Raamatullisen uskon ydinasioita on Herran ristinkuoleman muistaminen. Tätä on alettu kutsua kristikunnan keskuudessa "Herran ehtoolliseksi" ja "yhteysateriaksi". Koska tämä tapahtuma ei ole ainoastaan Hänen kuolemansa muistelemista, vaan Kristuksen ruumiin keskinäisen yhteyden polttopiste, on tärkeätä, että me ymmärrämme sen merkityksen sen raamatullisessa asiayhteydessä eikä ainoastaan tietyn lahkon perinteeseen pohjautuvassa kontekstissä.
On myös tärkeätä ymmärtää, että "Herran ehtoollinen" oli todellakin Egyptistä lähdön muistoateria pääsiäisenä. Kun Herra sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni" (1.Kor.11:25), Hän puhui maljan juomisesta pääsiäisaterian yhteydessä. Hän ei välttämättä sanonut, että meidän pitäisi tehdä se usein, niinkuin joissakin laitoskirkoissa uskotaan. On eri asia, jos sanotaan "niin usein kuin te siitä juotte" tai jos sanotaan "tehkää se usein".
Jeesus sanoi itse asiassa, että niin usein kuin me juomme pääsiäismaljan, meidän tulisi tehdä se Hänen muistokseen. Kirkollinen järjestelmä on kehittänyt tästä jotain muuta kuin pääsiäisaterian, joka olisi vietettävä Herran toiveiden mukaisesti. Hylättyään heprealaiset juurensa monet kirkot/seurakunnat ovat asettaneet pääsiäisaterian tilalle viikottaisen, päivittäisen tai kuukausittaisen "ehtoollispalvelun", joka on sakramentti (armonväline).
Raamatussa ei ole mitään todisteita siitä, että apostolit olisivat viettäneet säännöllisesti ehtoollista muutoin kuin pääsiäisateriana. Missä ikinä Raamatussa puhutaan leivän murtamisesta muutoin kuin Herran pääsiäisaterian yhteydessä, siinä puhutaan normaalin aterian syömisestä. Toisaalta ei ole myöskään todisteita siitä etteivätkö apostolit olisi osallistuneet leivän ja viinin nauttimiseen osana yhteysateriaa tai Kristuksessa olevan yhteyden osoituksena. Varmastikin Jumala on siunannut omiaan, jotka ovat noudattaneet tällaista tapaa vuosisatojen ajan, niin ettei ole mitään yksiselitteistä perustetta väittää, että se olisi väärin.
Mikä asenne tähän asiaan itse kullakin sitten onkaan, on tärkeää, ettei ole osallisena hengellisestä eksytyksestä. Roomalaiskatolisuuden sakramenttijärjestelmä vakuuttaa, että "eukaristiaan" sisältyy armo, jonka jokainen siihen osallistuva saa osalleen. Se vakuuttaa myös, että leipä ja viini ovat kirjaimellisesti Jeesuksen ruumis ja veri, jotka vain näyttävät leivältä ja viiniltä. Messussa Kristuksen ristinkuolema suoritetaan uudelleen; siinä Jeesus uhrataan yhä uudelleen ja uudelleen. Roomalaiskatolinen kirkko sanoo, että se on "veretön" uhri. Mutta mitä hyötyä on verettömästä uhrista?
Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. (Hebr.9:22)
Ja miten messu voisi olla "veretön" uhri, jos kerran viini on todellakin verta? Katolisen uskon mukaan, jossa väitetään, että viini muuttuu todella vereksi aineellisesti, on messu määriteltävä veriuhriksi, päinvastoin kuin mitä se itse väittää.
Jeesukseen todella uskovilla ei voi olla mitään tekemistä tuollaisen "yhteysaterian" kanssa. Roomalaiskatolisen järjestelmän kanssa ei voi olla mitään yhteyttä.
Tuntuu joltisenkin ristiriitaiselta, että se ainoa ja tärkein tapahtuma, jonka pitäisi osoittaa kristittyjen yhteyttä on nimenomaan tosi uskoviakin toisistaan erottava tekijä niiden perinteiden takia, joita siihen liittyy. Siksi meidän tehtävämme on miettiä, mitkä tämän muistoaterian puolet ovat olennaisia ja mitkä kuuluvat perinteeseen. Jotkut esimerkiksi uskovat, että Herran käyttämä viini oli käymätöntä rypäleviiniä; toiset taas väittävät, että se oli käynyttä viiniä. Onko sillä väliä? Ja jos on, niin miksi?
