OIKEA EVANKELIUMI OSA 4

ILMESTYSKIRJA 1-7

Ilmestyskirja on avainasemassa kaikessa eskatologisessa tutkimuksessa. Siihen on koottu kaikki meidän Herramme profeettojen ja apostolien Raamatussa aikaisemmin esitetyt eskatologiset profetiat ja laajennettu niitä. Kaikki Raamatun sisältämä eskatologinen aineisto viittaa ilmestykseen, jonka meidän Herramme antoi apostoli Johannekselle, ja joka on tallennettu tähän kirjaan.

Ilmestyskirjaa on perinteisesti kutsuttu "Jeesuksen Kristuksen Johannekselle antamaksi Ilmestykseksi" tai vain lyhyesti "Ilmestyskirjaksi". Tähän ilmestykseen sisältyy kuitenkin sarja ilmestyksiä, joiden yksityiskohtia on toistettu useissa eri ilmestyksissä. Suurta ahdistuksen aikaa kuvataan esimerkiksi vaihtelevin yksityiskohdin useissa ilmestyksissä. Tämä on tärkeää kirjan oikean ymmärtämisen kannalta.

Meidän on myös pidettävä mielessä, että Raamatun profetiat käsittelevät ensisijaisesti Jerusalemia. Emme voi soveltaa niitä muihin maailman maihin.

ENSIMMÄINEN LUKU

Eräs kiistan aihe näissä avaussanoissa koskee sanoja "mitä pian tapahtuman pitää". Sanan "pian" vuoksi jotkut ovat päätelleet, että kaikkien Johannekselle näytettyjen tapahtumien on täytynyt jo tapahtua. He sanovat, että "pian tarkoittaa pian eikä kahta tuhatta vuotta". Tähän perustavat preteristit eskatologiset käsityksensä: kaikki on jo tapahtunut; ei ole mitään profetioita, jotka tapahtuisivat vasta tulevaisuudessa; jopa Herran paluu on jo tapahtunut ja me elämme tällä hetkellä uudessa taivaassa ja uudessa maassa. Preteristi uskoo, että Jeesus palasi hengellisesti takaisin Vanhan liiton jakson päättyessä, joka tapahtui temppelin hävityksessä 70 j.Kr. ja hallitsee nyt kansakuntia taivaasta käsin. Maailman hirveä tila johtuu siitä, että "seurakunta" ei ole pystynyt levittämään evankeliumin vaikutusta kaikkiin yhteiskuntiin ja kaikilla aloilla. Kun tämä tavoite on saavutettu, seurakunta hallitsee kansoja Jeesuksen hengellisessä johdossa.

Tämä on itse asiassa kristillisen rekonstruktionismin filosofia. Kristillinen rekonstruktionismi eli jälleenrakennus on eräänlaista hallintavaltateologiaa (dominion theology), jonka mukaan kristittyjen on otettava kansakunnat hallintaansa ja saatava vanhan liiton laki voimaan yhteiskunnissa. (Syvällisempi analyysi hallintavaltateologiasta on kirjassa Vengeance Is Ours: The Church In Dominion, Sword Publishers.)

Preterismillä on muitakin perusteita kuin Ilmestyskirjan 1:1 sanan "pian" tulkinta niin, että kaiken kirjan sisältämän on tapahduttava lyhyessä ajassa. Tutkimme noita muita perusteita toisessa preterismiä käsittelevässä artikkelissa Raamatullinen eskatologia. Tutkiessamme sanaa "pian" huomaamme, että alkukielessä se on yhdyssana, joka muodostuu kreikankielen sanoista en (prepositio, jota käytetään määrätystä asemasta ajassa) ja tachos (merkitsee eriasteisesti pian tapahtuvaa). Auktoriteettina pidetyn Walter Bauerin, F.Wilbur Gingrichin ja Federick W. Dankerin laajentaman A Greek-English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literaturen (82. painos, Univ. of Chicago Press, 1979) mukaan tämä sana Ilm. 1:1:ssä tarkoittaa "pian, lyhyessä ajassa".

Näyttäisi siis siltä, että Ilmestyskirjan tapahtumien pitäisi olla tapahtuneet pian sen jälkeen kun Johannes oli saanut ilmestyksen. Kuitenkin sama Pyhä Henki, joka innoitti Johanneksen kirjoittamaan nämä sanat, innoitti myös muita Raamatun kirjoittajia. Tacheos (joka tulee samasta sanasta kuin tachos) 1. Tim. 5:22:ssa on käännetty sanalla "kerkeä", mikä antaa sanalle toisenlaisen merkityksen. Herra kertoo meille, että Hän tulee kuin varas yöllä ts. ilman varoitusta. Ajatuksena on, että Hän tulee takaisin "nopeasti" tai "äkkiä".

Samaa sanaa on käytetty Luuk. 18:7-8:ssa, jossa se on myös käännetty "pian". Siinä Herra puhuu siitä, miten Jumala kostaa omiensa puolesta: "Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk 18:7-8).

Onko Jumala vielä kostanut kansansa puolesta? Jos käytämme "pian"-sanan sijasta "äkkiä"-sanaa, ymmärrämme asian paremmin. Eikö Jumalan kosto toteuteta silloin, kun Herra tulee takaisin?

    ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus 
    ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
    tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän
    Herramme Jeesuksen evankeliumille.
    Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen 
    voimansa kirkkaudesta,
    kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä
    kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.
    (2. Tess. 1:7-10)

Jumalan kosto Hänen kansansa vihollisille tapahtuu vasta tulevaisuudessa, silloin kun Jeesus palaa takaisin enkeliensä ja pyhiensä kanssa (Juud. 1:14). Se ei ole vielä tapahtunut.

Sitä paitsi "pian" ei tarkoita aina pian ihmisen mittapuun mukaan. Jumala puhuu omilla käsitteillään.

    Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä
    niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä".(2. Piet. 3:8)

Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan vuoden 96 j.Kr. tienoilla. Tuohon ajankohtaan mennessä Jerusalem oli hävitetty, temppeli tuhottu ja Israel hajaannutettu pakanakansojen sekaan. Siitä syystä emme voi sijoittaa mitään Ilmestyskirjan tapahtumia tästä ajankohdasta taaksepäin. Kaiken on täytynyt tapahtua vuosisadan vaihteesta eteenpäin. Tämä täytyy muistaa analysoidessamme tämän kirjan lukuisia profetioita.

Jotkut tosin uskovat, että Johannes sai nämä profetiat ennen vuotta 70 j.Kr. ja tulkitsevat siitä syystä profetiat siltä pohjalta, että temppeli oli vielä olemassa. Ei ole kuitenkaan mitään historiallista aineistoa, joka tukisi sellaista käsitystä, että kirjan profetiat olisivat toteutuneet jo tuona aikana. Meidän on siis sovellettava futuristisen käsityksen mukaan suurinta osaa näistä ilmestyksistä.

3 Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

"Se, joka lukee" on seurakunnalle lähetetty sanansaattaja; "ne, jotka kuulevat" ovat seurakuntalaisia. Raamatusta ei ollut olemassa monia yksittäiskappaleita (ainoastaan profeettojen kirjoituksista), niin että kaikilla olisi ollut käytössään Raamattu. Tehtävään nimetty lukija luki Raamattua seurakunnassa -- mitä todennäköisimmin joku seurakunnan vanhimmistosta. Nykyajan kirkkojen pappiskäsite oli tuntematon ja syntyi vasta myöhemmin roomalaiskatolisuuden piirissä. Sen sijaan vastuu pyhien palvelemisesta oli vanhimmistoveljillä. Joissakin seurakunnissa oli vanhimpia, jotka toimivat apostoleina perustaen seurakuntia ja valvoen niitä, kunnes ne tulivat täysi-ikäisiksi, jolloin niihin asetettiin muita vanhimmistoveljiä. Seuraavissa seurakunnille lähetetyissä kirjeissä "enkelit" ovat vanhimpia (joita erotuksen vuoksi kutsumme apostoleiksi), joiden tehtäväksi oli asetettu näiden kirjeiden lukeminen.

Erityinen siunaus tulee niiden osaksi, jotka eivät ainoastaan lue ja kuuntele tätä profetiaa, vaan ottavat vaarin siitä, mitä on kirjoitettu. Lukeminen ja kuuleminen sisältää enemmän kuin vain silmien kääntämistä tietylle sivulle tai korvien kääntämistä eetteriin. Se tarkoittaa, että on ymmärrettävä ja uskottava se, mitä lukee tai kuulee. Ei voi uskoa ellei ole ensin ymmärtänyt.

"Vaarin ottaminen siitä, mitä on kirjoitettu" tarkoittaa sitä, että olemme osallisia profetiasta. Ne, jotka elävät totellen kirjan käskyjä eläessään profetoitujen tapahtumien keskellä, saavat Jumalalta erityisiä siunauksia tai erityisen suosion, niin että he kestävät ja voittavat ne koettelemukset, joita edessä on. Tämän takia Jeesus sanoo uloskutsutuille seurakunnilleen: "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo." (Ilm. 2:1-3:22.) Ne, jotka kuulevat ja tottelevat, saavat siunaukset; ne, jotka eivät tee niin, tuomitaan uskottomina.

4 Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,
5 ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä
6 ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

Johannes kirjoittaa erityisesti seitsemälle Herran seurakunnalle. Tämä ei tarkoita sitä, että nämä sanat oli tarkoitettu vain noille seitsemälle seurakunnalle, sillä Herra on suunnitellut antaa meille, jotka olemme ajallisesti kaukana heistä, sanat, jotka koskevat aivan viimeisiä aikoja. Ilmestyskirja sisältää kuitenkin sellaisia asioita, jotka koskevat erityisesti näitä seitsemää seurakuntaa (asioita, jotka toteutuivat pian), ja jotka on käsitettävä sellaisina, ettemme soveltaisi niitä väärällä tavalla koskemaan muita, esimerkiksi itseämme tänään.

Nämä seitsemän seurakuntaa, jotka olivat Jumalan uloskutsumista ihmisistä koostuvia itsenäisiä seurakuntia (ekklesia), sijaitsivat rajoitetulla alueella Vähässä Aasiassa. Niille on itse kullekin osoitettu omat, niitä koskevat erityiset profetiat. Mutta vaikka ne on osoitettu yksittäisille seurakunnille, ne on tarkoitettu luettaviksi kaikissa seurakunnissa ja niiden sisältämät lupaukset koskevat kaikkia, jotka eri seurakunnissa voittavat.

