| |
Kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat siunanneet tätä planeettaa läsnäolollaan, Jeesus on maailman vähiten ymmärtämä. Suurin osa historiallisista henkilöistä on hyväksytty saavutustensa perusteella. Historiankirjoittajat eivät ole tosin aina esittäneet niitä oikein, mutta joka tapauksessa mitkään niistä eivät ole saaneet aikaan sellaista ajatustenvaihtoa kuin se, mitä Jeesuksesta on käyty laajalla rintamalla.
Surullisenkuuluisa "Jeesus-seminaari" (1985-1993) tahrasi raamatullista kuvaa Jeesuksen luonteesta ja palvelutyöstä. Tuohon uskonnolliseen irvailuun osallistuneet "tiedemiehet" tulivat oman inhimillisen järkeilynsä perusteella siihen tulokseen, että vain osaa Raamatun esittämistä Jeesuksen sanoista ja ihmeistä voidaan pitää tosina. Sekä Hänen ylösnousemuksensa että Hänen jumaluutensa asetettiin kyseenalaisiksi.
Oregonin valtion yliopistossa pidettiin helmikuun 11.-12. päivinä vuonna 2000 symposium nimeltä "Jumala vuonna 2000". Siinä kokoontuivat yhteen seitsemän kansainvälisesti tunnettua kirjailijaa, jotka edustavat länsimaiden kolmea tärkeintä uskontoa: kristinuskoa, juutalaisuutta ja islaminuskoa. Aihe "Miten käsitän Jumalan/Pyhän", käsitteli kysymystä kulttuurin vaikutuksesta siihen, miten Jumala ymmärretään. Jokaisen luennon jälkeen tapahtui mielipiteiden vaihtoa sekä läsnäolleen yleisön että televisionkatselijoiden kanssa livenä. Symposium välitettiin televisiokatselijoille episkopaalisen televerkoston linkin välityksellä.
Symposiumin järjestäjät, jotka edustivat omia vastaavia sponsoreitaan, olivat:
Puhujat olivat Marcus Borg, Diana Eck, vertailevan uskontotieteen ja intiaanitutkimuksen professori Harvardin yliopistosta; Lawrence Kushner, rabbi, kirjailija ja luennoitsija aiheenaan juutalainen mystinen perimätieto; Joan Chittister, benediktiinisisar; Seyyed Hossein Nasr, islamin opintojen professori George Washington -yliopistosta; Desmond Tutu, Eteläafrikan totuuskomission puheenjohtaja; Karen Armstrong, tiedemies, luennoitsija, televisiokommentaattori, kolumnisti ja yhdeksän uskontoa käsittelevän kirjan kirjoittaja.
Erityisesti Marcus Borg herättää mielenkiintoa. Hän toimi Jeesus-seminaarin jäsenenä ja häntä pidetään "sekä historiallista Jeesusta koskevan tutkimuksen asiantuntijana että kristittynä". Borgin arvio Jeesuksesta käy ilmi hänen monista kirjoituksistaan ja luennoistaan. Lyhyesti sanottuna Borg kiistää Jeesuksen ylösnousemuksen, jumaluuden ja sovitustyön ihmiskunnan syntien edestä monien muiden epäraamatullisten näkemysten lisäksi. Siitä huolimatta hänellä on suuri vaikutus kristikuntaan, mistä todisteena ovat hänen lukuisat raamatuntutkimustensa perusteella saamansa useiden tärkeiden yliopistojen myöntämät tutkimusapurahat.
Borg kutsuttiin puhumaan Sonoman Promise Keepersien eli Lupausten pitäjien järjestämään kokoukseen Rohnert Parkin helluntaiseurakuntaan Kaliforniaan 10. helmikuuta 1996. Siellä Borg esitti kuuluisan analyysinsä Jeesuksesta "juutalaisen tie Galileasta Jumalan kasvojen eteen; Jeesus ennen pääsiäistä ja pääsiäisen jälkeen". Tuossa analyysissään Borg riisuu Jeesukselta Hänen jumaluutensa ja tekee Hänestä ihmisen, joka saavutti jumaluuden kuolemansa ja hengellisen ylösnousemuksensa jälkeen.
Maailma kyseenalaistaa Jeesuksen Raamatussa kuvatun elämäkerran, vaikka Raamattu esittääkin mitä täydellisimmän kuvauksen Hänen elämästään maan päällä. Raamatun lisäksi on runsaasti historiallista todistusaineistoa Hänen elämästään ja palvelutyöstään.
Maailma ei kiellä, etteikö Jeesus elänyt noin 2000 vuotta sitten muinaisessa Israelissa. Mutta se kieltäytyy hyväksymästä varauksettomasti ainoaa Hänestä kertovaa täydellistä historiallista todistusaineistoa. Parhaimmillaankin maailma yrittää selittää inhimillisin termein, mitä ainoastaan Jumalan Henki voi paljastaa ihmiselle uskon kautta. Niinpä monet ovat yrittäneet heittää epäilyksen varjon Hänen jumaluutensa ylle ja selittää Hänen ihmeensä "tieteellisin" termein. Hänen ylösnousemustaan on pilkaten väitetty vain pettyneiden opetuslasten toiveajatteluksi ja Hänen sanansa on väännetty shamaanin tai "viisaan" puheiksi. Mediatuotteiden ja julkaisujen räjähdysmäinen kasvu ovat lisänneet näiden jumalanpilkkaan syyllistyvien hyökkäysten määrää. Varsinkin kun lähestyimme monien virheellisesti olettaman uuden vuosituhannen alkua, esiintyi paljon pohdintaa siitä, kuka Jeesus oli (on).
Kautta vuosisatojen ovat taiteilijat yrittäneet kuvata sitä, miltä Jeesus näytti. Koska länsimaiden taide saavutti mitä korkeimman kukoistuksen, Jeesus kuvataan taiteessa pitkä- ja vaaleahiuksisena ja joskus jopa sinisilmäisenä. Sitä mukaa kuin kristinusko on levinnyt kautta koko maailman, erilaisten etnisten variaatioiden määrä on lisääntynyt, varsinkin viime aikoina. Taiteilijan itselleen suomasta vapaudesta riippuen Jeesus on kuvattu aasialaiseksi, mustaksi, espanjalaiseksi tai miksi vain. On olemassa "mustien opiskeluraamattu", jossa Jeesus ja Hänen apostolinsa on kuvattu afrikkalaisiksi.
