"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Katso, minä olen nimeltään kutsunut Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta; ja minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta, hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikkinaisia töitä. Ja katso, minä olen antanut hänelle apulaiseksi Oholiabin, Ahisamakin pojan, Daanin sukukunnasta, ja olen antanut kaikkien taidollisten sydämeen taidollisuuden tehdä kaikki, mitä minä olen sinun käskenyt teettää: ilmestysmajan, lain arkin, armoistuimen sen päälle, kaiken majan kaluston, pöydän kaluinensa, aitokultaisen seitsenhaaraisen lampun kaikkine kaluinensa, suitsutusalttarin, polttouhrialttarin kaikkine kaluinensa, altaan jalustoineen, virkapuvut ja pappi Aaronin muut pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut, voiteluöljyn ja hyvänhajuisen suitsukkeen pyhäkköä varten. He tehkööt kaiken niin, kuin minä olen sinulle käskyn antanut.'"(2Moos.31:1-11)
Jumala kutsui muinoin Betsalelia, Oholiabia ja joitakin muita miehiä tekemään telttamajaa ja sen kalustoa. Ilmestysmaja oli silloin Jumalan asumus, josta käsin Hän puhui. Siellä papit toimittivat palvelusta Israelin kansan puolesta. Silloin elettiin Mooseksen lain aikakautta, joka oli liitto Herran ja Israelin kansan kanssa.
Nyt elämme armon aikakautta ja uuden liiton aikaa. Kuitenkin, kaikki mikä on ennen kirjoitettu, eli nk. vanha testamentti, on meille opiksi uskon elämäämme (2Tim3:16-17).
Hebrean kielellä henkilöiden nimet usein tarkoittavat jotain ja kuvaavat henkilön luonnetta ollen profeetallisia. Näin on tässäkin tapauksessa, sillä Betsalel tarkoittaa kirjaimellisesti Jumalan varjossa. Oholiab tarkoittaa Telttani isä. Onnellinen on se mies joka asuu Jumalan varjossa, sillä hänestä sanotaan näin: "Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa (Be-Tsal-Shadai) yöpyy, se sanoo: 'Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan'... 'Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.'" (Ps.91:1-3, 14-16) Paholainen metsästää uskovien sieluja eksytyksen ansoilla. Hän verhoaa ne kauniisti kristilliseen kaapuun, sielullisilla ihmeillä ja merkeillä (kaatumiskokoukset, yms.). Jumala varjelee meidät, kun pysymme Jumalan Sanassa. Rutto kuvaa Raamatussa harhaoppeja. Paavalia sanottiin ruttotaudiksi (Kreikaksi: Loimos; Tarkoittaa ruttoa, vahingollisen taudin levittäjää, vaarallista ihmistä), koska hän levitti evankeliumia ja sai sen aikaisen maailman ylösalaisin. Tällä juutalaiset vastustajat halusivat sanoa, että Paavalin levittämä oppi levisi ja turmeli ruton tavoin (Apt.24:5). Saako nykykristillisyytemme edes ketään suuttumaan tai muuttumaan? Vai onko se jo niin paljon pastöroitu ja vesitetty, ettei siitä ole lääkkeeksi mihinkään? Jokainen miettiköön tätä tykönänsä. Apostoli Paavali sanoi näin: "Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi." (2Tim.3:12).
Hän siis vahvisti Jeesuksen sanoja: "Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi." (Matt.5:10-13) ja vielä: "Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille." (Luuk.6:26). On suuri kiitosaihe, että saamme elää rauhassa tässä maassa ja on uskonnon vapaus. Mutta jos turvallisuuden ja mukavuuden takia olemme hiljaa tai julistamme sitä, mitä ihmiset tahtovat kuulla, niin olemme silloin pahasti eksyneet ja muuttuneet suolattomiksi. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisi tahallisesti ärsyttää ihmisiä, vaan sitä, että julistamamme evankeliumi on Sanan mukainen ja saa aikaan ihmisissä synnintuntoa. Suvaitsevaisuus ei ole rakkautta Jumalan Sanan valossa, vaan se on pöyhkeyttä eli ylimielisyyttä Sanaa kohtaan (1Kor.5:1-2).