Herran tervehdys on armoa ja rauhaa. Niin Hän puhuttelee rakastettujaan, olkoon sitten kysymys kehumisesta tai varoituksesta, että Hän on tyytymätön.

Sanat "häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on" viittaavat Jumalan, YHWH:n, Alfan ja Omegan, alun ja lopun (Ilm. 1:8) iankaikkisuuteen. Näemme myös, että Jeesus puhuu itsestään "A:na ja O:na" (Ilm. 22:13-16), niin että näitä sanoja voidaan käyttää myös Jeesuksesta, joka on (ylösnoussut Jeesus); joka oli (viittaa Jeesuksen aikaan maan päällä ennen Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan); ja joka on tuleva (Jeesus tulee vielä takaisin maan päälle), ja paljastaa samalla, että Hän on YHWH, Jumalan Sana, joka tuli Isän luota -- jota kutsutaan myös YHWH:ksi -- ja jotka ovat luonnoltaan ja olemukseltaan samanlaiset. Näin pitkälle voimme Jumalan luontoa koskevassa mysteerissä edetä; jos yritämme edetä pidemmälle, astumme itse Jumalan luonnon alueelle, mitä ihminen ei voi tehdä.

Seitsemän henkeä ovat Jumalan seitsemän henkeä, jotka kulkevat kaikkialla maailmassa ja ovat lähtöisin Jumalan Karitsasta (Ilm. 5:6). Keitä ovat nämä seitsemän Jumalan henkeä? Onko Jumalalla seitsemän henkeä? Onko olemassa seitsemän Pyhää Henkeä? YHWH:n enkeli näytti Sakarjalle näyn, jossa oli kultainen lampunjalka, jossa oli seitsemän lamppua, ja jonka kummallakin puolella oli öljypuu. Seitsemän lampun tulkinta on Sakarjan kirjan 4:10:ssä: "nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata".

Raamatussa puhutaan vain yhdestä Pyhästä Hengestä. Sen perusteella tiedämme, etteivät "ne seitsemän henkeä", joista tässä puhutaan, ole Pyhä Henki. Mutta koska ne lähtevät Jumalan Karitsan valtistuimelta ja lähetetään kaikkialle maailmaan, näyttäisi siltä, että ne edustavat Jumalan kaikkitietävyyttä.

Jeesuksen Kristuksen tervehdys, joka tulee tämän jälkeen on näennäisessä ristiriidassa sen kanssa, että Jeesus olisi "hän, joka on, ja joka oli ja joka tuleva on", koska Jeesus mainitaan seitsemän hengen jälkeen. Mutta tässä Hän viittaa itseensä uskollisena Poikana, ylösnousemuksen esikoisena ja maan kuninkaiden hallitsijana ja myös sinä, joka pesi meidän syntimme omalla verellään. Nämä tarkoittavat ainoastaan Jeesusta, eivät Isää eivätkä Pyhää Henkeä.

Jae 6 kertoo meille, että Jeesus on tehnyt meidät Jumalan, Hänen Isänsä kuninkaiksi ja papeiksi. Kuninkaat ovat hallitsijoita. Meille on sanottu, että ne, jotka selviytyvät Kristuksessa voittajina tämän maailman koettelemuksista ja ahdistuksista, saavat kerran hallita kansakuntia rautaisella valtikalla (Ilm. 8:26-29).

Papit uhraavat uhreja ja tuovat anteja Herralle. Kristukseen uskovat eivät tarvitse mitään muita pappeja kuin meidän ylimmäisen pappimme Jeesuksen. Kadotetut tarvitsevat kuitenkin ihmisiä, jotka toimivat pappeina rukoillen heidän puolestaan ja osoittaen heille tien Jumalan luo ja tarjoten heille mahdollisuutta päästä osallisiksi siitä uhrista, jonka Jeesus uhrasi heidän syntiensä sovittamiseksi. Kaikki Kristukseen todella uskovat ovat pappeja siinä mielessä, että me ohjaamme kadotettuja Jeesuksen Kristuksen luo, joka on ainoa välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä.

7 Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.

Tässä on Ilmestyskirjan ensimmäinen maininta Herran paluusta. Siinä puhutaan Jeesuksen tulosta pilvissä samalla tavoin kuin Hän lähti ylösnousemuksensa jälkeen (Ap.t. 1:9-11). Meille kerrotaan, että Hänen tullessaan takaisin kaikki silmät näkevät Hänet. Ne, jotka Hänet lävistivät, ovat juutalaiset. Tässä jakeessa ei sinänsä tehdä erotusta sen välillä kun Jeesus tulee noutamaan pyhänsä ja sen välillä kun Hän palaa takaisin maan päälle. Mutta meille kerrotaan, että kaikki kansakunnat vaikeroivat tai tyrmistyvät, kun ne näkevät Hänen tulevan. Ne tietävät, että Hänen tuomionsa tulee Hänen kanssaan. Ilmestyskirjan 6:15-16 kuvaa niin ylhäisten kuin alhaistenkin kutsuvan vuoria kaatumaan päälleen, jotta he pääsisivät piiloon Karitsan (Jeesuksen) kasvoja, kun Hän istuu valtaistuimellaan, paetakseen Hänen vihaansa.

Edetessämme tulemme näkemään, että tämä viittaa siihen tapahtumaan, jolloin Jeesus tulee noutamaan pyhänsä ennen takaisintuloaan maan päälle.

8 "Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.

Tässä on sama ilmaus "joka on, ja joka oli ja joka tuleva on" tarkoittaen Kaikkivaltiasta. Kaikkivaltias on YHWH, josta profeetat ovat kirjoittaneet. Kuten edellä mainittiin, Jeesus puhuu itsestään "A:na ja O:na" Ilm. 22:13-16:ssa. Siten Jeesus on Jumalan Sanana, joka loi kaiken (Johanneksen 1. luku) profeettojen kirjoitusten YHWH. Jesaja 9:5 kuvaa Jeesusta:

    Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus,
    ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, väkevä Jumala, Iankaikkinen isä,
    Rauhanruhtinas.

9 Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

Johannes vakuuttaa seitsemälle seurakunnalle, että hän on heidän veljensä Kristuksessa ja että myös hän kärsii ahdistusta samoin kuin hekin. Olla osallinen valtakuntaan ja kärsivällisyyteen (kirj. "kestävyyteen") Jeesuksessa tarkoitti sitä, että Johannes ja ne seitsemän seurakuntaa laskettiin Kristuksen valtakuntaan kuuluviksi ja he kärsivät ja kestivät ahdistusta.

Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen takia Johannes oli lähetetty maanpakoon Patmoksen saarelle, joka on turkkilainen saari Aigeian merellä. Tällä tavoin hän oli vainottuna. Tässä ei ole mitään, minkä perusteella voisimme tunnistaa tämän Johanneksen apostoli Johannekseksi, mutta varhainen kristillinen perimätieto otaksui asian olevan niin. Ainakin on varmaa, että tämä Johannes kirjoitti apostolin auktoriteetilla ja hänen ilmestyksensä ovat osoittautuneet tähän mennessä paikkansapitäviksi.

Nyt alkaa ilmestysten sarja kaikesta siitä, "mitä pian tapahtuman pitää".

JOHANNES JEESUKSEN KANSSA HERRAN PÄIVÄNÄ

10 Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
11 joka sanoi:"Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".

Useimmat raamatunselistysteokset kertovat sinulle, että Johannes oli transsissa sunnuntaina, jonka he uskovat olevan "Herran päivä". Molemmat olettamukset ovat vääriä.

Johanneksen kokema ei ole sama asia kuin transsi tai uni; niistä puhutaan muualla Raamatussa silloin kun sellaista on tapahtunut.

Mitään muutakaan kohtaa Ilmestyskirjassa ei ole, mistä voisi vetää sen johtopäätöksen, että Johannes olisi ollut transsissa. Sen sijaan Herra itse ja Hänen enkelinsä tai lähettiläänsä vierailivat Johanneksen luona.

Erityisen harhauttavaa on väittää, että "Herran päivä" tarkoittaa sunnuntaita tai "viikon ensimmäistä päivää". Se perustuu roomalaiskatoliseen taruun, jonka mukaan Jeesus haudattiin perjantaina ja nousi ylös seuraavana sunnuntaiaamuna. Se olisi vastoin Herran omaa opetusta, että samoin kuin Joona oli valaan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, samoin Hänkin olisi maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Herra ei noussut ylös aamulla. Hänet haudattiin Nisan-kuun 14. päivän iltana ja Hän nousi ylös Nisan-kuun 17. päivän iltana. Naiset tulivat haudalle viikon ensimmäisen päivän aamuna, mutta Herra oli jo noussut ylös. Siksi Hänen oli täytynyt nousta ylös edellisen sapatin iltana. Myytti perjantain ristiinnaulitsemisesta ja sunnuntain ylösnousemuksesta paljastetaan perusteellisemmin artikkelissa Tarua ja totta ylösnousemuksesta

"Herran päivä" viittaa viimeisiin päiviin, joka ulottuu Johanneksen ajasta aina uuteen taivaaseen ja uuteen maahan. Toisin sanoen Johannes siirrettiin hengessä Herran päivään viemällä hänet taivaallisiin.

Mihin suuntaan hän sitten katsoikin, hän kuuli takaansa voimakkaan äänen, jonka hän tunnisti A(lfa)ksi ja O(mega)ksi. Puhuja halusi, että Johannes kirjoittaisi kirjaan sen, mitä hän tulisi paljastamaan ja lähettäisi sen niille seitsemälle seurakunnalle. Siten kullekin seurakunnalle annetut profetiat piti jakaa muidenkin seurakuntien kanssa. Esimerkiksi Smyrnan, Pergamon, Tyatiran, Sardeen, Filadelfian ja Laodikean seurakuntien piti myös saada tietää, mitä oli kirjoitettu Efeson seurakunnalle. Siten jokainen profetia koski tiettyä seurakuntaa, mutta se koski samalla myös kaikkia seurakuntia. Tästä syystä jokaiselle seurakunnalle annetun profetian lopussa Pyhä Henki puhuttelee seurakuntia monikossa.