Eräs "taiteilija" on jopa ottanut vapauden Jeesuksen ihmisyyden suhteen maalaamalla "kansojen Jeesuksen", sukupuolettoman "jokamiehen". Agnostikoksi lukeutuva Janet McKenzie käytti naismallia "Jeesuksen" mallina. "Tavoitteenani oli olla mahdollisimman inklusiivinen", McKenzie sanoi. "Ensivaikutelmana on musta tai afroamerikkalainen Jeesus, mutta tarkemmin katsottaessa hänessä näkee monia eri kansallisuuksia", hän toteaa.
Maalaus valittiin lähes 1700 ehdokkaan joukosta National Catholic Reporterin erikoisnumeron kansikuvaksi. Voittajan valitsi sisar Wendy Beckett, brittiläinen nunna ja taidetta käsittelevän televisiosarjan juontaja. Jeesuksen yllä on siinä viitta ja pään päällä sädekehä. Hän seisoo yin-yang -symbolin ja sulan välissä, joista edellinen on itämaisen mystiikan "täydellisen tasapainon" symboli ja jälkimmäinen symboloi Amerikan intiaanien hengellisyyttä.
Eräs kilpailun tuomareista, Sherry Lynn Best, joka on Rockhurstin yliopiston taidegallerian johtaja, totesi: "Se ei ole todella maskuliininen. Se ei ole todella feminiininenkään. Eikä myöskään androgyyninen."
Ainakaan se ei ole raamatullinen Jeesus.
On aivan yhtä väärin antaa Hänelle länsimaiset eurooppalaiset kasvot kuin mitkään muutkaan etniset kasvot. Hän on lihaksi tullut Jumala; emme voi antaa Hänelle minkäänlaisia kasvoja. Mutta jos haluamme antaa Hänelle jotkut kasvot, niiden on oltava juutalaiset. Eivätkä eurooppalaiset juutalaiset; niiden on oltava Lähi-idän juutalaisten kasvot -- sellaisen, joka ei koskaan lähtenyt tuosta maasta. Mutta kuitenkin on aivan yhtä väärin antaa Hänelle myöskään juutalaisia kasvoja. Koska siis emme voi tarkalleen tietää, miltä Hän näytti, emme voi piirtää tai maalata Hänelle minkäänlaisia kasvoja. Se olisi röyhkeää.
Jeesus ei myöskään "kuulu kaikille kansoille", niinkuin "kansojen Jeesus" esittää. Hän ei "kuulu" kenellekään. Ainoat ihmiset, joiden kanssa hän kommunikoi, ovat ne, jotka elävät uskosta Häneen, joka on ainoa tie Isän luo.
On Jumalan häpäisemistä muuttaa sitä, mikä Hän on toimiaksemme ei-uskovan maailman poliittisen korrektiuden tai ihmisen mielikuvituksen oikkujen mukaisesti -- olkoot sitten vaikka uskovien mielikuvituksen tuotetta.
Ei kuva sinänsä ole Jeesus. Kuvan tekijä kutsuu sitä "Jeesukseksi". On yhtä monta "Jeesusta" kuin mielikuvia Hänestä; jokainen niistä näyttää erilaiselta.
Eräs Uuden aikakauden liikkeen käytäntö on hiipinyt nykyajan seurakuntiin, nimittäin Jeesuksen visualisoiminen tarkoitukena "harjoittaa Hänen läsnäoloaan". Jeesusta ei voi visualisoida, jotta voisi tuoda Hänet omaan läsnäoloonsa.
Jeesuksen persoonan muuntaminen taiteen nimissä on paha asia sinänsä. Vielä pahempaa jumalanpilkkaa ja epäjumalanpalvelusta on ottaa vapauksia koskien Hänen luonnettaan ja ominaisuuksiaan.
Jeesus ja Joosef eivät näytä kirjan mukaan tulevan kovin hyvin toimeen keskenään, kuten käy ilmi tästä pienestä otteesta, jossa Jeesus selittää Pietarille sitä, miten Häntä koeteltiin erämaassa:
Noina 40 päivänä, jotka olin aivan yksin nälkää nähden Kuolleen meren rannalla, saatana näyttäytyi vain kolme kertaa. Minua vaivasivat eniten käärmeet, kalliot ja veden puute. Mutta kun viimeksi näin Viettelijän, hän esiintyi Joosefin vaatteissa ja hänen näköisenään, siis tuon miehen hahmossa, joka meni naimisiin äitini kanssa ja joka kasvatti minut -- hän ei ollut paha mies, mutta kova meitä kaikkia kohtaan. Joosef oli kuollut juuri ennen kuin liityin Johannes Kastajan seuraan. Hänen viimeiset sanansa minulle olivat: "Äläkä tule takaisin, senkin pöhkö!" Mutta vaikka olin nähnyt hänen vetävän viimeisen henkäyksensä, nyt hän tuli keskellä kirkasta päivää vasaroineen ja sahoineen ja sanoi tällä kertaa: "Poika, sinä et ole kenenkään muun kuin minun poikani. Olet aina ollut minun poikani. Ellei äitisi olisi sekoillut yrittäen väittää, että olisit jotain parempaa kuin hän, olisin voinut rakentaa jotain omalle perustalle". Jeesus keskeytti, ikäänkuin hänen vastauksensa olisi ollut siinä. Useimmat niistä kahdestatoista katsoivat toinen toisiinsa ja nyökkäsivät, vaikka eivät tietenkään ymmärtäneet, mutta eivät kysyneetkään. Sitten Pietari sanoi: "Mitä väärää siinä sitten oli?" Muutamat heistä kurtistivat kulmiaan; Juudas naureskeli. Mutta Jeesus hymyili ja vastasi hänelle aivan yksinkertaisesti, vaikka vinoillen: "Pietari, eikö meidän ole tarkoitus oppia, että Jumala on minun isäni?" Pietari vastasi: "Mietin vaan, että ehkä erehdyt tässä asiassa, mutta vain tässä kohden".
Eikö juuri Pietari tunnustanut "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika" silloin, kun kukaan muu ei pystynyt käsittämään totuutta (Matt. 16:16)?
Eikä Jeesus liittynyt Johanneksen ryhmään. Johannes Kastaja julisti, että hänen on vähennyttävä ja Jeesuksen kasvettava (Joh. 3:3). Jeesuksen työ oli Isän työtä, ei Johannes Kastajan työtä. Jos sanotaan, että Hän liittyi Johanneksen ryhmään, Hänestä tehdään Johanneksen alainen.