Toinen esimerkki on leipä. Jotkut sanovat, että se leipä, jonka Herra mursi oli pääsiäisateriaan kuuluvaa nostattamatonta leipää; toiset tas sanovat, että se saattoi olla kohotettuakin ja ettei sillä oikeastaan ole väliäkään.
Vai onko sillä väliä?
Meidän on käsiteltävä tässä artikkelissa monia muitakin asioita. Joka kohdassa meidän on ymmärrettävä tarkasti, mitä Raamatussa sanotaan eikä lisätä siihen sellaista, mitä itse haluaisimme siinä olevan vain siksi, että se sopisi siihen perinteeseen, jossa olemme kasvaneet tai siihen, mitä suositut raamatuntutkijat opettavat. Tutkijat nauttivat useinkin ylhäisestä asemastaan, koska he ovat saaneet suoritettua jonkun tietyn uskonnollisen laitoksen opiskeluohjelman.
En halua tällä vähätellä niiden ponnisteluja, jotka ovat tehneet kovasti työtä saadakseen oppiarvonsa. Mutta oppineiden kesken on yhtä paljon erimielisyyttä kuin Kristuksen ruumiin rivijäsentenkin kesken. Jumalan sanalle alistettu tutkimus on arvokasta; tutkimus, joka alistaa Jumalan sanan itsensä alapuolelle on saatanallista.
Kuinka me sitten voimme tietää kummasta on kysymys? Vastauksena on, että me luotamme Pyhään Henkeen ymmärtääksemme Jumalan sanaa tutkien sitä ahkerasti osoittautuaksemme Jumalan hyväksymiksi palvelijoiksi (2.Tim.2:15).
Suurin Herran ehtoollista koskeva kiista liittyy siihen, mitä maljaan laitetaan. Joidenkin mielestä alkoholia sisältävä viini on ainoa oikea ehtoollisjuoma. Toisten mielestä alkoholia sisältävä viini on pahasta -- koska se aiheuttaa juopumusta -- eikä Herra koskaan voisi pyhittää sellaisen käyttöä.
Viiniksi käännetty sana on Uudessa testamentissa oinos, joka on käännetty ainoastaan sanaksi "viini". Sana "uusi viini" tulee kreikan sanojen neos ja oinos yhdistämisestä (Matt.9:17; Mark.2:22; Luuk.5:37-38), joka tarkoittaa nuorta tai tuoretta viiniä tai sanasta gleukos (Ap.t.2:13). Edellisessä tapauksessa on kaikissa kohdissa kysymys nuoren viinin laskemisesta vanhoihin viinileileihin. Sitä voidaan pitää siinä vaiheessa alkoholittomana. Ap.t. 2:13:ssa sanaa makea viini käytetään tarkoittamaan makeampaa viiniä (ja siis Strongin mukaan erittäin päihdyttävää, käynyttä viiniä). Kreikankielen sanaa oinos käytetään tarkoittamaan alkoholipitoista viiniä Ef.5:18:ssa;
Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
Mutta minkälaista viiniä Jeesus sitten joi ja minkälaiseksi viiniksi Hän muutti veden? Kaikissa näissä tapauksissa sana on yksinkertaisesti oinos. Niitä ei ole kutsuttu "uudeksi viiniksi" niinkuin jotkut ovat väittäneet.
Mutta voisiko Jumala pyhittää alkoholipitoisen viinin juomista? Eikö minkä tahansa alkoholipitoisen juoman nauttiminen ole syntiä? Pankaamme amerikkalainen [ja suomalainen suom.huom.] raittiusperinteemme syrjään ja tutkikaamme asiaa ainoastaan Jumalan sanasta.
Jos joku olisi syntiä, pyhittäisikö Jumala sitä? Eipä tietenkään. Mutta mitä Hän sanookaan alkoholista puhuessaan juhlia varten säästettävistä kymmenyksistä:
Kaikesta kylvösi sadosta, joka kasvaa pelloillasi, anna joka vuosi kymmenykset,
ja syö ne Herran, sinun Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi: kymmenykset jyvistäsi, viinistäsi ja öljystäsi, niin myös raavaittesi ja lampaittesi esikoiset, että oppisit pelkäämään Herraa, sinun Jumalaasi, kaikkena elinaikanasi.