12 Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,
13 ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.
14 Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;
15 hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.
16 Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.
Huomaamme, että ne seitsemän kultaista lampunjalkaa, jotka Johannes näki kääntyessään, edustavat niitä seitsemää seurakuntaa, joille hän kirjoitti. Seitsemän seurakunnan keskellä seisoo ihmisen Poika (sanonta, jota Jeesus käytti itsestään maan päällä eläessään). Mutta tässä näemme Hänet kirkastettuna ylösnousemuksen jälkeen. Hänellä on yllään vaate, joka peittää koko Hänen ruumiinsa, ja kultainen vyö. Hänen kunnioitustaherättävän hahmonsa symboliikkaa: valkoiset hiukset merkitsevät viisautta ja ikää; silmät kuin tulen liekki merkitsevät kaikkitietävyyttä -- kykyä nähdä ja tuomita kaikki; ääni, joka on kuin paljojen vetten pauhina merkitsee, että Hän jyrisi tai puhui kovalla äänellä -- auktoriteetilla; vaskiset jalat kertovat kullanruskeasta ihonväristä. Hänen ihonsa oli kauttaaltaan kullanruskea väriltään, ei ainoastaan jalat. Ymmärrämme sen siitä, että Jeesus on tässä ilmestyksessä täysin samanlainen kuin Hänen ilmestyessään Danielille ennen lihaksi tuloaan:

    Minä nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja 
    kupeet vyötettyinä Uufaan kullalla.
    Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat kuin salaman leimaus, hänen
    silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävän vasken välke;
    ja hänen sanojensa ääni oli kuin suuren kansanjoukon pauhina.(Dan. 10:5-6)

Näyttäisi siltä, että Herran kirkastettu ruumis näyttää täysin samanlaiselta kuin miltä se näytti ennenkuin Hän luopui kirkkaudestaan ja pukeutui ihmisen hahmoon:

    Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän 
    tai muun minkä tahansa.
    Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman
    varren.(1. Kor. 15:37-38)
    Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta
    ruumiin sinä minulle valmistit;(Hebr. 10:5)

Isä valmisti Jumalan Sanalle ruumiin, jossa Hän voi vaeltaa tämän maan päällä. Kun Hän oli noussut ylös, Hänelle annettiin ruumis, joka Isää miellytti -- samanlainen ruumis, joka Hänellä oli ennenkuin Hän tuli maan päälle. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Hänen kirkastettu ruumiinsa, jossa Hän ilmestyi opetuslapsilleen, olisi sama ruumis. Koska Hän ilmestyi ja katosi tahtonsa mukaan, ja koska Hän söi ja pyysi Tuomasta työntämään sormensa Hänen käsissään oleviin haavoihin, voimme olla varmat, että Hänen ylösnoussut ruumiinsa on olemukseltaan sama ruumis, joka oli haudassa. Mutta näyttää siltä kuin olisi ero joko ilmestymisessä tai kirkastusprosessissa, jonka takia ilmestys on loistavampi. Tämä on eräs niistä salaisuuksista, jotka paljastetaan meille, kun tunnemme Hänet täydellisesti oman ylösnousemuksemme tapahduttua.

    Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista
    kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti,
    niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.(1. Kor. 13:12)
    Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin 
    kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin
    muuttaa Herra, joka on Henki.(2. Kor. 3:18)

Älkäämme nyt kuitenkaan keskittykö siihen, miten Jumala muuttaa tomumajamme ylösnousemuksessa. Hän tulee tekemään sen haluamallaan tavalla. Uskomme siihen, että Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus oli Hänen luomakuntansa pelastuksen ensi hedelmä. Me odotamme oman ylösnousemuksemme päivää silloin, kun meidät kirkastetaan Hänen kaltaisikseen.

En halua kiistellä siitä, näkikö Daniel "teofanian", henkiolennon ruumiillisessa muodossa vai oliko Jumalan sanalla fyysinen, taivaallinen ruumis ennen maailmaan tuloaan. Tuota kysymystä ei voi ratkaista edes sanoilla "Jumala on Henki". Hengellä on substanssi; meidän rajallinen mielemme ei voi käsittää Jumalan luontoa yli sen, minkä Hän on meille paljastanut. Älkäämme olko dogmaattisia sen suhteen, miltä Hän näyttää tai ei näytä. Tiedämme, että Hänen ylösnoussut ruumiinsa on lihaa ja luuta, että Hän voi mm. syödä, istua, liikkua ihmisten keskuudessa ja Häntä voi koskettaa.

Hänen suustaan lähtevä kaksiteräinen miekka on Jumalan Sana:

    Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka
    ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on 
    sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
    eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua
    hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.(Hebr. 4:12-13)

Jumalan Sana ei ole ainoastaan Raamattu, vaan kaikki, mitä Jumala todella puhuu. Tänään Raamattu on kuitenkin kaiken totuuden ainoa auktoriteetti, mitä tulee meidän uskomuksiimme ja käytänteisiimme. Se tunkeutuu suoraan ihmisen ajatuksiin ja aikomuksiin.

Herran tulen liekkeinä palavat silmät paljastavat kaiken kaikista ihmisistä. Mikään ei ole Häneltä piilossa. Silloinkin kun yritämme huiputtaa itseämme (mitä tapahtuu usein yrittäessämme puolustella syntejämme) emme voi huiputtaa häntä.

Hänen olemuksensa, joka on kuin aurinko kaikessa voimassaan, kertoo pyhyydestä ja puhtaudesta -- hohtavanvalkoinen -- jonka edessä ei mikään epäpuhdas kestä.

17 Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
19 Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

Nämä jakeet vahvistavat jälleen sitä, että Johannes näki Jeesuksen Hänen ylösnousemusruumiissaan. Sanomalla, että Hänellä on kuoleman ja tuonelan (kreikaksi Hades -- paikka, jossa vanhurskaiden sielut lepäsivät jumalattomista erotettuina [Luuk. 16:19-31] ennen ylösnousemusta) avaimet Jeesus kehotti Johannesta olemaan pelkäämättä, koska Hänellä oli ylösnousemusvoima hallussaan.

Meidän on tässä välillä käsiteltävä erästä väärinkäsitystä, joka on johtanut monet kristityt hengelliseen toimintaan, joka perustuu Matt. 16:18:n väärin ymmärtämiseen.

    Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani,
    ja tuonelan portit eivät sitä voita.

Nykyisen "hengellisen sodankäynnin" harhaopin harjoittajien keskuudessa opetetaan yleisesti, että meidän on käsketty hyökätä Hadeksen portteja vastaan ja voittaa saatana sellaisten tekniikkojen avulla kuin rukouskävelyt, saatanan nuhteleminen, demonisten henkivaltojen käskeminen lähteä jostain kaupungeista ja muu hölynpöly, jolle ei löydy mitään perustaa Raamatusta.

Jeesus ei tarkoittanut, että Kristuksen ruumiin on hyökättävä helvetin portteja vastaan, kun väärin luullaan, että siellä olisi saatanan päämaja, jossa hän ja hänen demoninsa hallitsevat rankaisemalla jumalattomia. Saatana ei hallitse Hadesta; Jumala hallitsee tuonelaa. Saatana on ilmavaltojen hallitsija (Ef. 2:2). Kun Jeesus sanoi, etteivät tuonelan portit voittaisi Hänen ekklesiaansa, Hän tarkoitti, etteivät tuonelan portit voisi estää pyhien ylösnousemusta. Kts. artikkelia Onko helvettiä olemassa?. Tästä aiheesta voi myös tilata englanninkielisen artikkelin Deliverance: Demonization and the Christian osoitteesta: http://www.mediaspotlight.org.

Jeesus käski Johanneksen kirjoittaa, mitä hän oli nähnyt ja mikä nyt on (senhetkisistä tapahtumista seurakuntien elämässä) ja niistä asioista, mitä tämän jälkeen tapahtuisi (tulevaisuutta koskevia profetioita). Sitten Hän selittää Johanneksen juuri näkemän näyn salaisuutta:

20 Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa."

Jeesus piti kädessään seitsemän seurakunnan seitsemää tähteä (enkeliä tai lähettilästä). Se, että Hän pitää niitä kädessään tarkoittaa, että ne ovat Hänen vallassaan ja niiden on toteltava Hänen käskyjään.

On kysytty, olivatko nämä lähettiläät ihmisiä vai enkeleitä. Käytetty sana angelos tarkoittaa useimmissa apostolien kirjoituksissa henkiolentoa.

On totta, että angelos tarkoittaa "lähettiläitä", jotka voivat olla joko ihmisiä tai enkeleitä. Ja on totta, että tätä sanaa käytetään kuutisenkymmentä kertaa Ilmestyskirjassa ja useimmissa tapauksissa se tarkoittaa henkiolentoja. Mutta kuitenkin, kun luemme seurakuntien angeloksille tarkoitettuja sanomia, huomaamme, että niissä puhutaan ikäänkuin ihmiselle. Tämä ei tarkoita sitä, että lähettiläs olisi "pastori" sanan nykyaikaisessa mielessä. Sitä mukaa kuin luemme sanomat, huomaamme, että lähettiläät ovat apostoleita tai vanhimpia eri seurakunnissa. Heillä on erityinen auktoriteetti.

KIRJEET AASIAN SEURAKUNNILLE

Jeesus sanelee Johannekselle kirjeet, jotka hänen on lähetettävä seitsemän aasialaisen seurakunnan lähettiläille.

TOINEN LUKU

1 "Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä:
2 Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;
3 ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.
4 Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
6 Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.
7 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.'

Jeesus kertoo Efeson seurakunnan lähettiläälle, että Hän tietää lähettilään (ja seurakunnan) työn, vaivannäön ja kärsivällisyyden ja että hän ei voi sietää pahoja ihmisiä. Lähettiläs oli koetellut niitä, jotka sanoivat olevansa apostoleita ja paljastanut heidät valheveljiksi seurakunnassa. Näistä hyvistä piirteistä huolimatta hän oli epäonnistunut siinä suhteessa, että hän oli hylännyt ensirakkautensa. Hänen ensimmäinen rakkautensa on Herra itse. Herran hylkääminen viittaa johonkin syntiin, joka haittaa hänen suhdettaan Jumalaan. Häntä varoitettiin, että ellei hän tekisi parannusta, Jumala siirtäisi seurakunnan pois hänen vaikutuspiiristään ja hän menettäisi palvelutehtävänsä. Se, että seurakunta voitaisiin siirtää pois lähettilään vaikutuspiiristä, osoittaa, että tämä sana on tarkoitettu ensisijaisesti lähettiläälle, mutta varmasti myös koko seurakunnalle, koska koko seurakunta olisi osallinen syntiin sietäessään sitä.

Varoituksena oli, että tuomio tapahtuisi välittömästi. Lähettilästä kehutaan kuitenkin siitä, että hän vihasi nikolaiittain tekoja -- eli niitä, jotka ovat vaikuttamassa papiston tai pappisluokan syntymiseen seurakuntiin, jota Herra vihaa. (Eikö olekin tämän raamatunkohdan vastaista se jako maallikoihin ja papistoon, joka on vallalla nykyään lähes kaikissa "kirkoissa" ja "seurakunnissa"?)