Price kohtelee Jeesusta muuallakin epäkunnioittavasti, kun hän esimerkiksi vihjailee, että kun Hänen apostolinsa tunsivat itsensä pettyneiksi, koska mitään valtakuntaa ei oltukaan perustettu, niinkuin he toivoivat, he muuttuivat välinpitämättömiksi ja "näyttivät haisevilta ja inhottavilta kerjäläisiltä. Useamman kuin yhden nähtiin johdattelevan jotain puutteenalaista naista pusikkoisille syrjäpoluille yksityisopetusta saamaan".
Pricen mukaan aasi, joka kuljetti Jeesuksen Jerusalemiin, rampautui, koska oli joutunut kantamaan koko Hänen painoaan; Juudas oli "vasikka, joka myisi salaiset uutiset siitä, että Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan Messias"; ja Jeesus teki solmun köyteen, jolla Juudas hirttäytyi.
Tämä jumalanpilkka julkaistiin eräässä maailman laajimmalle levinneistä julkaisuista. Ja missä viipyikään kristikunta, kun se ei kieltänyt näitä jumalattomia vihjailuja?
Joulukuun 1999 Valituissa Paloissa suhtauduttiin Jeesukseen sympaattisemmin. Paul Johnson, joka kirjoitti artikkelissa "Vuosituhannen todellinen sanoma", arvosteli terävästi sellaisia humanisteja kuin George Bernard Shaw, H.G. Wells, Friedrich Nietsche ("Jumala on kuollut") ja Julian Huxley, joka väitti, ettei Jumalalla ole sijaa humanistisessa järjestelmässä. Johnson kirjoitti palavasti Jeesuksen jättämän perinnön todisteista, jotka kuvastuvat kristinuskon kasvussa vuosisatojen saatossa ja sen jatkuvasta juurtumisesta uusille alueille ja menetettyjen alueiden uudelleen valloituksesta.
Johnson viittaa katolisuuden leviämiseen Etelä-Afrikassa ja protestanttisuuden kasvuun latinalaisessa Amerikassa todisteena siitä, että kristinusko on elossa ja voi hyvin. Hän arvioi vuosituhatta lyhyesti sanoen:
Vuosituhat on täynnä huomattavia mysteereitä. Ja ensimmäinen niistä on tämä: Kaksi tuhatta vuotta sitten syntyi lapsi Rooman maailmanvallan perukoilla. Lapsesta kasvoi uskonnollinen uudistaja, joka saarnasi kolme vuotta, jonka jälkeen Rooman paikalliset viranomaiset teloittivat hänet, koska hän aiheutti häiriötä. Lyhyesti sanoen hänen tarinansa on tarina alhaista syntyperää olevan ihmisen epäonnistumisesta, joka johtaa hänen hirveään ja häpeälliseen kuolemaansa.
Jeesus ei ollut "uudistaja". Hän tuli näyttämään tien Isän luo ja kuuluttamaan, että Jumalan valtakunta oli tullut. Hän ei yrittänyt uudistaa yhteiskuntaa. "Uudistaja-Jeesus" on suosittu myytti, jonka ylläpitämiseen poliittisesti suuntautuneet ihmiset syyllistyvät niin poliittisen kentän vasemmassa kuin oikeassakin siivessä.
Jeesusta ei myöskään teloitettu siksi, että hän olisi häirinnyt roomalaisia; Hänet teloitettiin juutalaisten johtajien vaatimuksesta, joiden mielestä Hän oli uhka heidän harjoittamalleen hengelliselle kansan painostamiselle. Eikä Hänen tarinansa ole missään tapauksessa tarina epäonnistumisesta; Hän suoritti loppuun sen, mitä Hänen Isänsä oli lähettänyt Hänet tekemään:
Minä olen kirkastanut sinut maan päällä; minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Ja nyt Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. (Joh. 17:4-6) Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."(Joh.10:17-18)
Johnsonin virheelliset olettamukset Jeesuksesta ja Hänen palvelutyöstään eivät rajoitu tähän. Hän jatkaa "rohkaisevalla" sanomalla, että Jeesuksen perintö on tehnyt maailmasta paremman paikan, ja että kristinuskon vaikutus yhteiskuntiin kaikkialla maailmassa lisääntyy valtavin harppauksin.
Mutta Pricen esittämä Jeesus ei ole Raamatun Jeesus. Hän on pikemminkin voima, joka tuo esiin ihmisissä olevan hyvän:
Kaksi tuhatta vuotta sitten eräs ihminen syntyi maailmaan saarnaamaan lempeyden, rakkauden ja nöyryyden hengen oppia. Se sai jalansijaa; se kukoisti. Se on yhä kanssamme. Nuo 20 vuosisataa ovat osoittaneet meille, että tuo oppi ei pysty kokonaan hävittämään ihmiskunnan pimeää puolta. Se ei saa sotia, julmuutta, ahneutta ja köyhyyden kurjuutta loppumaan. Mutta se lieventää tätä kaikkea ja tarjoaa jatkuvan näyn paremmasta, puhtaammasta ihmisyydestä ja paremmasta, puhtaammasta maailmasta, jonka voisimme luoda.
Mutta mitä sanoikaan Paavali?
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;(Room.7:18)
Ja mitä Jesaja sanookaan, vielä ytimekkäämmin?
Kaikki me olimme niinkuin saastaiset, janiinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.((Jes. 64:6)
Paavali viittasi useihin Vanhan Testamentin kohtiin sanoessaan:
niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet: ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.(Room. 3:10-12)
Pelastuksen kannalta ihmisessä ei ole mitään hyvää. Jeesus sanoi, että vain Jumala on hyvä (Matt. 19:17).
Jeesus ei tuo meistä esiin hyvää; Hän istuttaa meihin vanhurskautensa uskon kautta. Muussa tapauksessa meidän olisi myönnettävä, että kuka tahansa, joka opettaa eettisyyttä ja rohkaisee ihmisiä tekemään hyviä tekoja on samalla tasolla kuin Jeesus (näinhän Hänen vihamiehensä tekevätkin asettaessaan Hänet samalle tasolle Konfutsen, Buddhan, Muhammedin ja muiden maailmanuskontojen "suurten profeettojen" rinnalle). Uudestisyntymisen ihmeen saa aikaan ainoastaan Jumalan Poika, joka saa meissä aikaan hengellisen muutoksen pahuudesta vanhurskauteen Hänen Sanansa tottelemisen kautta vastauksena Pyhän Hengen todistukseen. Tähän ei pysty edes kristikunta, joka on lukemattomiin tavalla tai toisella Jeesuksen opetuksiin liitettyihin filosofioihin perustuva uskonnollinen järjestelmä. Toisin sanoen, uskonto ei meitä pelasta, vaan se, että antaudumme Hänelle, joka osti meidät verellään.