Mutta jos tie on sinulle liian pitkä, niin ettet voi kantaa kannettavaasi, koska se paikka, jonka Herra, sinun Jumalasi, on valinnut asettaakseen siihen nimensä, on sinulle liian kaukana, -- sillä Herra, sinun Jumalasi on sinua siunaava --
niin muuta se rahaksi, pane raha kääröön, ota käteesi ja mene siihen paikkaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee
ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi. (5.Moos.14:22-26)
Miksi Jumala edes viittaisi sellaiseen, että Hänen kansansa saisi juoda ei ainoastaan viiniä, vaan jopa väkijuomia Hänen läsnäolosaan, jos se olisi syntiä? Synti ei ole viinissä; synti on juopumuksessa.
Miksi käsittelemme asiaa? Miksi asiaa ei voi jättää sikseen sen sijaan, että otamme sen riskin, että sytytämme niiden vihan, jotka tuomitsevat ehdottomasti alkoholia sisältävät juomat?
Koska on veljiä, joilla ei ole mitään ongelmia tässä asiassa. Euroopassa on veljiä, jotka juovat viiniä ja/tai olutta päivittäin. Voimmeko tuomita heidät Jumalan sanan perusteella? Emme voi. Miksi sitten tuomitsisimme heitä ollenkaan? Kumpiakaan ei pitäisi tuomita, ei niitä, jotka käyttävät alkoholia sisältävää viiniä eikä niitä, jotka eivät sitä käytä. Jumala olkoon tuomarimme näissä asioissa. Älkäämme kuitenkaan hyväksykö niiden käyttöä juopotteluun tai mässäilyyn.
Omassa seurakunnassani me käytämme alkoholitonta rypälemehua. Tulemme tekemään aina niin, jos joukossamme on yksikään, jota alkoholia sisältävä viini loukkaa. Emme myöskään tuomitse niitä veljiämme, jotka käyttävät alkoholipitoista viiniä. Ja meidän kantamme perustuu Jumalan sanaan.
Kaikki seuraavat raamatunkohdat koskevat sitä, kun Herra mursi leipää viimeisellä ehtoollisellaan ennen ristiinnaulitsemistaan.
Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi ja mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". (Matt.26:26)
Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini". (Mark.14:22)
Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." (Luuk.22:19)
Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. (1.Kor.10:16-17)
Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni". (1.Kor.11:23-24)
Leiväksi käännetty sana on kreikaksi artos, arton, artou, jotka kaikki tarkoittavat "leipää".
Joidenkin mielestä Herra käytti tässä kohotettua leipää, koska on olemassa nimenomaan "kohottamatonta leipää" tarkoittava sana kuten Vine selittää:
2. azuomos ^106^ tarkoittaa "kohottamatonta leipää", t.s. ilman minkäänlaisen kohotusaineen käytämistä; siksi kuvaannollisesti, "luonteeltaan pyhä, hengellinen" 1.Kor.5:7 ja "vakavasti tosi" 8. Jos sen edessä on artikkeli, se tarkoittaa happamattoman leivän juhlaa, 26:17; Mark.14:1,12; Luuk.22:1,7; Ap.t. 12:3; 20:6.#
Itse sana leipä ei kuvaa sinänsä mistä leipä on valmistettu tai minkälainen se on. Se ei ilmaise onko kysymyksessä "ruisleipä", "vehnäleipä" tai "valkoinen leipä" eikä myöskään, että se olisi "kohotettua" tai "kohottamatonta". Vaikka onkin olemassa erityisesti happamatonta leipää tarkoittava sana, se ei muuta tätä tosiasiaa. Lyhyesti sanoen artos tai mitkä tahansa sen johdannaiset tai taivutusmuodot voivat tarkoittaa minkälaista leipää tahansa olkoon "kohotettua" tai "kohottamatonta" (suomal Raamatussa 'happamatonta').
Miksi sitten joissakin kohdissa käytetään kreikankielen sanaa azumos ja toisissa paikoissa artos:ia tai sen johdannaisia tai taivutusmuotoja toisissa paikoissa? Halutaanko Raamatussa ilmoittaa, että niissä on ero?
Huomaamme, että azumos-sanaa käytetään ainoastaan happamattoman leivän juhlasta kuten seuraavisssa raamatunjakeissa:
Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?" (Matt.26:17)
Niin oli kahden päivän päästä pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi. (Mark.14:1)
Ja ensimmäisen happamattoman leivän päivänä, kun pääsisäislammasta teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Mihin tahdot, että menemme valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?" (Mark.14:12)
Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä. (Luuk.22:1)
Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsisäislammas oli teurastettava. (Luuk.22:7)
Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä.
Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen.
Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät. (Ap.t.12:1-3)
mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää. (Ap.t.20:6)
Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. (1.Kor.5:8)
Kaikissa näissä jakeissa käytetään sanaa azumos tai sen johdannaista tai taivutusmuotoa, joka siis tarkoittaa "kohottamatonta". Teknisesti se ei tarkoita "kohottamatonta leipää" paitsi asiayhteyden kautta. Mitä muuta se voisi tarkoitttaa kuin kohottamatonta leipää?
Tärkeätä tässä on, ettei se viittaakkaan varsinaiseen leipään, vaan "happamattoman leivän juhlaan" tai "happamattoman leivän päivään" tai päiviin.
Missään kohtaa ei sanota, että joku söi "kohottamatonta" (/happamatonta). Kaikissa raamatunkohdissa, joissa puhutaan Herran ehtoollisesta, puhutaan ainoastaan siitä, että Hän mursi "leipää".
Tässä vaiheessa ei siis ole mitään todisteita siitä mursiko Hän kohotettua vai kohottamatonta leipää. Meidän on etsittävä vastausta muualta ymmärtääksemme totuuden tässä asiassa.
Ateria, jolla Herra söi leipää ja mursi sitä oli israelilaisten pääsiäinen, jota Jumala oli profeettansa Mooseksen kautta käskenyt heidän viettää. Pääsiäisen viettoa varten oli erityiset ohjeet, joita oli tarkasti noudatettava. Käytettävän leivän oli oltava kohottamattomasta taikinasta valmistettua leipää:
Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen:
"Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä alottakaa vuoden kuukaudet.
Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmennentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan joka perhekuntaa kohti.
Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä.
Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa.
Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä.
Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät.
Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt.
Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.
Älkääkä jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa.
Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi.
Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra.
Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankasien Egyptin maata.
Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana; sukupolvesta sukupolveen viettäkää sitä ikuisena säädöksenä.
Seitsemän päivää syökää happamatonta leipää; jo ensimmäisenä päivänä korjatkaa pois hapan taikina taloistanne. Sillä jokainen, joka hapanta syö, ensimmäisestä päivästä seitsemänteen päivään asti, hävitettäköön Israelista.
Ensimmäisenä päivänä pitäkää pyhä kokous ja samoin myös seitsemäntenä päivänä pyhä kokous. Mitään tytötä älköön tehtäkö niinä päivinä; ainoastaan se, mitä kukin tarvitsee ruuaksi, ainoastaan se valmistettakoon.
Ja pitäkää tätä happamattoman leivän juhlaa, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän joukkonne pois Egyptin maasta; sentähden pitäkää tätä päivää, sukupolvesta sukupolveen, ikuisena säädöksenä.
Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, ehtoolla, syökää happamatonta leipää, ja niin tehkää aina saman kuun yhdennenkolmatta päivän ehtooseen asti.
Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko teidän taloissanne; sillä jokainen, joka hapanta leipää syö, hävitettäköön Israelin kansasta, olipa hän muukalainen tai maassa syntynyt.
Älkää syökö mitään hapanta, vaan syökää happamatonta leipää, missä asuttekin." (2.Moos.12:1-20)
On monia muitakin Vanhan testamentin kohtia, joissa puhutaan tästä samasta käskystä, että pääsiäisaterialla käytettävän leivän oli oltava kohottamatonta.
Kun Jeesus otti leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini", Hän paljasti opetuslapsilleen totuuden siitä, että se leipä, jota he olivat murtaneet joka vuosi pääsiäsiaterialla puhuikin etukäteen Hänen uhrikuolemastaan. Oliko leipä kirjaimellisesti Hänen ruumiinsa? Ei tietenkään; Hänhän piti leipää kädessään vielä ruumiissa ollessaan. Hän puhui kuvaannollisesti tai symbolisesti sanoen: "Tätä leipää, jota olette tottuneet syömään pääsiäsiaterialla, ette ole koskaan menneinä vuosina ymmärtäneet minun symbolikseni, että se edustaisi minua. Ymmärtäkää nyt, että tämä leipä on minun ruumiini."