Se, että tämä sama sanoma koskee kaikkia seurakuntia kaikkina aikoina todetaan jakeessa seitsemän, jossa Hän sanoo:"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo." (monikossa). Tämä on varoitus kaikille uskoville, jotka syyllistyvät syntiin -- varsinkin niille, jotka ovat seurakuntien johdossa, ja varsinkin niille, jotka toimivat sillä periaatteella, että seurakunta jakautuu maallikoihin ja papistoon. Kaikki, jotka voittavat syntinsä, saavat olla osalliset elämän puusta, joka on keskellä Jumalan paratiisia.

8 Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään:
9 Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi -- sinä olet kuitenkin rikas -- ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.
10 Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.
11 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.

Smyrnan seurakunnalla ei ollut mitään vakavia vikoja. Se oli ahdistuksessa ja köyhyydessä, mutta oli rikas Jumalan asioissa. Uskottomat juutalaiset, jotka olivat torjuneet Messiaansa, vainosivat sitä. Koska he olivat torjuneet Kristuksen, Hän vertaa heitä saatanan synagoogaan: he olivat uskonnollisia, mutta pahoja, jotka esittivät olevansa Jumalan valituita, mutta yrittivät tappaa Jumalan todellisia valituita.

Huolimatta Smyrnan uskovien puhtaudesta heitä varoitettiin siitä, että Jumala sallisi saatanan heittää jotkut heistä vankilaan koetellakseen heitä kymmenen päivää. Ne, jotka pysyisivät uskollisina tapettaisiin, mutta he perisivät elämän kruunun.

Mitä tämä sanookaan menestyssanomasta? Monet olettavat väärin, että jos ahdistus kohtaa uskovaa, se johtuu synnistä tai uskon puutteesta. Jumala todellakin puhdistaa pyhiään ja muuttaa heitä täydellisyyttä kohti ahdistusten ja koetusten kautta:

    Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on 
    ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."(Joh.
    16:33)
    Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he 
    palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
    ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat:
    "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".
    (Ap.t. 14:21-22)
    Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksemme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme,
    että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
    mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
    mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme 
    Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.(Room. 5:3-5)
    Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.
    (1. Piet. 3:17)

Tämäkin sanoma on tarkoitettu kaikille seurakunnille, ja mekin tänään voimme oppia tästä sanasta: Sitä, joka voittaa uhraamalla elämänsä, ei toinen kuolema, joka on tulisessa järvessä (Ilm. 20:14), vahingoita.

12 Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen miekka:
13 Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.
14 Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.
15 Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.
16 Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
17 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.'

Pergamon seurakunta oli keskellä saatanan aluetta. Tutkijat keskustelevat siitä, mitä tämä tarkoittaa. Joidenkin mielestä Pergamo oli keisarinpalvonnan keskus Rooman valtakunnassa; toisten mielestä pakanuuden keskus oli siirtynyt Babyloniasta Pergamoon. Mutta jos saatanan valtaistuin on siellä, missä pakanuus hallitsee, se on joka paikassa. Tällä täytyy olla tarkempi merkitys.

Huomaamme Ilm. 13:2:sta, että saatana antaa valtaistuimensa ja auktoriteettinsa tulevalle pedolle. Valtaistuin kuvaa valtaa. Saatanan valtaistuin oli Pergamossa; sieltä käsin se pyrki tuhoamaan Jumalan teot ja pystyttämään oman hallituksensa maan päälle.

Pergamo oli muinainen kreikkalainen kaupunki Myysiassa, joka sijaitsee 27 kilometriä Aigeianmerestä. Pergamosta tuli kukoistavan hellenistisen kuningaskunnan pääkaupunki ja eräs hellenistisen kulttuurin pääkeskuksista.

Rooman vallan aikana siellä sijaitsi Athenen, Heran ja Demeterin sekä suuren Zeus-jumalan temppelit.

Kaiken tämän pahuuden keskellä Pergamon uskovat pitivät kiinni Jeesuksen nimestä eivätkä kieltäneet uskoaan, vaikka Antipas kuoli heidän joukostaan marttyyrina. Hänen kuolemansa ei saanut heitä luopumaan uskostaan.

He sietivät kuitenkin keskuudessaan erästä, joka kannatti Bileamin oppia, joka salli haureuden ja epäjumalille uhratun syönnin. Heidän keskuudessaan oli myös niitä, joilla oli nikolaiittain oppi. Heidän oli tehtävä parannus, joko saattamalla keskuudessaan olevat valheveljet parannuksentekoon tai poistamalla heidät keskuudestaan. Jeesus ei sano, että hän taistelee koko seurakuntaa vastaan, vaan taistelisi valheveljiä vastaan sanansa miekalla. Se paljastaisi koko seurakunnan synnin, koska se sieti tällaista pahuutta.

Ja tämä sanoma koskee myös kaikkia seurakuntia siinä, ettei mikään seurakunta saisi sietää noita samoja syntejä. Ne, jotka voittavat erottautumalla sellaisesta pahuudesta, saavat salattua mannaa ja valkoisen kiven, jossa on uusi nimi.

Salattu manna on sitä, mitä Aaron laittoi liitonarkkiin. Se oli piilossa kaikkien silmiltä ja säilössä Jumalaa varten turmeltumattomana, mikä tuli muun mannan osaksi. Tämä merkitsee sellaisen uskovan saamaa erityistä siunausta, joka voittaa: hänen osakseen ei tule koskaan tuho, vaan hän on kätkettynä Jumalassa. Valkoisella kivellä saattaa olla useita merkityksiä. Kun tavallisesti puhutaan kivestä, emme heti ajattele jalokiveä, esimerkiksi timanttia. Valkoinen kuvaa pyhyyttä. Puhtaimmat timantit ovat valkoisia, virheettömiä. Jeesus sanoi, että Hän pyhittäisi ja puhdistaisi omansa sanan vedellä pesten:

    saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä
    ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.(Ef. 5:27)

Tämä kivi on pyhä kivi, johon on kirjoitettu sen nimi, joka erottautuu kaikesta pahasta. Tuon uuden nimen tietää vain tuo voittaja. Ehkä voittajat saavat nimen, joka kuvaa niitä erikoisominaisuuksia, jotka toivat kunniaa Jumalalle aivan samoin kuin Pietari, jolle Jeesus antoi uuden nimen Keefas.

18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski:
19 Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.
20 Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.
21 Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.
22 Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa;
23 ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkii munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.
24 Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa;
25 pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kun minä tulen.
26 Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,
27 ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään -- niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain --
28 ja minä annan hänelle kointähden.
29 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"

Tyatiran uskovien palveluinto oli lisääntynyt (viimeisiä tekoja on enemmän kuin ensimmäisiä). Kuitenkin Tyatiran apostoli oli sallinut Iisebelin -- pahan, vallanhimoisen naisen -- opettaa seurakuntaa. Siinä tehtävässään hän johti seurakunnan haureuteen ja epäjumalanpalvelukseen.

Tässä näemme samoja syntejä, jotka mainittiin Pergamon seurakunnan yhteydessä: haureus ja epäjumalille uhratun syöminen. Herra antoi tälle Iisebelille (joko hänen oikea nimensä tai kapinallista naista kuvaava eufemismi) aikaa parannuksentekoon -- luultavasti tuomalla sanansa hänelle jonkun ihmisen välityksellä -- mutta hän pysyi synneissään.

Herra varoittaa syöksevänsä hänet suureen kärsimykseen, samoin ne, jotka noudattavat hänen opetuksiaan elleivät he tee parannusta. Hänen lapsensa eivät ole välttämättä hänen konkreettisesti synnyttämiään, vaan he saattavat olla hengellisiä lapsia. Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, että Jumala näkee kaikki heidän tekonsa ja että Hän palkitsee jokaisen tekojensa perusteella.

Jeesus sanoo apostolille, että hän ei pane mitään muuta taakkaa hänen kannettavakseen tai muille uskollisina pysyneille seurakunnassa.

Niille, jotka pysyvät uskollisina loppuun saakka, annetaan valta hallita kansakuntia rautaisella valtikalla. Tämä tarkoittaa sitä, että he saavat hallita tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun Kristus on palannut takaisin ja hallitsee kansakuntia,

Kointähti on Jeesus.

    Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen
    Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."(Ilm. 22:16)

Me kuulumme Hänelle ja Hän kuuluu meille.

KOLMAS LUKU

1 "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.
2 Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan, sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalan edessä.
3 Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
4 Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.
5 Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois heidän nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkelinsä edessä.
6 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'

Sardeen seurakuntaa pidettiin elävänä seurakuntana, mutta kuitenkin se oli kuollut.

Usein sanotaan, että Laodikean seurakunta edustaa hyvin tämän päivän kirkkojen tilaa. Niinkuin eräs rakas ystävä sanoi, Sardeen seurakunta edustaa vielä paremmin nykykirkkoja. Niitä kutsutaan "eläviksi", vaikka ne todellisuudessa ovat kuolleita -- täynnä väärää oppia, demonisia ja lihallisia ilmentymiä, joiden väitetään olevan Pyhästä Hengestä, oman mielihyvän etsimistä ja ylpeyden henkeä.

Mutta aivan samoin kuin tämän päivän kirkoissa, Sardeessakin oli vielä jotain totuutta jäljellä. Oli tarpeen, että seurakunta vahvistaisi niitä asioita, jotka olivat kuolemaisillaan, koska sen teot eivät olleet puhtaita Jumalan edessä. Hän kutsuu seurakuntaa parannukseen ja muistamaan niitä totuuksia, jotka se oli saanut ja pitämään niistä kiinni. Muuten hän tulisi yllättäen seurakuntaan (kuin varas) ja hävittäisi sen. Tämä tarkoittaa sitä, että Hän tuomitsisi sen sen synneistä. Tämä ei tarkoita sitä, että seurakunta säilyisi Hänen takaisintuloonsa saakka.

Seurakunnan synneistä huolimatta siellä oli muutamia, jotka olivat pitäneet itsensä puhtaina. He pääsevät mukaan ylösnousemukseen, koska he ovat arvollisia; heidän nimiään ei pyyhitä pois elämän kirjasta, vaan Jeesus tunnustaa heidät Isän ja enkeleidensä edessä.

Tämä sanoma, samoin kuin muutkin seitsemän sanomaa on tarkoitettu kaikille seurakunnille opiksi.