Raamatullisesti tarkasteltuna elokuva on silkkaa jumalanpilkkaa. Sen "Jeesus" on heikko mammanpoika, joka kysyy Marian neuvoa joka asiassa. Hän ei tiedä, kuka Hän on, ja Hänen äitinsä on työnnettävä Hänet palvelutyöhön. Hänellä ei ole omia ajatuksia aivoissaan; jopa Hänen vertauksensa ovat alun perin Hänen äitinsä lapsuudessaan kuulemia.
Ja tietenkin meille syötetään poliittisesti korrekti ajatus siitä, että naisten tulee johtaa miehiä, koska he kasvattavat heidän poikansa. Elokuvassa Mary, Mother of Jesus esitetty Jeesus ei ole raamatullinen Jeesus.
Televisiossa on esitetty lukuisia ohjelmia ja elokuvia Jeesuksesta, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeanlainen. Kaikissa niissä väännellään Raamatun totuutta Jeesuksesta ja Hänen luonnettaan. Eräs erityisen hyökkäävä oli Arts and Entertainment Networkin (A&E) tuottama The Good Book of Love: Sex in the Bible(Hyvä kirja rakkaudesta: seksuaalisuus Raamatussa).
Media Spotlight nro 23:1ssä on artikkeli, joka käsittelee sitä, miten laajaa eksytys tässä ohjelmassa on. Mitä Jeesuksen luontoon tuossa ohjelmassa tulee, "tiedemiehet" eri teologisista suunnista riisuvat Häneltä Hänen jumaluutensa ja kyseenalaistavat Hänen neitseellisen syntymänsä ja ruumiillisen ylösnousemuksensa.
Kaikkea tällaista jumalanpilkkaa voi maailmalta odottaakin. Mutta on muutakin jumalanpilkkaa, joka esiintyy Hänen nimissään.
On paha asia, että maailma vääristelee Jeesuksen kuvaa ja luontoa. Yhtä paljon esiintyy Jeesusta koskevaa spekulaatiota myös niin roomalaiskatolisessa kuin ei-katolisessakin kristillisessä taiteessa ja kirjallisuudessa.
Viime aikoina on alettu tuoda esiin varsinkin hilpeää Jeesusta. Hän nauraa, nauttii elämästään maailmassa ja jopa vitsailee. Eräskin kirja lupaa paljastaa Hänen "leikillisyytensä".
Myöskään kristillisissä elokuvissa ei kuvata todellista Jeesusta. Jopa Genesis Film Projectin tuottama Jeesus-elokuva, jonka sanotaan perustuvan "Luukkaan evankeliumiin", esittää kaikkea muuta kuin todellisen Jeesuksen ja raamatullisen kuvauksen Hänen elämästään maan päällä. (Aiheesta on Media Spotlightissa artikkeli "Jesus: the Gospel According to Luke" nrossa 23:1.
Contemporary Christian Music-lehden (Strang Publications) syyskuun 1988 numerossa oli Havaijilaisen Ho'okumu Marketingin mainos julisteesta "Surffaaja-Jeesus". Siinä "Jeesus" kuvataan havaijilaisena nuorukaisena, joka on pukeutunut lannevaatteeseen ja kantaa surffilautaa. Mainoksessa puolustellaan tätä ja muita "etnisiä" kuvia Jeesuksesta seuraavasti:
Jo lähes 2000 vuoden ajan ovat eri rotuja, kulttuureita, sukupolvia ja tyylejä edustavat taiteilijat yrittäneet vangita konkreettisen kuvan Jeesuksesta Kristuksesta. Jeesus tuli maailmaan sellaisena historiallisena aikana, jolloin ei ollut olemassa mediaa, joka olisi voinut tavoittaa Hänen todellisen ulkomuotonsa. Hän halusi, että jokainen sukupolvi, rotu ja kulttuuri voisi kuvata hänet omanaan eikä jonain kaukaisena historiallisena hahmona, vaan henkilökohtaisena rakastavana ystävänä. Tämä kuva, jonka nimi on "Surffaaja-Jeesus", on havaijilainen kuva Jeesuksesta hapa (monirotuisena) nuorukaisena, joka asui meren rannalla ja oli puuseppä ja iloitsi elämästään ja kaikesta siitä hyvästä, jota hän oli mukana luomassa.
Tuon "Jeesuksen" sai omakseen hintaan $15 plus $3 lähetys- ja käsittelykuluja.
Tämä ajatus on kaikkien "Jeesus"-kuvien takana. Se perustuu siihen, mitä ihmiset luulevat Jumalan tahdoksi. Mutta koska tällaista Jumalan tahtoa ei Raamatusta löydy, miten kukaan voi olla siitä varma? Pitäisikö meidän uskoa jotain mainosyritystä, joka haluaa myydä meille oman versionsa Jeesuksesta viidellätoista dollarilla?
Tämä ja monet muut Jeesus-versiot ovat yrityksiä tehdä Hänestä yksi kavereista -- epämuodollinen, iloinen ja ei-tuomitseva veikko. Nämä poliittisesti korrektit versiot Jeesuksesta tarjoavat hyvän syyn siihen, että Jumala antoi toisen käskyn -- joka todella on Hänen tahtonsa:
Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.(2. Moos. 20:4)
Tämä käsky annettiin varmasti estämään Israelia epäjumalanpalveluksesta. Se koskee erityisesti taivaallisia olentoja, joita ihminen ei voi nähdä. Kun ihminen käyttää mielikuvitustaan kuvatakseen jumalallisia asioita, nuo kuvat osuvat auttamatta harhaan. Ja vaikka tämä saattaakin kuulostaa epähienolta, Jeesus ei ole musta, espanjalainen, kaukaasialainen eikä arabi. Hän ei ole edes libanonilainen.