Olemmeko me siis väärien profeettojen hengellisiä lapsia, jotka puhuvat ihmisten mieliksi, saadakseen kiitosta ja arvostusta vai olemmeko me Herran profeettojen kaltaisia, jotka puhuvat totuutta rakkaudessa, silläkin uhalla että menetämme maineemme? Yksinäisyys on kaikkien uskollisten Herran palvelijoiden kivulias koulu. Siellä saamme Herralta oppia ja kasvatamme hengellistä selkärankaa, jotta voimme seistä Herran edessä ja julistaa väärentämätöntä Sanaa kuulijoiden parhaaksi. Jos Paavali, Pietari ja muut apostolit olisivat keskellämme nyt, niin tuskin he edes pääsisivät kovin moniin seurakuntiin puhumaan ja heidät leimattaisiin ahdasmielisiksi, lakihenkisiksi ja rakkaudettomiksi kiihkoilijoiksi.
Vaino ja ahdistus Sanan takia kuuluvat aitoon uskoon (Matt.13:20-21). Ei Herra sano jos meillä on ahdistus, vaan kun meillä maailmassa on ahdistus, Hän on meidän kanssamme siinä (Joh.16:33). Jos pysymme uskossa (uskollisina) loppuun asti, saamme nähdä Hänen lupaamansa pelastuksen ja perimme iankaikkisen elämän. Emme ole vielä perillä, vaan meidän tulee Paavalin tavoin ponnistella säilyttääksemme hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä loppuun asti. Ei kilvoituksemme ole siis mikään helppo juttu, mutta Herra auttaa meitä kaikessa. Jos taas viihdymme tässä maailmassa kokematta muukalaisuutta jumalattomien keskellä, niin jotain on pielessä uskossamme.
Nyt elämme Uuden Liiton aikaa ja Jumalan asumus olemme me, uudestisyntyneet Jumalan lapset. Asumusta tuli rakentaa tarkasti Jumalan ohjeiden mukaisesti, Jumalan kutsumien ja armoittamien ihmisten kautta. Samoin on nyt. Seurakuntaa tulee rakentaa tarkasti Sanan ohjeiden mukaan. Siihen Herra itse on kutsunut ja varustanut joitakin uskovia muiden joukossa palvelemaan ja Sanaa opettamaan, esimerkkiä näyttäen. Nämä rakentajat ovat Jumalan palvelijoiden palvelijoita, eivätkä ole herroja lauman yläpuolella (1Piet.5:1-4; Matt.24:45-51). Heitä tulee kunnioittaa ja tukea asemansa ja vaivannäkönsä tähden, mutta he ovat tilivelvolliset niin Jumalalle kuin muille uskoville (1Tim.5:17-18; Hebr.13:7-8, 17)). Meidän tulee olla alamaisia toinen toisellemme Kristuksen pelossa (Ef.5:21). Kukaan ei ole erehtymätön. Kokeneenkin Sanan opettajan tulee tarvittaessa nöyrtyä ja taipua nuoremman korjatessa hänen virheitään. Kaiken opetuksen arvioiminen Sanan valossa ei ole ainoastaan suositeltavaa, vaan se on Herran käsky (1Kor.14:29-31; 1Tess.5:19-22). Meidän tulee kilpailla keskinäisessä kunnioituksessa, eikä etsiä ihmiskunniaa (Luuk.22:24-27; Room.12:10). Kaikkien seurakunnan vanhimpien eli johtajien tulisi kyetä Sanaa opettamaan (1Tim.3:2; Tiit.1:5-9), vaikka joku heistä voi olla apostoli, profeetta, evankelista, paimen tai opettaja. Näiden viiden viran tarkoitus on tehdä pyhät valmiiksi palvelemaan muita ja tulemaan aikuisiksi uskossa, varjeltuen eksytyksistä, joita on kuin sieniä sateella nykyisin (Ef.4:11-16).