7 Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa;
8 Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.
9 Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartavat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.
10 Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.
11 Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.
12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.
13 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'

Tässä Jeesus ottaa käyttöön uuden sanonnan "Daavidin avain". Daavid edustaa Jumalan valtakuntaa maan päällä. Hän nousee ylös hallitsemaan Israelia, kun Herra tulee takaisin (Jer. 30:8-9; Hoos. 3:5). Tässä avain edustaa Jeesuksen auktoriteettia Jumalan valtakunnassa. Kukaan ihminen ei voi avata tai sulkea tietä Jumalan valtakuntaan. Ainoastaan Herra.

Herra kertoo seurakunnalle, että Hän on avannut tien valtakuntaan heidän tekojensa perusteella, ja että heillä ei ole paljon voimaa, mutta he ovat pitäneet Hänen sanansa, eivätkä ole kieltäneet Hänen nimeään. Hän lupaa saavansa ne uskottomat juutalaiset, jotka ovat vainonneet näitä pyhiä, tulemaan kumartamaan heitä.

Koska Filadelfian pyhät olivat pysyneet Hänen sanassaan ja olivat kestäneet kärsivällisesti, heidät säästetään koetuksen hetkestä, joka tulee koettelemaan kaikkien ihmisten sydämet. Alkukristittyjen osana oli kohdata tällaista vainoa. Näin on ollut kautta vuosisatojen monin paikoin ja niin tulee olemaan myös tämän aikakauden lopulla ennen Herran paluuta noutamaan omansa maan päältä.

Suosittu opetus, että tämä jae tarkoittaisi sitä, että "kirkko" ei joudu kokemaan suuren ahdistuksen aikaa, on väärä. Jeesuksen rukous Joh. 17:15:ssä on, että Isä varjelisi meidät pahasta, vaikka silti olemme maailmassa:

    En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät
    pahasta.

Hän kehottaa veljiä kestäväisyyteen ja etteivät he antaisi kenenkään ryöstää itseltään elämän kruunua (Ilm. 2:10) petoksella, joka vie pois Kristuksen luota.

Niistä, jotka voittavat, tulee pylväitä tuhatvuotisen valtakunnan temppeliin. He tulevat olemaan tärkeitä temppelipalveluksessa ja he tulevat olemaan Uudessa Jerusalemissa. He saavat kantaa YHWH:n nimeä ja uutta, Jeesuksen heille antamaa nimeä.

Tämä koskee kaikkia, jotka voittavat eri seurakunnissa.

14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita, 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17 Sillä sinä sanot: 'minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa.
22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"

Monet otaksuvat, että nämä seitsemän seurakuntaa edustavat universaalin "seurakunnan" tiettyjä "seitsemää aikakautta". Siten viimeinen seurakunta, "Laodikea", edustaisi "seurakunnan" viimeistä vaihetta.

Mitään sellaista ei Raamatun historiasta löydy, joka tukisi tällaista myyttiä. Niitä, jotka uskovat tällaiseen, pyydän nimeämään, jos voivat, mitkä olivat muiden kuuden "seurakunnan aikakauden" tuntomerkit?

Tämä opetus on tyypillinen länsimaiden seurakunnille, koska ne huomaavat, että se, mitä he pitävät "seurakuntana" on materiaalisessa mielessä rikas, mutta hengellisesti köyhä. Tämä saattaakin olla totta, mutta ei se silti tarkoita, että Laodikea edustaisi "seurakunnan" viimeistä aikakautta.

Sovella tämä oppi koskemaan Kristukseen uskovia missä muualla tahansa maailmassa ja katso, miten se sopii heihin. Länsimaiden seurakuntien eräänä ongelmana on se, että ne näkevät itsensä Jumalan hengellisen maailmankaikkeuden keskipisteenä. Huomattava enemmistö tosi uskovista löytyy muista maista. Monet heistä elävät äärimmäisen vainon ja puutteen alaisina.

Ennenkuin aloitamme tutkimaan tätä osuutta, pankaamme syrjään käsityksemme siitä, että Laodikea edustaisi "seurakunnan viimeistä vaihetta".

Jeesus kuvaa itseään "Jumalan luomakunnan alkuna". Jehovan todistajat väittävät tämän tarkoittavan sitä, ettei Jeesus ole lihaksi tullut Jumala, vaan luotu olento -- ensimmäinen luoduista enkeleistä, jolla oli erityinen voitelu. He uskovat Hänen olevan nimenomaan arkkienkeli Mikael.

Ensiksikin kreikankielen sana "alku" on arche, joka voi tarkoittaa joko: 1) ensimmäinen arvoltaan tai hallintavallassa; 2) ensimmäinen järjestyksessä. Jeesus on Jumalan luomakunnan hallitsija, koska Hän on Jumalan Sana, jonka kautta kaikki on luotu (Joh. 1:1-14). Tässä tapauksessa sanalla on merkitys 1.

Toiseksi, Jeesus ei voi olla Mikael, koska Jeesus ilmestyi Jumalan Sanana Danielille ennen lihaksi tuloaan ja kertoi hänelle, että hänen taistellessaan siirtääkseen Persian enkeliruhtinaan syrjään Jaavanin enkeliruhtinaan tieltä, ainoastaan Mikael oli Hänen kanssaan (Dan. 10:4-21). Olemme jo todenneet, että sen henkilön kuvauksen perusteella, joka tuli Danielin luo, näemme hänen olevan sama kuin se, joka tuli Johanneksen luo Patmoksella, eli Hän, joka sanoo Johannekselle olevansa Herra Jeesus.

Ei ole selvää, oliko Laodikean apostoli itse sellainen, joka ei ole kylmä eikä palava vai tarkoittaako tämä hänen seurakuntaansa.

Joka tapauksessa meillä on syytä olettaa, että jos lähettiläs oli penseä, niin seurakuntakin oli sitä, eli sillä ei ollut todellista intoa Jumalan asioihin, vaan se piti kiinni uskonnon muodosta. Tästä syystä Jeesus uhkasi oksentaa sen ulos suustaan -- hyljätä sen niin, ettei ole missään tekemisissä sen kanssa.

Tämä on hirvittävä tuomio.

Voidaan kysyä, miksi Hän kohtelisi haaleaa suuremmalla inholla kuin kylmää. Ehkä siksi, että ne, jotka ovat kylmiä Jumalaa kohtaan, saattavat olla innoissaan jostain muusta. Mutta joka tapauksessa heillä on intoa johonkin. Usein tuo into voi kääntyä kohdistumaan Jumalaan. Haaleat ovat yleensä apaattisia, heillä ei ole intoa mihinkään; he ovat kuolleita.

Laodikean rikkaus sai seurakunnan kuvittelemaan olevansa rikas myös muussa mielessä, mutta todellisuudessa se oli köyhä, sokea, alaston ja kaikkea sitä, mistä sitä syytettiin. Tästä syystä sitä kehotettiin ostamaan tulessa puhdistettua kultaa, joka tarkoittaa, että se joutuisi ahdistukseen, joka koettelisi sen uskon. Jos se voittaisi, siitä tulisi rikas ja puhdas ja hengellisesti terve. Ahdistuksen ahjo olisi Herran keino kurittaa seurakuntaa, koska Hän rakasti sitä yhä. Ne, jotka tekisivät parannuksen, pelastuisivat ja voittaisivat ja pääsisivät istumaan Herran kanssa Hänen valtaistuimelleen.

Tässä vaiheessa jätämme sen, "mikä nyt on" ja siirrymme siihen, "mitä tämän jälkeen on tapahtuva". Suosittu myytti kuuluu, että koska "seurakuntaa" ei enää mainita Ilmestyskirjassa tämän jälkeen, se tarkoittaisi sitä, että se olisi temmattu yläilmoihin; sen perusteella tulkitaan, ettei mikään luvun 4 jälkeen koske enää "seurakuntaa". Tämä myytti perustuu edellämainittuun myyttiin siitä, että seitsemälle seurakunnalle osoitetut kirjeet edustaisivat ns. "seurakunnan aikakauden" seitsemää eri vaihetta. Mutta historiassa tai Raamatussa ei ole mitään tukea kummallekaan myytille. Ne, jotka tällaista opetusta levittävät, tekevät sen olettaen, että Laodikea olisi sama asia kuin "lopun ajan seurakunta". Mutta kuten edellä totesimme, se on lähinnä amerikkalainen tai joissain tapauksissa länsieurooppalainen käsitys.

Edetessämme tulemme huomaamaan, että todellisuudessa Kristuksen ruumis tulee olemaan maan päällä suurimman osan siitä ajasta, joka paljastetaan Johannekselle.

Jeesus sanoo meille kaikille: "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki... sanoo".

JOHANNEKSEN TAIVASILMESTYS

Johanneksen Herralta saaman ilmestyksen ensimmäinen osa sisälsi Herran sanelemia varoituksen ja rohkaisun sanoja seitsemälle Vähän Aaasian seurakunnalle, jotka Johannes kirjoitti muistiin. Ne koskivat sitä, "mikä nyt on". Johannes viedään hengessä taivaaseen, niin että hän voi saada sarjan ilmestyksiä siitä, mitä "tämän jälkeen on tapahtuva". Ennenkuin hän saa ensimmäisen ilmestyksensä useiden ilmestysten sarjassa, hän pääsee kohtaamaan taivaallisen näyn Jumalan valtaistuimen edessä.

NELJÄS LUKU

1 Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva".

Koska Johannekselle sanotaan "Nouse ylös tänne", ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvaa tempausta kannattavat väittävät, että tämä tarkoittaisi sitä, että tämän jälkeen kuvatut tapahtumat tapahtuisivat ylöstempauksen jälkeen. Tällaisen johtopäätöksen tekemiseen tarvitaan mielikuvituksen apua. Tässä on klassinen esimerkki Raamatun sanojen mukauttamisesta sopimaan omiin teologisiin ennakkokäsityksiin, joka kaiken lisäksi esitetään hyvin dogmaattisesti. Ei ole mitään, mikä osoittaisi, että sillä, että Johannes viedään taivaaseen saamaan ilmestyksiä, olisi mitään tekemistä ylöstempauksen kanssa.

2 Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja.

Taaskaan sanonta "olin hengessä" ei tarkoita sitä, että Johannes olisi ollut transsissa. Johanneksen henki oli ilmeisesti taivaassa samalla kun hänen ruumiinsa oli maan päällä. Hän näki Jumalan valtaistuimen taivaassa ja Isä Jumalan istumassa valtaistuimella. Samanlainen tapaus tapahtui jollekin Paavalin tuntemalle:

    Tunnen miehen, joka on Kristuksessa; neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin
    kolmanteen taivaaseen -- oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en
    tiedä, Jumala sen tietää.
    Ja minä tiedän, että tämä mies -- oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä,
    Jumala sen tietää --
    temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
    (2Kor. 12:2-4)

Jotkut sanovat, että tämä oli Paavali itse, ja luultavasti se on totta, koska nämä jakeet seuraavat Paavalin sanoja, joiden mukaan hän kieltäytyy kerskaamasta palvelutyöstään ja jumalasuhteestaan.