Precious Momentsin tyyppihahmot näyttävät seimiaiheisilta paperinukeilta. Miksi käsitämme paperinuket seimiaiheisiksi? Koska ne markkinoidaan sellaisina. Ne esittävät paperinukke-jeesuslasta, josta ihmiset maksavat tietyn hinnan, samoin kuin muistakin seimihahmoista.
Siinä on myös "Jumalan Karitsa", ihana pikku karitsa, jolla on vetoava kyyneleinen katse. Mikä tekee tuosta karitsasta "Jumalan Karitsan"? Tässäkin tapauksessa tietenkin markkinointi. Siinä ei varmastikaan ole mitään todellista yhdennäköisyyttä Jeesuksen, Jumalan Karitsan kanssa.
Miten pitkälle ihminen meneekään kuvatessaan Jumalan asioita? Mitä Jumala ajattelee tällaisista? Ainakaan Hänen sanansa ei anna lupaa niille.
Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat(1.Moos. 6:5)
Ihmisen mielikuvitus on turmeltunut, miten inhimillisesti katsoen oikeamielisiä hänen ajatuksensa sitten ovatkin. Ellei ihmisen ajatuksia alisteta Jumalan sanan alle Pyhän Hengen ohjauksessa, hänen vanhurskaimmatkin ajatuksensa ovat omaa etua ajavia. Ihminen saattaa ulkonaisesti arvioiden näyttää vanhurskaalta, vaikka elääkin erossa Jumalasta; mutta ainoa Jumalan hyväksymä vanhurskaus on se, jonka Jumala ymppää meihin uskon kautta. Kaikki muu on vain olettamusta.
Mietipä erästä hyvin vakavaa asiaa: Kaikki, mitä ihminen sanoo Jumalasta on joko totta tai valhetta. Jos se on totta, se on hyvin todellisessa merkityksessä profeetallinen lausuma. Jos se ei ole totta, se on väärä profeetallinen lausuma. Se on puhuvinaan Jumalasta, mutta itse asiassa se onkin vain ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Eikö ole kysymys samasta asiasta, jos ihminen sanoo jostakin "Tältä Jeesus näyttää"?
Emmekö ole joutuneet epäjumalanpalveluksen alueelle tehdessämme oman mielikuvituksemme mukaan kuvan, jota kutsumme Jeesukseksi? Epäjumalanpalvelus on aivan yhtä yleistä nykyään kuin mitä se oli muinaisina aikoina.
Mene mihin tahansa roomalaiskatoliseen kirkkoon ja katso, miten ihmiset suutelevat Mariaa tai Jeesusta tai mitä tahansa katolisia "pyhimyksiä" esittäviä patsaita. He itkevät niitä; he luulevat rukoilevansa niitä, joita kuvat esittävät; he pitävät niitä pyhinä kuvina, varsinkin "pappien" siunaamia.
Vuosia sitten Etelä-Kaliforniassa asuessani kuulin "itkevästä" madonnasta, joka oli esillä eräässä ortodoksisessa kirkossa. Menin katsomaan, mistä oli kysymys. Tuossa synkässä ilmapiirissä itkivät monet jonottaessaan nähdäkseen tuon ikonin, varsinkin vanhemmat naiset, joilla oli pitkät, mustat leningit ja mustat hunnut. Tuon alttariin nojaavan Mariaa esittävän kuvan kehyksen oikeassa nurkassa oli pumpulitukko, johon "kyyneleiden" oli määrä imeytyä. Toisesta silmästä näytti tulevan kirkas öljytippa, vaikka se ei näyttänyt virtaavan mihinkään.
Katsellessani tätä epäjumalanpalvelusnäytelmää tunsin selvästi pahuuden läsnäolon. Minun oli lähdettävä sieltä. Tämä kokemus opetti minulle, miten lähes kaikkiin uskonnollisiin esineisiin liittyy epäjumalanpalvelusta.
Eikä tuo epäjumalanpalvelus rajoitu roomalaiskatolisuuteen tai ortodoksisuuteen. Sitä on nykyajan karismaattisuudessa siellä, missä ihmiset haluavat kokoontua johonkin tiettyyn paikkaan saadakseen jotain Jumalalta; sitä on siellä, missä käytetään rituaalia tai liturgiaa, jotta saataisiin Jumala toimimaan. Ja varmasti sitä on siellä, missä jonkun kuvaa kutsutaan "Jeesukseksi".
On väistämätöntä, ettemmekö loisi Jeesuksesta kuvaa mielessämme; sitä ei voida välttää. Mutta kun käytämme noita mielikuvia ja siirrämme ne konkreettisiin esineisiin, olemme röyhkeitä luullessamme, että Jumala hyväksyisi sellaista, varsinkaan, jos on kysymys taloudellisesta hyödystä.
Kaikki Jeesuksesta tehdyt epäraamatulliset kuvat eivät ainoastaan vääristele Hänen ulkonaista kuvaansa, vaan suorastaan vaikuttavat siihen, miten koemme Hänen luonteensa. Tämä koskee varsinkin epäraamatullisia tai Raamatun lisäksi keksittyjä kertomuksia Hänen elämästään. Raamatun valossa emme saa hyväksyä sellaisia sanontoja kuin "Jeesuksen leikillisyys" kuvaamaan Häntä. Jeesusta kuvataan "ylenkatsotuksi", "kipujen mieheksi", "jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät" (Jes. 53:3).
Mutta eikö Raamatussa kerrota, että Jeesus koki iloa?
Kerrotaan. Mutta Hänen ilonsa oli tehdä Isän tahto; se ei ollut inhimillistä kevytmielistä tunnetta.
Jeesuksella oli tehtävä; Hän ymmärsi tuon tehtävän vakavuuden, Hän ymmärsi, että ainoastaan Hän pystyy näkemään lopun aivan alusta asti.
Vaikka Hän panikin syrjään jumaluuteensa kuuluvat ominaisuudet tullessaan lihaksi, Pyhä Henki ohjasi Häntä tekemään Isänsä tahdon, niin että Hän voi suorittaa tehtävänsä loppuun.
Missään kohden Raamatussa ei kuvata Jeesusta "iloisena" tai "leikkisänä". Hän koki ilon siinä, että Hän tiesi tottelevansa Isän tahtoa.
Uskon, että ne jotka luovat kuvia Jeesuksesta, siirtävät Häneen oman sydämensä halua elää "täysillä" -- niin että saa kaikkea hyvää, saa nauttia elämästä jne.