"Hänelle ja Oholiabille, Ahisamakin pojalle, Daanin sukukunnasta, hän on myös antanut kyvyn opettaa muita." (2Moos.35:34) Opettaminen ei ole ainoastaan teoriaa, vaan käytännön sovellutusta kokemuksen ja esimerkin kautta. Vain Jumala voi armoittaa opettamaan, mutta opettajan tulee harjaantua siinä, harjoittamalla jatkuvasti lahjaansa käytännössä. Ei riitä se, että asioita tietää, vaan tulee kyetä jakamaan tietoa niin, että yksinkertaisinkin käsittää ja pystyy noudattamaan sitä. Tämä opettaminen tapahtuu 'kädestä pitäen'. Opettajista, apostoleista, evankelistoista, profeetoista ja paimenista suurin oli Herramme Jeesus, joka yli kolme vuotta opetti opetuslapsia käytännössä. Ei Hän lähettänyt heitä viideksi vuodeksi Raamattukouluun, vaan käski heidän seurata Häntä, jotta heistä tulisi ihmisten kalastajia. Selvää on, että meillä tulee olla perustietoa pelastuksesta, voidaksemme tehokkaasti evankelioida, mutta parhaiten opitaan tekemisen ohella. Silloin 'näppituntuma' ihmisiin säilyy herkkänä emmekä puhu niin paljo kaanaan kieltä. Monen palkatun pastorin tai muun työntekijän heikkous on uskoakseni siinä, että he ovat paljolti keskenään toimistoissaan turvallisessa ja steriilissä ympäristössä suunnittelemassa kenties uusia menetelmiä saavuttaakseen ihmisiä Herralle. Mielestäni asiat ovat yksinkertaisemmat; mennään ihmisten pariin ja keskustellaan heidän kanssaan uskonasioista. En tahdo yleistää, mutta lyhyen uskonvaellukseni aikana en ole pahemmin kotikaupungissani tavannut ns. evankelistoja tai 'työntekijöitä' toreilla tai kaduilla todistamassa Herrasta muutamia tapahtumia lukuunottamatta. Nämä järjestetyt tapahtumat vaikuttavat mielestäni enemmän yrityksiltä näyttää maailmalle, että olemme olemassa. Saavatko sellaiset tapahtumat kotikaupunkiamme ylösalaisin ravistellen ihmisiä hereille ennenkuin he heräävät tuonelasta? Puhumattakaan tunnustavista uskovista, joihin törmää, kun he ovat maailman menossa mukana yöelämässä ja istuvat sitten sunnuntaina kuuntelemassa tuudittavaa saarnaa, josta puuttuu kehoitus parannukseen ja itsetutkiskeluun, ja paatuvat seurakunnan keskellä kenenkään siitä tietämättä tai joskus jopa välittämättä. Sillä ellemme varoita eksyneitä uskovia, niin emme todellisuudessa heistä välitäkään (Jaak.5:19-20).
"Ja Besalel ja Oholiab ynnä kaikki taidolliset, joille Herra on antanut taidollisuuden ja ymmärryksen tietää, miten mikin pyhäkössä tehtävä työ on suoritettava, tehkööt kaikissa kohdin, niinkuin Herra on käskenyt." (2Moos.36:1)
"Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti." (Dan.12:3)
Nämä miehet olivat saaneet palvelutehtävänsä ja armoitukset niiden suorittamiseen Herralta. Jumala on kutsuja, valitsija ja varustaja myös uuden liiton seurakunnassa, jotta muut uskovat kasvaisivat uskossa täys-ikäisiksi ja palveluskelpoisiksi. Sellaiset ovat paikallisseurakunnan johtajat, jotka ovat vanhimpia ja kaitsijoita. Heidän tulee kyetä opettamaan muita, valvoa omaa ja seurakunnan hengellistä tilaa ja opetustansa. He huolehtivat lauman hyvinvoinnista ja pitävät eksyttäjät poissa varoittamalla niistä, tarvittaessa nimeltä. He etsivät laumasta eksyneitä ja näkevät vaivaa toisten hyväksi. Ennen kaikkea he ovat kaikessa esimerkkinä. Seurakunnan vanhimmat valitaan paikallisesta seurakunnasta eli uskovien yhteisöstä. Heidät tunnetaan uskovien joukossa sellaisiksi, joilla on vanhimpien ominaisuudet, armoitus ja sydän palvella muita. He erottuvat joukosta ja paikalliset uskovat siunaavat heidät tehtävään, jota heidän on huomattu suorittavan Jumalan armoittamina. Heidän tulee toimia kaikessa, kuten Herra on Sanassaan käskenyt eli ei saa mennä yli sen mikä on kirjoitettu (1Kor.4:6). Silloin rakennetaan tulen kestävistä aineksista ja saadaan palkka Herran tulemuksessa (1Kor.3).