Kolmas taivas viittaa paikkaan, jossa Jumalan valtaistuin on. Raamatussa puhutaan kolmesta taivaasta: 1) maan yläpuolella olevasta taivaankannesta -- maan ilmakehästä, 2) avaruudesta, jossa tähdet ja galaksit sijaitsevat; 3) Jumalan asuinsijasta. Kukaan ei tiedä taivaan tarkkaa sijaintia, mutta Raamatussa puhutaan taivaallisesta, konkreettisesta paikasta. Tiedämme, että Jeesus nousi taivaaseen, niin ettei se voi olla mikään "toinen ulottuvuus" maan päällä. Luciferille lausutussa tuomiossa Jesaja antaa vihjeen siitä, että ainakin eräs sisäänkäynti taivaaseen on pohjoisessa:

    Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä
    istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan.
    Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'

Ennenkuin antaudumme kiistaan tästä asiasta muistakaamme, että maa kiertää aurinkoa, joka kiertää linnunrataa, joka puolestaan kiertää omaa kehäänsä kautta maailmankaikkeuden kiertävässä aurinkokunnassa. Viittaus pohjimmaiseen Pohjolaan voidaan ottaa kirjaimellisesti tai sitten ei, ilman että se vaikuttaa uskovan vaellukseen Kristuksen kanssa. Mielenkiintoista on se, että pohjoinen tähtitaivas näkyy käytännöllisesti katsoen kaikkialle, missä on ihmisasutusta, paitsi aivan kaikkein eteläisimmille leveysasteille. Katsellessamme maapalloa huomaamme, että suurin osa maamassasta sijaitsee Kauriin kääntöpiirin pohjoispuolella. Sen eteläpuolella on hyvin vähän asutusta. Meille on sanottu, että kun Jeesus tulee takaisin, kaikkien silmät saavat nähdä Hänet taivaalla. Tulleeko Hän pohjoisesta?

Jotkut päättelevät Jeesuksen sanoista Matt. 24:27:ssä, että Hän tulisi idästä. Mutta miksi? Vain koska Jeesus sanoo, että Hän tulisi äkkiä, niinkuin salama leimahtaa idästä länteen. Mutta tässä on vain kuvaus salamalle luonteenomaisesta piirteestä näkyä koko taivaalla, eikä suinkaan dogmaattinen toteamus siitä, että Hän tulisi idästä.

Kaikki tämä on sanottu vain mielenkiintoisena sivujuonteena -- toivoen, että lukija innostuisi tutkimaan Jumalan sanan ihmeellisyyksiä. Missä taivas sitten onkin, siellä Jeesus on nyt Isän oikealla puolella. Johannes kuvaa näkyä Hänen valtaistuimensa ympärillä:

3 Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen.

Tämä on eloisa kuvaus Jumalan kirkkaudesta, joka loistaa niin, että sen valo säteilee kaikkissa sateenkaaren väreissä. Emme voi lisätä tähän enempää. Yrityksemme hengellistää näkyä ja selittää eri värien ja tässä mainittujen jalokivien merkityksiä epäonnistuvat, koska meillä ei ole tulkintaan vaadittavaa raamatullista pohjaa.

Tiedämme, ettei kukaan kuolevainen voi katsoa Jumalan kasvoihin ja jäädä eloon (2. Moos. 33:20). Jumalan kirkkaus on sellainen, että kuolevaiset ihmiset menehtyisivät nähdessään Jumalan kirkkauden. Miten sitten Johannes voi nähdä tämän kaiken? Hän oli hengessä; hänen ruumiinsa oli maan päällä. Joka tapauksessa Johannes sai olla tämän taivaallisen näyn todistajana.

4 Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut.

Jumalan valtaistuinta ympäröi kaksikymmentäneljä vähäisempää valtaistuinta, joilla istuu kaksikymmentäneljä vanhinta puettuina valkoisiin, joka kuvaa pyhien puhtautta. Kultaiset kruunut merkitsevät hallintavaltaa, joka on luvattu pelastetuille.

Se, että he ovat ihmisiä eivätkä enkeleitä, ilmenee siitä, että eräs vanhimmista (kreikaksi presbuteros) kertoo Johannekselle olevansa yksi Johanneksen veljistä, jolla on Jeesuksen todistus (19:10) kuten Johanneksellakin.

Lukumäärä kaksikymmentäneljä on saanut jotkut päättelemään, että he saattaisivat olla Israelin kaksitoista kantaisää ja alkuperäiset 12 apostolia. Mutta Ilmestyskirjan 5:9 paljastaa heidän olevan pelastettuja kaikista kansakunnista, ei pelkästään Israelista. Kuitenkaan ei todeta keitä he tarkalleen ovat.

5 Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää, ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.

Salamat, jyrinä ja äänet kuvaavat Jumalan voimaa -- tässä tapauksessa Hänen tuomiovaltaansa. Seitsemän tulisoihdun sanotaan olevan ne seitsemän Jumalan Henkeä, joista puhuttiin ensimmäisen kerran jakeessa 1:4.

6 Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä.
7 Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen.
8 Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä.
Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää:
"Pyhä, pyhä, pyhä
on Herra Jumala, Kaikkivaltias,
joka oli ja joka on ja joka tuleva on".

Lasinen meri ei ole vettä, vaan ikäänkuin lasia muistuttava käytävä valtaistuimen edessä. Neljä olentoa ovat eläviä olentoja (zoa) tai enkeleitä, jotka Hesekiel sai nähdä:

    Ja minä näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahtava tuli, 
    ja pilveä ympäröitsi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikäänkuin hehkuvaa malmia, keskeltä
    tulta.
    Ja sen keskeltä näkyivät neljän olennon hahmot. Ja näöltänsä ne olivat tällaiset: niillä
    oli ihmisen hahmo.
    Ja niillä oli neljät kasvot kullakin ja neljä siipeä kullakin.
    Ja säärivarret niillä oli suorat ja jalkaterät kuin vasikansorkat, ja ne välkkyivät kuin
    kiiltävä vaski.
    Ja siipiensä alla niillä oli, neljällä eri puolellansa, ihmiskädet. Kasvot ja siivet 
    niillä neljällä olivat näin:
    Niiden siivet koskettivat toisiansa. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet: ne kulkivat kukin
    suoraan eteenpäin.
    Ja niiden kasvot olivat ihmiskasvojen kaltaiset; mutta oikealla puolella oli niillä
    neljällä leijonankasvot, vasemmalla puolen oli niillä neljällä häränkasvot, myös oli
    niillä neljällä kotkankasvot.
    Niin niiden kasvot. Mutta siivet niillä oli levällään ylöspäin. Kullakin oli kaksi, 
    jotka koskettivat toisen siipiä, ja kaksi, joilla ne peittivät ruumistansa.
    Ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat.
    Kulkiessaan ne eivät kääntyneet.
    Ja olentojen hahmo oli näöltänsä kuin tuliset hiilet, jotka paloivat tulisoihtujen 
    näköisinä. Tulta liekehti olentojen välissä, ja tuli hohti, ja tulesta lähti salamoita.
    Ja olennot kiitivät edestakaisin ja olivat nähdä kuin salamanleimaus.
    Mutta kun minä katselin olentoja, niin katso, yksi pyörä oli maassa olentojen kohdalla,
    kunkin niiden etupuolella.
    Pyörät olivat näöltään ja teoltaan niinkuin krysoliitti, ja niillä neljällä oli sama
    muoto, ja ne olivat näöltään ja teoltaan kuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä.
    Ne kulkivat neljään eri suuntaansa, kun kulkivat.
    Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Ja niiden kehät olivat korkeat ja peljättävät; ja 
    niiden kehät olivat täynnä silmiä, yltympäri, niissä neljässä.
    Ja kun olennot kulkivat, kulkivat pyörät niiden ohella; ja kun olennot kohosivat ylös
    maasta, kohosivat myös pyörät.
    Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat -- minne vain henki kulkemaan vaati. Ja 
    pyörät kohosivat samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.
    Kun olennot kulkivat, kulkivat nämäkin; kun ne seisoivat, seisoivat nämäkin; kun ne 
    kohosivat ylös maasta, kohosivat pyörät samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli
    pyörissä.
    Ja olentojen päitten ylle hahmottui taivaanvahvuus, niinkuin peljättävä kristalli,
    kaartuen ylös niiden päitten ylitse.
    Ja taivaanvahvuuden alla oli niillä siivet suorina, toisen siipi toisen siipeä kohti.
    Kullakin oli kaksi, jotka sitä peittivät -- kaksi, jotka peittivät sen ruumista.
    Ja minä kuulin niiden siipien kohinan niinkuin paljojen vetten kohinan, niinkuin 
    Kaikkivaltiaan jylinän, kun ne kulkivat; pauhinan ääni oli niinkuin sotaleirin pauhu. 
    Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas.
    Ja taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niitten pään päällä, oli valtaistuimen 
    muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Ja valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen
    näköinen kohoten korkealle.
    Ja minä näin ikäänkuin hehkuvaa malmia, tulen näköistä, jota ympäröi kehä ylöspäin 
    siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa; minä näin kuin tulen näköistä, ja sitä ympäröitsi
    hohde.
    Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde.
    Senkaltainen oli katsoa Herran kirkkauden hahmo. Ja kun minä sen näin, lankesin minä
    kasvoilleni. Ja minä kuulin äänen, kun joku puhui.(Hes. 1:4-28)

Hesekiel näki samat asiat kuin Johanneskin, mutta hän näki ne maasta käsin. Johannes seisoi kristallimeren yläpuolella, kun taas Hesekiel näki kristallimeren ikäänkuin taivaankantena neljän olennon yläpuolella. Hesekielin ja Johanneksen kuvausten käännökset eivät anna selvää kuvaa siitä, oliko kullakin olennolla neljät kasvot vai oliko olennoilla neljät erilaiset kasvot. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuisi todennäköisimmältä ja niinhän Johannes kohtaamisen kuvaa.

9 Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti,
10 lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen:
11 "Sinä, meidän Herramme, ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."