Jumalan käsitys täyttä elämää elämisestä on Hänen palvelemistaan täysin tottelevaisena. Ja Jumalan palvelemisessa ei ole kovinkaan paljon leikillisyyttä.
Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu: vanhat miehet olkoot raittiit, arvokkaat, siveät ja uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä terveet; niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi. Nuorempia miehiä samoin kehoita käyttäytymään siveästi. Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana.(Tiit. 2:1-8)
Jos katselemme Herran opetuslapsia, joihin Hänen läsnäolonsa läheisimmin kosketti tuohon aikaan tai myöhemminkään, näemme epätietoisuutta, sekaannusta, pelkoa, uskon puutetta -- lähes kaikkia tunteita, paitsi onnea ja iloa. Jeesus ei ollut heidän "kaverinsa". Hän oli heidän mestarinsa ja opettajansa, ja he suhtautuivat Häneen kunnioittavasti. He olivat Hänen opetuslapsiaan ja yrittivät kovasti ymmärtää, mistä siinä kaikessa oli kysymys. Ja Jeesuksellakin oli kova työ kestää heitä.
Saarnaaja 7:5-6 sanoo meille, että "Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa". Ja aikaisemmin kirjoittaja sanoo: "joka tietoa lisää, se tuskaa lisää" (Saarn. 1:18).
Markus 9:17-19 paljastaa meille jotain Herran ärtymyksestä opetuslapsiaan kohtaan:
Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: "Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet." Hän vastasi heille sanoen: "Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun tyköni."
Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.
Tässä on siis täydellisen pyhä Jeesus, joka on lähetetty kuolemaan ristillä pahan maailman syntien sovitukseksi. En näe Raamatussa kerta kaikkiaan mitään, mikä viittaisi Jeesuksen leikillisyyteen koskien omaa itseään tai tilannettaan.
Jos Lootia kiusasi elää Sodomassa, miten paljon enemmän Herraa kiusasikaan elää ihmisten keskellä.
Lootin pyhyys verrattuna Sodoman muihin asukkaisiin ei ollut lähelläkään Jeesuksen pyhyyttä verrattuna kaikkein vanhurskaimpaan ihmiseen. Hän joutui todistamaan sitä, miten ei ainoastaan pakanamaailma pilkannut Hänen pyhää Isäänsä, vaan myös eksynyt Israel.
Vaatimaton vertailu tähän on se ärsytys, mitä tosi uskovat kokevat kuullessaan jumalatonta opetusta tämän päivän kirkkojen saarnastuoleista tai nähdessään jumalattomia kirjoja, jotka kulkevat "kristillisen" kirjan nimellä kristillisissä kirjakaupoissa.
Kuinka paljon enemmän kärsikään Herra tullessaan pelastamaan ihmistä omasta pahuudestaan ja joutuessaan elämään tuon pahuuden keskellä? Voitko kuvitella sitä hengellistä ristiriitaa, joka ilmeni Hänen ympärillään?
Jos Herran elämässä oli iloa, se oli nähdä joskus jonkun ottavan vastaan Hänen opetuksensa oikealla tavalla. Mutta siinäkään ei ole kysymys leikillisyydestä.
En tarkoita sitä, että Jeesus olisi näyttänyt koko ajan jurolta. Mutta Hän suhtautui tehtäväänsä vakavuudella.
Mitä "iloon" tulee, Raamattu ei tarkoita sillä samaa kuin hauskan pitämisellä:
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.(Jaak. 1:2-4)
Kun apostoleita kiellettiin saarnaamasta Jeesuksen nimessä, he kieltäytyivät tottelemasta ja sanoivat Israelin uskonnollisille johtajille, että on toteltava ennemmin jumalaa kuin ihmisiä. Sen seurauksena heitä piestiin. Ja mikä oli heidän vastauksensa?
Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.(Ap.t. 5:41)
Tässä on ilo Herrassa -- tosi Pyhän Hengen lahja -- toiminnassa.
Kun uskoamme koetellaan, olemme koettelemuksissa, kiusauksissa, ahdistuksissa, meidän on luettava se pelkäksi iloksi! Miltä paradoksilta tämä näyttääkään. Tiedämme kuitenkin, että kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja ovat kutsutut Hänen aivoituksensa mukaan (Room. 8:28). Tieto tästä lupauksesta tekee meidät iloisisiksi koetusten keskelläkin. Sellainen ilo -- jota osoitetaan jopa vainottuna -- perustuu todelliseen uskoon.
En väitä, etteikö Jeesus nauranut. En tiedä, että Hän nauroi; en tiedä myöskään, ettei Hän nauranut. Tiedän vain, että se, minkälaiseksi Raamattu kuvaa Herraa, on hyvin erilainen henkilö kuin miksi Hänet kuvataan yleensä kristittyjen keskuudessa -- varsinkin markkinoinnin maailmassa.
Eikä ainoastaan markkinoinnin maailmassa. Tätä hyvin pehmeää, mukautuvaista Jeesusta esitetään hyvin usein tämän päivän luopioseurakuntien saarnastuoleista.
Kuulemme nykyään kaikkialla tiedemiesten yrittävän etsiä "historiallista Jeesusta". Kun kuulet tämän termin, voit olla varma, että siinä on kysymys yrityksestä tehdä Jeesuksesta ainoastaan ihminen eikä lihaksi tullutta Jumalaa. Sen sijaan ihmisten pitäisi etsiä raamatullista Jeesusta. Sillä se on ainoa todellinen Jeesus, joka pitäisi löytää.
Kaikkien näiden virheellisten olettamusten takia on tärkeätä, että tutkimme sitä, mikä on totuus Hänen luonnostaan ja luonteestaan niinkuin ne on kuvattu Raamatussa. Monet ihmiset puhuvat Jeesuksesta ja sanovat rakastavansa Häntä. He rukoilevat Häntä ja heillä on paljon mielipiteitä Hänestä. Liian usein nuo mielipiteet perustuvat tunnepohjaisiin päätelmiin, jotka ovat peräisin uskonnollisesta perimätiedosta tai ihmisen mielikuvituksesta.
Meidän on tunnustettava, että Jeesus on se, mikä Hän on. Hänen Isänsä on Jumala; Hänen äitinsä oli israelilainen. Mikään kuva Hänestä ei ole Hän, koska se ei perustu Hänen todelliseen ulkomuotoonsa.