Taidolliset saattavat monia sieluja perille Taivaan kirkkauteen. He ovat saattaneet ihmisiä Kristuksen luokse eli vanhurskauteen julistamalla aitoa evankeliumia ja opettaneet heille Sanaa, niin että nämä vanhurskautetut ihmiset ovat eläneet vanhurskaasti ja harrastaneet vanhurskautta todistukseksi uskonsa aitoudesta. Niinpä heidät vanhurskautetaan lopullisesti Herran tulemuksessa, kun he saavat nousta ruumiillisesti vanhurskasten ylösnousemuksessa. Sielujen voittajat ja hoitajat saavat kerran palkkansa Herran luona (Ilm.22:11-12)
Kriteerit vanhimmaksi eivät ole vähäpätöisiä vaan:
"Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan." (1Tim.3:1-7)
Jos olet saanut Herralta kutsun huolehtimaan muista uskovista Sanaa opettaen ja muutenkin, niin tehtävä on jalo ja Herran silmissä arvokas. Kuitenkin, vaikka olisit saanut kutsun tähän, ajoitus sen toteutumiselle voi viedä aikaa, jottei lankeaisi niin helposti ylpeyteen. Se myös vaatii harjaantumista hiljaisuudessa nöyrästi muita palvellen. Mooses sai kutsun nuorena miehenä, mutta lähti toteuttamaan sitä omassa voimassaan ja niin hän joutui neljänkymmenen vuoden erämaakoulutusjaksoon. Kun palvelet pyhiä vilpittömästi ilman oman kunnian ja kiitoksen tavoittelua, niin se huomataan. Sen jälkeen muiden on helppoa siunata sinut tehtävääsi. Kutsusi tulee olla sellainen, ettet voi olla elämättä sitä todeksi, vaikka välillä lannistut ja väsyt, kun ei näy tuloksia. Muista myös, että vaikka vaadittavat ominaisuudet eivät vielä ole kaikki tällä hetkellä totta kohdallasi, niin Herra muokkaa sinusta sellaisen. Tehtävään tulee kasvaa ja harjoitella, ennen kuin se kukoistaa ja olet täysin valmis palveluksen työhön, seurakunnan rakentamiseen. Muista miten Herraan Jeesukseen suhtauduttiin, äläkä odota sen enempää: "Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet." (Jes.53:2-3)
"Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet." (Tiit.1:5-9)
Vanhin ja seurakunnan kaitsija on sama tehtävä. Tässä Paavali antoi Tiitukselle tehtäväksi asettaa vanhimmat jokaiseen Kreetan kaupunkiin, jossa oli uskovien joukko. Heitä oli monta jokaisessa kaupungissa. Tässä on myös ominaisuusluettelo vanhimmaksi haluavalle.
"Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion." (Jaak.3:1)
Tämä jae ei tietenkään kumoa aikaisempia jakeita, vaan täydentää niitä varoittaen tehtävän vakavuudesta. Siihen ei saisi ryhtyä vääristä motiiveista, kuten pätemisen tarpeesta, eikä kevytmielisesti. Se on vartijan vastuuta toisten hengellisestä hyvinvoinnista (Apt.20:28-31; Hes.33:1-20).
"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen."(1Piet.5:1-4)
Tästä näemme edelleen, että seurakunnan vanhimman tehtävä on olla kaitsemassa (Kreikaksi ja hebreaksi: Paimentaa, pitää huolta, vartioida, johtaa) Jumalan laumaa. VT:ssa sana paimen ja näkijä/profeetta olivat samasta sananjuuresta. Kaitsijan tulee siis nähdä asioita edeltä käsin tuntien ajan merkit Sanan perusteella. Hänellä tulee olla tilannetajua. Paimenen paras esikuva on meille Jeesus. Myös Daavid on hyvä esimerkki oikeasta paimenesta. Ylipaimen on Jeesus, joka kerran palkitsee uskollisuudestasi Sanaa kohtaan palvellessasi laumaa. Ylipaimen ei ole siis jokin kirkkokunnan johtaja, arkkipiispa, paavi tai kukaan muu kuin Jeesus.
"Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä." (Hebr.13:7-8, 17)
Kunnioitusta ei voi vaatia, vaan se ansaitaan. Ne, jotka kunnioittavat kaikessa Herran Sanaa ja hyvin palvelevat laumaa, saavat osakseen Jumalan kunnioituksen ja aitojen kilvoittelijoiden arvostuksen(1Sam.2:30; 1Tim.3:13; 1Tim.5:17). Johtajat seurakunnassa tai oikeammin ne, jotka johtavat, opettavat Jumalan Sanaa ja valvovat uskovien hengellistä tilaa ja tietävät, mitä kukin tarvitsee. Johtavat vanhimmat ovat paikallisseurakunnassa monikossa, sillä yhden miehen johtamia seurakuntia ei Uudessa Testamentissa tunneta. Nykyisin nähdään titteleitä kuten johtavaa pastoria ja se on epäraamatullista. Kun Paimenia tarkataan, niin se on samalla muistutus Jeesuksesta, joka on Ylipaimen. Hän on sama ikuisesti ja Hänen elämänsä tulisi myös näkyä vanhimpien elämästä, siis Hengen hedelmä (Gal.5:22), vaikka tätä jaetta lainataan useimmiten viittamaan siihen, että Jeesus tekee edelleen ihmeitä.
"Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on. Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä."(Fil.2:20-22)
Timoteus oli Paavalin todellinen apulainen ja omisti paimenen sydämen. Hän ajatteli lauman parasta eikä omaa itseään. Häntä oli koeteltu ja hänet oli huomattu sellaiseksi kuin hän oli. Sellaiset Timoteukset olisivat nykyisinkin hyvin tarpeellisia, sillä vaikka on monia pastoreita ja pappeja, niin todellisia paimenia on harvassa, jotka eivät ole ainoastaan palkkalaisia, vaan antavat henkensä alttiiksi lauman hyväksi (Joh.10:11-15).
"Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen. Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat." (1Tim.4:12-16)
Lopuksi rohkaiskoon sinua nämä jakeet. Älä pelkää vastustusta äläkä pakene tehtävääsi kuten profeetta Joona. Älä myöskään kätkeydy selitysten taakse kuten Mooses ja Jeremia yrittivät, vaan kärsi vaivaa niin kuin Kristuksen sotilas (2Moos.3-4; Jer.1; 2Tim.2). Olemme sodassa, jossa maailma, henkivallat ja uppiniskaiset ja lihan mukaan vaeltavat kristityt painostavat peräytymään asemastamme Jumalan Sanassa. Tutki siksi ahkerasti Raamattuasi ja noudata sen ohjeita, niin olet menestyvä kaikissa töissä, joihin Herra on edeltäpäin valmistanut (Ps.1).
Seurakunnan vanhimman tehtävä ei edellytä välttämättä korkeaa ikää. Timoteus oli iältään nuori, mutta hän tunsi lapsuudesta saakka Kirjoitukset. Hän ei ollut vastakääntynyt. Ikä tuo yleensä myös elämänviisautta ja -kokemusta, jota tarvitaan, jotta voi ymmärtää ihmisiä.
Muista aina vastuusi tehtävässä; jos lankeat maailmaan tai eksyt harhaoppeihin, niin osa laumasta menee mukanasi. Jos pysyt Sanalle uskollisena opissa ja vaelluksessasi, niin johdat silloin laumaa perille kirkkauteen.
Kaikkiriittävän Jumalan ylenpalttista siunausta kaikilla teilläsi. Hän on täyttävä kaikki tarpeesi Jeesuksessa Kristuksessa.
Muita Aksel Pierardin kirjoituksia: Seurakunnan kokouksen tarkoitus | Saitko Pyhän Hengen kun tulit uskoon? | Kodeissa kokoontumiset | Valmistaudu uskonvainoihin! | Jumalan seurakuntaa seulotaan | Epäjumalat keskellämme | Älä myy perintöosaasi | Jumalan voimavaikutukset Raamatussa ja kaatuminen | Tuleeko meidän pysyä erossa ekumeenisesta liikkeestä?
Alkuun | Uskonasiaa | Uskonelämä | Seurakunta | Rakennukseksi | Opillista | Arviointia | Historia | Lopun ajat | Kärsivä seurakunta