Kaksikymmentäneljä vanhinta osoittavat, että heidän auktoriteettinsa on alistettu valtaistuimella istuvan auktoriteetille. He vakuuttavat, että valtaistimella istuva on "Herra", joka on luonut kaikki, ja että ne luotiin Hänen ilokseen.

VIIDES LUKU

1 Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.
2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetin?"
3 Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.
4 Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.

Seitsemällä sinetillä suljettu kirja on ilmestys, joka koskee sitä, "mitä tämän jälkeen on tapahtuva". Jokainen kirjan luvuista on sinetöity. Kukaan ihminen ei kykene (ole arvollinen) avaamaan kirjaa tai katsomaan, mitä se sisältää. Tämä sai Johanneksen itkemään katkerasti ihmisen arvottomuutta siinä, ettei hän saa tietää Jumalan asioita ellei Jumala meille niitä paljasta.

5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä".
6 Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.

Karitsan kuvauksen perusteella on selvää, että se on Jeesus, joka pelasti meidät verellään ja jota kutsutaan Juudan sukukunnan leijonaksi ja Jumalan Karitsaksi. Vanhin kehottaa Johannesta katsomaan Juudan sukukunnan leijonaan. Kuitenkin, kun Johannes katsoo Jeesusta, hän ei näe leijonaa, vaan karitsan. Tämä kertoo siitä, että Jeesus esiintyy kahdessa eri tehtävässä: 1)Juudan ja Israelin hallitsijana; 2)uhrina kaikkien ihmisten synneistä riippumatta siitä, mihin kansakuntaan ihminen on syntynyt.

Leijona ja karitsa ovat täysin vastakkaisia luonteeltaan: toinen on vahva, hurja ja tuhoava; toinen on heikko, nöyrä ja vaatimaton. Toinen syö saaliinsa, toinen saalistetaan ja syödään. Ne kuvaavat Jeesuksen ominaisuuksia: Hän tuli ensin Jumalan karitsana kuollakseen maailman syntien edestä ja on tuleva vielä Juudan sukukunnan leijonana kostamaan Jumalan vihollisille.

Jälleen viitataan Jumalan seitsemään henkeen. Huomaamme, että tässä niitä edustavat seitsemän sarvea ja Jumalan karitsan seitsemän silmää. Ehkä tämä on toinen tapa sanoa, että Jeesuksessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti (Kol. 2:9).

7 Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.
8 Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,
9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen:
"Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista
10 ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".

Karitsa (Jeesus) ottaa kirjan Isän kädestä, jolloin ne neljä olentoa lankeavat Karitsan eteen ja palvovat Häntä. Kaksikymmentäneljä vanhinta esittävät Hänelle pyhien rukoukset ja ylistävät Häntä siitä, että Hän on pelastanut ihmisiä kaikista sukukunnista, kansoista, kielistä ja kansakunnista. Tämä kuvaus pelstuksesta osoittaa, että kaksikymmentäneljä vanhinta eivät ole Israelin patriarkkoja ja 12 alkuperäistä apostolia, vaan kaksikymmentäneljä miestä, jotka edustavat pelastettuja kaikista kansoista.

Raamattu tosin vaikenee näiden kahdenkymmenenneljän vanhimman identiteetistä. Se, että he puhuttelevat Karitsaa sanoen, että Hän on tehnyt heistä kuninkaita ja pappeja, ja että he tulevat hallitsemaan maata, todistaa, että he ovat pelastettuja ihmisiä eivätkä enkeleitä.

11 Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,
12 ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.
13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan:
"Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
14 Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.

Koko taivaallinen enkeljoukko yhtyy palvomaan Herraa Jeesusta. Koko luomakunta liittyy heihin palvoen Karitsaa. Se, että koko luomakunta palvoo Karitsaa todistaa, että Hän on Jumalan Sana -- ihmiseksi tullut Jumala -- joka on arvollinen palvottavaksi. Jumalan sanan mukaan kukaan ihminen, enkeli tai muu olento ei ole koskaan arvollinen palvottavaksi. Ja Jumala sanoo, ettei Hän jaa kunniaansa kenenkään ihmisen kanssa (Jes. 42:8).

Nämä kohtaukset ovat alkusoittoa sille, että Herra avaa kirjan sinetit, jolloin sen sisältämät tapahtumat, jotka tapahtuisivat tulevaisuudessa ihmiskunnan -- ja erityisesti Israelin -- historiassa, paljastetaan.

ENSIMMÄINEN ILMESTYS

KUUDES LUKU

1 Ja minä näin, kuinka karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä; "Tule!"
2 Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

Yksi niistä neljästä olennosta paljasti Johannekselle tapahtumat, jotka liittyvät Jumalan tuomion ensimmäiseen aspektiin: valkoisella hevosella ratsastaja, jolla on jousi (sodankäynti) ja kruunu (auktoriteetti; valta). Tämä mies tekisi suuria valloituksia. Jotkut sanovat, että tämä on anti-Kristus eikä ole mitään syytä olla uskomatta niin. Jotkut väittävät, että tämä on Jeesus, joka tulee valloittamaan maan. Sen mukaan Jeesus on jo valloittanut kansakunnat; seuraavaksi esitetyt kauheudet ovat Hänen tuomioitaan, jotka kohtasivat Jerusalemia. Mutta seuraavat jakeet paljastavat, että nämä koettelemukset ovat maailmanlaajuisia, eivätkä koske ainoastaan Jerusalemia. Ne puhuvat myös niistä monista sodista, nälänhädistä ja kulkutaudeista, jotka ovat vaivanneet maata yhä enenevässä määrin viimeisten kahden vuosituhannen aikana. Sitä mukaa kuin etenemme Ilmestyskirjan tutkimuksessamme, tulemme näkemään, että nämä tapahtumat koskevat nykyisen maailmanajan loppua.

3 Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: "Tule!"
4 Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.

Toinen olennoista paljastaa Jumalan tuomion toiseen aspektiin liittyvät tapahtumat: punaisella hevosella ratsastava, joka kuvaa maailmanlaajuista sodankäyntiä. Suuri miekka kertoo suuresta, luonteeltaan verisestä tuhosta.

5 Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.
6 Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."

Mustalla hevosella ratsastava edustaa nälkää ja taloudellista kaaosta. Ne olisivat seurausta kahden ensimmäisen sinetin paljastamista sodista.

7 Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: "Tule!"
8 Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.

Hallavalla hevosella ratsastava on kuolema. Se, että Tuonela seuraa häntä, saattaa viitata siihen, että oikeastaan on viisi hevosta. Kuolema vie jumalattomat Tuonelaan, jossa ne kuolleet sielut ovat, jotka eivät ole kuolleet Kristuksessa. Sekä Kuolemalle että tuonelalle on annettu valta tappaa sodilla, nälänhädällä, kulkutaudeilla ja haaskaeläimillä. Ihmiskunnan lukumäärä on pienentynyt tässä vaiheessa huomattavasti.

Huomaa, että aina kun kukin näistä neljästä sinetistä avataan, kukin näistä neljästä olennosta kehottaa Johannesta katsomaan näytettyä kohtausta. Tämä liittää nämä neljä, maata erilaisissa muodoissa kohtaavasta tuhosta kertovaa kohtausta yhteen.

9 Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
11 Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.

Nämä ovat marttyyreita, jotka on tapettu sen tähden, että he ovat todistaneet Jeesuksesta. Anti-Kristus on tappanut heidät heidän uskonsa tähden. Heidän käsketään odottaa, kunnes nekin uskovat, joiden osana on marttyyrius, tapetaan.

Usein väitetään, että nämä eivät ole nykyajan pyhiä, vaan niinkutsuttuja "ahdistuksen ajan pyhiä" -- niitä, jotka jäävät tänne, kun Jeesus tulee noutamaan "seurakuntaansa" maailmasta ylöstempauksessa. Mutta tätä ei sanota selvästi; sellainen tulkinta on lisättävä tekstiin, jotta voitaisiin tukea tuollaista teologista ennakkokäsitystä. Jättäkäämme tämän asian ratkaisu tuonnemmas, kunnes olemme päässeet pidemmälle tekstissä.

12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi.
13 Ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivä luoliin ja vuorten rotkoihin
16 ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
17 Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

Kuudes sinetti kuuluttaa, että Jumalan viha vuodatetaan nyt uskomattoman maailman päälle. Kuvaus auringon pimentymisestä, kuun muuttumisesta vereksi ja tähtien putoamisesta maan päälle, samoin kuin muutkin dramaattiset kohtaukset tarkoittavat "Herran päivää", joka eri aikoina ja eri paikoissa on merkinnyt Jumalan tuomion ilmestymistä. Israelilla on ollut "Herran päivänsä", jolloin he joutuivat orjuuteen kahtena eri kertana. Sekä Babylonialla että Egyptillä oli omat "Herran päivänsä", jolloin ne tuomittiin. Se Herran päivä, josta tässä puhutaan, tarkoittaa Herran vihan vuodattamista anti-Kristuksen valtaistuimelle. Kuudes sinetti paljastaa, miten Herra (Karitsa) taivaassa tuo tuhon. Siten jokainen silmä saa nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät ja joutuvat vaikeroitsemaan Hänen tullessaan (Ilm. 1:7).

Tämä on oikeastaan se tapahtuma, jolloin Herra tulee noutamaan omansa, niinkuin Raamattu meille kertoo:

    Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,
    ja tähdet putoavat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät.
    Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.
    (Mark. 13:24-27)
    Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,
    ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
    Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat
    parkuvat: ja he näkevät Ihmisen pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella
    voimalla ja kirkkaudella.
    Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa
    neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
   (Matt. 24:29-31)

Näemme, että Herra tulee takaisin heti viimeisten päivien ahdistuksen jälkeen noutamaan valittunsa ja kokoamaan heidät maan neljältä kulmalta ja taivaasta. He saavat valmistautua palaamaan Hänen kanssaan perustamaan Hänen valtakuntansa maan päälle.

Maailma saa nähdä Herran tulevan pilvissä noutamaan omansa (Matt. 24:30). Kun maailma näkee tuon valtavana tapahtuman, kaikkia eri yhteiskunnallisia piirejä edustavat ihmiset surevat ja vapisevat pelosta, koska he tietävät, että Hänen vihansa vuodatetaan heidän päälleen "Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" (Ilm. 6:17).

Nämä jakeet kuvaavat ylösnousemusta, jonka jälkeen kaikki pyhät temmataan ylös Herraa vastaan. Vertaus kylväjästä (Matt. 13:18-30) kuvaa hänen paluunsa tilannetta.