Sanoisiko kukaan, että George Bushilta näyttävään kuvaan pitäisi laittaa nimi "Martin Luther King"? Ei tietenkään. Ei tietenkään. Miksi sitten kuva mustasta, itämaisesta tai kaukaasialaisesta voidaan nimetä "Jeesukseksi"? Jos se ei ole Hänen kuvansa, se ei ole Hän. Kuka siis voi sanoa, mikä on Hänen kuvansa? Kukaan ei tiedä. Siitä syystä kenenkään ei pitäisi väittää, että hänen oman mielikuvituksensa tuote olisi Jeesus.
Huolimatta siitä, mitä ihminen ajattelee Jeesuksesta tai minkälaisen ihminen haluaisi Hänen olevan, Jeesus on se, joka Jeesus on. Eikä mikään määrä arvailua muuta sitä.
Kuka Jeesus siis on? Vastaus tuohon kysymykseen löytyy ainoastaan Raamatusta -- joka paljastaa, että Hän on Jumalan Poika, syntynyt neitseestä heprelaiseen Juudan heimoon. Hän kuoli ristillä ihmiskunnan syntien sovittamiseksi. Hän nousi kuolleista ruumiillisesti, niin että ne, jotka uskovat Häneen, voisivat myös nousta ylös ja elää Hänen kanssaan iankaikkisesti. Mutta vaikka Hän onkin kuollut ihmiskunnan syntien sovitukseksi, ei se silti anna meille lupaa kuvata Häntä niinkuin itse tahdomme.
Alkakaamme alusta:
Alussa loi Jumala taivaan ja maan.(1. Moos. 1:1)
Alussa oli Sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Jumalan Sana oli olemassa jo ennen 1. Moos. 1:1:ssä ja Joh. 1:1:ssä kuvattua alkua. Hänen on täytynyt olla olemassa jo ennen sitä tai muuten Hän ei olisi voinut alussa luoda.
Mikä alku oli, ellei nykyisen luomakunnan alku?
Näemme siis, että Jumalan Sana loi kaiken ja että Jumalan Sana on Jumala. Mutta entä Jeesus?
Johannes jatkaa kuvaamalla Jumalan sanaa, jossa on elämä, joka on ihmisten valkeus. Jakeissa 14-17 hän toteaa:
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä." Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kumpi siis syntyi ensin? Johannes Kastaja vai Jeesus?
Raamattu paljastaa, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennenkuin Jeesus (Luukas 1:36). Kuitenkin hän sanoi, että Jeesus "on ollut ennen kuin minä". Tämä on Johanneksen todistus siitä, että Jeesus oli olemassa Jumalan sylissä ja Hän kutsui Jumalaa "Isäksi":
Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.(Joh.1:18)
Jeesus ei ole Isä; Hän on Jumalan Sana, joka tuli Isästä ja loi fyysisen maailmankaikkeuden. Hän on samaa lajia kuin Isä -- Hän on Jumala, samoin kuin mekin olemme samaa lajia kuin luonnolliset isämme -- olemme ihmisiä.
Minä olen lähtöisin isästäni, mutta minä en ole isäni; olen eri henkilö. Samalla tavoin Jeesus on lähtöisin Isästään, Jumalasta, mutta Hän ei ole Isänsä; Hän on eri henkilö.
Niinpä Jumalan Sana -- joka on Jumala -- tuli lihaksi Jeesus Nasaretilaisena, jota kutsuttiin "Isän ainokaiseksi Pojaksi".
Mitä ainokainen tarkoittaa? Se tarkoittaa yhtä ainoaa, joka syntyi Isästä pojaksi. Taivaan miljardit enkelit ovat luotuja olentoja, joita kutsutaan Jumalan pojiksi. Myös Aatamia, joka oli luotu olento, kutsuttiin Jumalan pojaksi. Mutta ainoastaan yhtä olentoa kutsutaan ainokaiseksi Jumalan Pojaksi -- ei luoduksi, vaan ainosyntyiseksi. Miten ainutlaatuinen henkilö Hän onkaan. Ja Raamattu paljastaa, että Hän on sekä Jumala että ihminen.
Miten Jumalan sanasta tuli ihminen? Matteus 1:18-25 kertoo meille:
Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.
Tämä syntymäihme oli Miikan 5:1 messiasprofetian täyttymys:
Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.
Näemme siis, että Pyhä Henki siitti Jeesuksen. Hänen Isänsä on Jumala, ei kukaan ihminen. Kuitenkin Hän syntyi vaimosta, niin että Hänessä voi toteutua ihmiskunnan Vapahtajan messiaaninen tehtävä. Tuolla messiaanisella tehtävällä oli sekä hengelliset että ajalliset vaatimukset, jotka täyttyivät ihanalla tavalla Jumalan viisauden ja voiman kautta, ja käy ilmi Marian ja Joosefin sukuluetteloista.
Matteuksen 1:1-17:n sisältämä Jeesuksen sukuluettelo tekee Jeesukselle mahdolliseksi kuulua Daavidin kuninkaalliseen sukuun isäpuolensa Joosefin kautta. Syntyperä ja perintö tulee isän eikä äidin puolelta, olkoon sitten kysymys luonnollisesta syntymästä tai adoptiosta. Jeesus ei olisi voinut saada näitä äitinsä mukaan. Naisia ei mainittu koskaan Raamatun sukuluetteloissa, paitsi siinä mielessä, että tuli mainittua, kuka oli synnyttänyt miehelle hänen poikansa. Marian sukuluettelosta Luukkaan 3:23-28:sta selviää kuitenkin, että Jeesuksella oli luonnollinen oikeus kuulua Daavidin kuninkaalliseen sukuun äitinsä kautta.
Marian kautta tuli siis luonnollinen syntymäoikeus, koska Maria oli Jeesuksen lihallinen äiti; Joosefin kautta tuli laillinen syntymäoikeus adoption kautta. Molemmat olivat Daavidin jälkeläisiä. Hänelle Jumala oli luvannut, että iankaikkisesti olisi hänen jälkeläisensä hänen valtaistuimellaan.
Niiden mielestä, jotka eivät tunne Raanmatun sukuluetteloiden sääntöjä, nämä kaksi Jeesuksen sukuluetteloa saattavat näyttää ristiriitaisilta. Matteuksen sukulettelossa Joosefin sanotaan olevan Jaakobin poika; Luukkaan sukulettelossa Joosefin sanotaan taas olevan Helin poika. Helin huomaamme olevan Marian isä. Todellista ristiriitaa ei tässä kuitenkaan ole. Raamatussa kutsutaan vävyjä pojiksi. Joosef oli Jaakobin lihallinen poika, mutta koska Joosef oli Helin vävy, Jeesukselle tuli sekä laillinen että luonnollinen syntymäoikeus Israelin kuninkaan valtaistuimeen.