Leivän oli oltava siitä syystä kohottamatonta, että kohotusaine symboloi syntiä. Jeesus oli ilman syntiä sekä jumalallisen luonteensa puolesta että siksi, ettei hän ollut tottelematon Isälleen. Jos käyttää kohotettua leipää edustamassa Hänen ruumiistaan, kiistää Hänen synnittömyytensä.
Mutta voiko olla mahdollista, että Herra käytti kohotettua leipää ehtoollisen jälkeen ja mursi sitä murretun ruumiinsa symbolina? Eikö Raamatussa sanota, että Hänestä tuli synti meidän edestämme ja siten kohotettu leipä edustaisi paremmin Hänen ruumistaan?
Käsite "Jeesus tuli synniksi" ristillä on käsitetty mitä suurimmassa määrin väärin ja sitä ovat erityisesti uskonliikkeen opettajat vääristelleet vääristellessään evankeliumia muutenkin. Mitä sanookaan Raamattu?
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2,Kor.5:21)
Jeesus ei synnistä tiennyt. Synti on kapinallisuutta Jumalaa vastaan, joko tahallista tai tietämättömyyttä tai heikkoutta. Joku voi olla syntinen tai vanhurskas, mutta kenestäkään ei voit tulla syntiä tai vanhurskautta sinänsä. On tapauksia, joista meidän on ymmärrettävä, että niissä käytetään kielikuvia ja tämä on sellainne tapaus: Jeesuksesta tuli meidän syntiemme sijainen niin, että meistä tehtäisiin vanhurskaita Jumalan edessä.
Vaikka herrasta olisi tullutkin ristillä synti, Hän ei ollut "synti" sillä hetkellä joloin Hän otti leivän ja mursi sitä. Myöskään pääsiäinen ei ole esikuva sille, että Hänestä olisi tullut synti; se oli nimenomaan esikuva Hänen synnittömyydestään. Siihen ei kuulunut ainoastaan kohottamasta taikinasta valmistettua leipää, vaan myös karitsan oli oltava virheetön ja viaton, mikää kuvaa itse synnittömyyttä.
Käyttikö Jeesus siis kohotetusta taikinasta valmistettua leipää aterian jälkeen -- leipää, joka ei ollut osa itse pääsiäisateriaa? Se ei ole mahdollista kahdesta hyvästä syystä.
Lain mukaan, jota Jeesus ei koskaan rikkonut, kodissa ei saanut olla kohotetusta taikinasta valmistettua leipää pääsiäisen aikana eikä seitsemänä päivänä sen jälkeen. Kun pääsiäinen tuli, oli kaikki kohotusaine poistettava talosta.
Lisäksi Matteus ja Markus toteavat, että heidän syödessään Jeesus otti leivän ja mursi sitä. Luukas ei sano, milloin se tapahtui. Niinpä Raamattu todistaa, että Jeesus otti leivän ja maljan ja siunasi ne ja antoi opetuslapsilleen heidän syödessään pääsiäisateriaa, ei sen jälkeen.
Jotkut sanovat, ettei sillä ole merkitystä minkälaista leipää käytetään; tärkeintä on Kristuksen ruumiin yhteys.
Jos ei ole saatavilla kohottamatonta leipää tai sitä tarjotaan tietämättömyydestä, me emme saisi särkeä yhteyttä tämän asian takia. Jumala tuntee ihmissydämen. Mutta yhteyttä ei pidä koskaan tavoitella Jumalan totuuden kustannuksella. Hänen totuutensa työntäminen sivuun yhteyden takia on juuri sen synnin tekemistä, mihin maailman uskonnolliset järjestelmät syyllistyvät.
Tehkäämme kaikki Jumalan sanassaan paljastamalla tavalla. Heti kun sanomme, että joku Jumalan käsky on merkityksetön -- että on olemassa jotain tärkeämpää, kuin mitä Hän on käskenyt -- me olemme tuomitsemassa Jumalaa. Me sanomme käärmeen tavoin "Onko Jumala todellakin sanonut..."
Alkuun | Mitä sinä uskot? | Oikea evankeliumi | Elämä valtakunnassa | Ylösnousemus | Kaste | Kastekeskustelu | Seurakunnan toiminta ja muoto | Johtajuus seurakunnassa | Seurakuntayhteys | Raamatullinen eskatologia | Ilmestyskirja 1-7 | Ilmestyskirja 8-18 | Ilmestyskirja 19-22 | Jeesus | Onko helvettiä olemassa? | Vainottu seurakunta | Keskustelufoorumi