Ylösnousemus

Kun puhumme Herran toisesta tulemuksesta, meidän on käsitettävä, että on Hänen tosiasialliseen paluuseensa liittyviä tapahtumia, jotka joko edeltävät sitä tai tapahtuvat sen jälkeen. Edelliseen ryhmään kuuluu Hänen ilmestymisensä pilvissä noutamaan valittujaan maasta ja taivaasta. Tätä tapahtumaa kutsutaan yleensä "tempaukseksi" tai "ylöstempaukseksi" ja se on liitetty 1. Tess. 4:17:ssä esiintyvään sanaan "temmataan":

    Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on,
    ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
    Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala
    Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
    Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme
    tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
    Sillä itse Herra on tuleva alas taivaalta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan
    pasunan kuuluessa. Ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
    sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän
    kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
    Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.(1. Tess. 4:13-18)

Kreikankielen sana harpazo (ylöstemmattu) merkitsee nopeata ylös- tai poistempaamista.

Sen takia, että "ylöstempaukseen" on kiinnitetty niin paljon huomiota, meidän täytyy ymmärtää, että tämä on oikeastaan pyhien ylösnousemuksen täydennys. Ylöstempaus seuraa välittömästi niiden ylösnousemusta, jotka ovat Kristuksessa poisnukkuneita Hänen ilmestyessään. Ylösnousemus on tämän tapahtuman keskeisin asia, ei niiden ylöstempaus, jotka ovat elossa tuohon aikaan. Ylösnousemus on siunattu toivomme, ja ylöstempaus on vain yksi osa ylönousemusta. Kaikki, jotka ovat poisnukkuneet Kristuksessa, herätetään ensin elämään, ja sitten ne, jotka ovat elossa tuohon aikaan, temmataan ylös yhdessä heidän kanssaan. Paavali muistuttaa Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuudesta, ja siitä, että ne, jotka ovat Hänessä, saavat myös kokea ylösnousemuksen. Ne, jotka ovat elossa siihen aikaan, muuttuvat katoavaisista katoamattomiksi:

  
    Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me
    muutumme,
    yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet 
    nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
    Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää 
    pukeutuman kuolemattomuuteen.
    Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu 
    kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty
    ja voitto saatu".
    "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
    Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
    Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen
    Kristuksen kautta!
    Sentähden rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä,
    tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.(1. Kor. 15:51-58)

Nämä Paavalin sanat korinttolaisille kertovat toisin sanoen saman asian kuin minkä hän totesi Tessalonikan seurakunnalle.

Jotkut sanovat, että sinetit eivät ole kronologisessa järjestyksessä, niin että kun viides sinetti avautuu, pyhät, joista puhutaan, eivät ole "seurakunta", jonka he uskovat olevan arvollinen säästymään tästä kaikesta, vaan "ahdistuksen ajan pyhiä". Kukaan ei kuitenkaan ole todella arvollinen säästymään.

Mutta, väitetään, eikö Herra sanonut, että meitä ei ole tarkoitettu vihaan? Kyllä, Hän on sanonut niin. Mutta missä yhteydessä Hän lupaa sen?

    Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa,
    sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.
    Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä
    turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.
    Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin
    varas;
    sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä 
    pimeyden lapsia.
    Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.
    Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne
    yöllä juovuksissa ovat.
    Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja
    rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.
    Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen
    Kristuksen kautta,
    joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä 
    hänen kanssaan.
    Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.
    (1. Tess. 5:1-11)

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvaa tempausta kannattavat tulkitsevat nämä jakeet niin, että "seurakunta" ei ole enää maan päällä "suuren ahdistuksen" aikana, varsinkaan, koska niissä puhutaan Herran takaisintulosta. Mutta Paavali varoittaa veljiä, etteivät he olisi valmistautumattomia, kun kaikki tämä kohtaa tuon sukupolven. Viha, josta tässä puhutaan, ei ole "suuren ahdistuksen aika", vaan tässä puhutaan siitä Jumalan vihasta, joka tulee kadotettujen osaksi -- kadotuksesta vastakohtana pelastukselle. Meille ei taata missään, ettemme joutuisi kestämään ahdistusta, jopa "suurta ahdistusta". Olemmepa sitten tuona hirveänä ajanjaksona hereillä (elossa) tai nukumme (olemme kuolleita), saamme elää Herran kanssa.

Joka tapauksessa Herra kykenee varjelemaan pyhänsä tuholta jopa suuren ahdistuksen aikana. Mutta hän sallii monien maistaa kuolemaa anti-Kristuksen käsissä.

Ja miksi emme odottaisi sitä, koska silloin perimme paremman ylösnousemuksen:

    Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, 
    Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,
    jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat
    kokea lupauksen toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,
    sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta,
    tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.
    On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset
    ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat
    paremman ylösnousemuksen;(Hebr. 11:32-35)

Parempi ylösnousemus kertoo paremmista palkinnoista.

Toiseksi, miksi ajattelisimme, että nämä eivät ole kronologisia tapahtumia? Ja jos ne eivät ole kronologisessa järjestyksessä, niin mihin järjestykseen ne sitten pitäisi asettaa? Ei ole mitään viittausta siihen, että ne olisivat muussa kuin kronologisessa järjestyksessä. Jos jotain muuta väittää, se tapahtuu siksi, että saisi Raamatun sopimaan omiin teologisiin ennakkokäsityksiin salaisesta, ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvasta tempauksesta.

Joka tapauksessa jopa ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvaa tempausta kannattavienkin on myönnettävä, että Matt. 24:30-31 ja Mark. 13:26-27 kuvaavat "tempausta". He nyt eivät ainakaan halua uskoa, että olisi kaksi tempausta. Jos ylöstempaus siis tapahtuu "niiden päivien ahdistuksen jälkeen" ja on täysin yhteneväinen Ilmestyskirjan 6:12-17 kuvauksen kanssa, miksi pitäisi kieltää se tosiasia, että ne, jotka ovat elossa Herran tullessa takaisin ovat sitä ennen joutuneet kokemaan suuren ahdistuksen ajan, josta Jeesus varoittaa?

On tätäkin vakuuttavampia raamatunkohtia, mutta käsittelemme niitä, kun niiden vuoro tulee.

SEITSEMÄS LUKU

1 Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun.
2 Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta,
3 ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan".
4 Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:
5 Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
6 Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
7 Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
8 Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.

"Sen jälkeen" ennen seitsemännen sinetin avaamista Johannes näkee neljän enkelin pidättävän Jumalan tuomioita, kunnes he ovat painaneet sinetin Jumalan palvelijoiden otsaan. Tämä on sinetti, joka suojaa Jumalan tulevalta vihalta. Se saatta myös olla näkyvä merkki heidän erityisestä pyhittäytymisestään. Esimerkki tästä löytyy Hesekielin 9:1-7:ssä:

    Sitten hän huusi suurella äänellä minun korviini ja sanoi: "Tulkaa, kaupungin 
    rankaisijat, ja kullakin olkoon tuhoaseensa kädessään!"
    Ja katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli
    kädessä hävitysaseensa. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin
    ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin 
    ääreen. 
    Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli
    ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli
    kirjoitusneuvot vyöllänsä;
    ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten
    miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kauhistuksia, mitä sen keskuudessa 
    tehdään".
    Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään
    ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako.
    Tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko
    keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja aloittakaa minun pyhäköstäni." Niin he 
    alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.
    Ja hän sanoi heille: "Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!"
    Niin he menivät ja surmasivat kaupungissa.

Nämä 144,000 tosi israelilaista lihan puolesta ovat kääntyneet Herran Jeesuksen puoleen, kun he näkivät Hänen tulevan pilvissä. Mutta he eivät ole olleet pelastettujen joukossa, niin että he olisivat säästyneet Jumalan vihan ajalta. Jumalan merkki heidän otsissaan on vastakohtana sille merkille, joka anti-Kristuksen hallitessa halutaan laittaa kaikkien otsiin. Heidät varjellaan myös Jumalan vihan vaikutuksilta.

9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
10 ja he huusivat suurella äänellä sanoen:
"Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
11 Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
12 sanoen:
"Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16 Ei heidän enää tulee nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."

Tässä näemme ne pyhät, jotka on tapettu tai jotka ovat selvinneet suuresta ahdistuksen ajasta, joka on ennen ylöstempausta. He ovat kaikista kansakunnista, sukukunnista, kansoista ja kielistä, mikä tarkoittaa sitä, että he ovat pelastuneet pakanain aikakautena. Tuo pakanain aika päättyy ylösnousemukseen ja ylöstempaukseen. Tästä alkaen Jumala uudistaa liittonsa Israelin kanssa ja varjelee tosi israelilaiset, jotka vastustavat anti-Kristuksen valtakuntaa.

Sen, mitä kansakunnille tapahtuu, käsittelemme sitä mukaa kuin etenemme.

YHTEENVETO ENSIMMÄISESTÄ ILMESTYKSESTÄ

Ensimmäinen ilmestys käsittää ajan anti-Kristuksen ilmestymisestä siihen, jolloin pyhät ovat taivaassa ylösnousemuksen ja ylöstempauksen jälkeen.

Toinen sinetti:Suuri ahdistuksen aika alkaa suurella sodalla;

Kolmas sinetti:Suuri ahdistuksen aika jatkuu nälänhädällä ja taloudellisella kaaoksella;

Neljäs sinetti:Suuri ahdistus lisääntyy: on kulkutauteja, lisää sotia, nälkää ja kaaosta;

Viides sinetti:Näytetään pyhät, jotka elävät vainon aikana osana suurta ahdistusta;

Kuudes sinetti:Suuret tapahtumat taivaassa ovat merkkeinä pian tapahtuvasta ylösnousemuksesta ja siitä, kun Herra tulee noutamaan pyhänsä (ylöstempaus) ja ihmiset haluavat kätkeytyä Herran vihalta. Ennenkuin Herra vuodattaa anti-Kristuksen valtakunnalle vihansa, Hän sinetöi 144,000 tosi israelilaista varjellaksen heidät Jumalan vihalta. Heidätkin temmataan Hänen luokseen (Ilm. 12:5), kun muu Israel pakenee erämaahan.

Seitsemäs sinetti aloittaa toisen ilmestyksen, joka kattaa ensimmäisen ilmestyksen.
Albert James Dager

Ilmestyskirja 8-18 | Ilmestyskirja 19-22 | Mitä sinä uskot? | Oikea evankeliumi | Elämä valtakunnassa | Seurakunnan toiminta ja muoto | Johtajuus seurakunnassa | Seurakuntayhteys | Raamatullinen eskatologia | Ylösnousemus | Jeesus | Onko helvettiä olemassa? | Kaste | Herran ehtoollinen | Kastekeskustelu | Vainottu seurakunta | Keskustelufoorumi