Huomaa, että Luukkaan sukuluettelosta puuttuu sana "syntyi", kun vertaamme sitä Matteuksen sukuluetteloon. Jälkeläisiä kutsutaan vain "sen ja sen pojaksi". Tämä johtuu siitä, ettei Joosef syntynyt Helille; hän oli Helin poika ainoastaan Marian kanssa solmitun avioliiton kautta.. Tästä syystä myös Marian sukuluettelo esitetään nousevana ja Joosefin sukuluettelo laskevana.
Huomaa myös, että Jeesuksen sanotaan olevan Joosefin poika "niinkuin luultiin" (Luuk. 2:23).
Tämä on erityisen tärkeää siitä syystä, että Jeesus tuli koko maailman syntiuhriksi. Kaikkien syntiuhrien tuli olla virheettömiä -- synnittömiä. Jos Hänet olisi siittänyt ihminen, Hän olisi perinyt tämän syntisen luonnon, joka on kaikkien Aatamin jälkeläisten osa.
Miksi siis Jeesuksen veri oli synnitön, jos Hänen äitinsä oli ihminen?
Roomalaiskatolinen kirkko yritti vastata tähän kysymykseen julistamalla Marian synnittömäksi, joka on oppi Marian synnittömästä sikiämisestä. Tässä on oletettu, että Jeesuksen äidin on oltava synnitön, jotta Jeesus voisi olla synnitön. Niinpä Jumala teki poikkeuksen tekemällä Marialle mahdolliseksi tulla raskaaksi ilman syntiä. Ongelmaksi jää kuitenkin se, että tämä päättelyketju on vietävä loppuun. Jos Maria olisi syntynyt synnittömänä, hänen äitinsä ja isänsä olisi myös pitänyt olla synnittömiä. Ellei se olisi tarpeen, ei Mariankaan olisi tarvinnut olla synnitön, jotta Jeesus olisi voinut syntyä synnittömänä, varsinkin kun Jeesuksen Isä oli Jumala.
Oikea vastaus kysymykseen onkin se, että synti tulee isän eikä äidin veren perintönä. Synnin perintö tulee siemenen eikä munasolun kautta. Sikiö tuottaa oman verensä isästä ja äidistä lähtöisin olevana yhdistelmänä, mutta se ei saa verta suoraan äidiltä. Tämä on selitetty kauniilla tavalla lääket. tri M.R. DeHaanin kirjassa Veren kemia (Ristin Voitto, 1987).
Koska ihmisisän siemellä ei ollut vaikutusta Jeesuksen vereen, se on turmeltumaton -- synnitön -- ja tekee Jeesukselle mahdolliseksi toimia Vapahtajana.
Siten Jeesus -- Jumalan sana -- on hengellisesti Jumala ja lihansa puolesta ihminen. Siten hän on ainoa todellinen jumalihminen.
Teologit ovat kamppailleet tämän kysymyksen parissa jo vuosisatoja voidakseen selittää sen teologisin termein. He ovat luoneet termin -- hypostaattisen ykseyden -- sitä kuvaamaan ja toteavat, että Jeesus on täysi Jumala ja täysi ihminen. Mutta tämäkään ei kerro kaikkea.
Jeesus on hengellisesti täydellisesti Jumala, ja lihansa puolesta täydellisesti ihminen. Hänen lihansa ei ole täydellisesti tai osittain Jumala ja Hänen henkensä ei ole täydellisesti tai osittain ihminen. Hän on Logos -- Jumalan sana -- joka pukeutui ihmisruumiiseen neitseellisen syntymän kautta.
Jotkut saattavat kysyä, että jos Hän oli täydellisesti Jumala hengessään, miksi Hän ei tiennyt kaikkea. Miksi Hänen oli vartuttava viisaudessa ja armossa (Luuk. 2:52)?
Vastaus piilee Jumalan nöyrtymisessä. Kun Sana pukeutui lihan ruumiiseen, Hän tyhjensi itsestään jumalalliset ominaisuutensa ja rajoitti itsensä ihmissuvun fyysiseen ja henkiseen rajoittuneisuuteen. Silti Hän oli hengessään Jumala, mutta hänellä oli ihmisaivot.
Vaatimaton analogia olisi verrata Hänen tilaansa tavallisen ihmisen tilaan silloin, kun hän saa vammauttavan iskun päähänsä. Hänen aivonsa vahingoittuvat eikä hän kykene enää toimimaan täydellisin inhimillisin voimavaroin niinkuin aikaisemmin. Silti on kyse samasta henkilöstä, joka asuu kyseessäolevassa ruumiissa; hänen henkensä on sama, mutta sitä rajoittavat vamman aiheuttamat muutokset.
Samalla tavoin Jumalan Sana rajoitti itseään vapaaehtoisesti ihmisen rajallisuuteen tyhjentäessään itsensä jumalallisista ominaisuuksistaan. Sellainen nöyryys on esimerkkinä tosi uskoville:
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Fil. 2:5-8)
Pukeutuessaan lihan muotoon Jeesuksesta tuli kuuliainen sekä Jumalalle että ihmisille. Hän alistui vanhempiensa ja jopa Israelin ja Rooman viranomaisten auktoriteeteille. Hän ei ollut kapinallinen, niinkuin jumalattomat vallantavoittelijat ovat tahtoneet esittää oikeuttaakseen sillä omaa kapinallisuuttaan.
Mikä nöyryys! Että Jumalan Sana -- kaiken Luoja -- alistuisi syntisten ihmisten alamaisuuteen.
Jeesus ei tullut ainoastaan kuollakseen syntiemme sovitukseksi; se oli kyllä yksi syy. Hän tuli myös näyttämään tien Isän luo -- paljastamaan, että Jumala, joka on Hänen Isänsä, on myös meidän Isämme, jos liitymme Hänen perheeseensä uskon kautta adoptoituina. Näin Jumala sovittaa ihmisen itsensä kanssa.
Jeesus on nyt pelastuksemme välittäjä, niin että voimme tehdä parannuksen synneistämme, mutta meidän on pyydettävä kaikkea Isältä:
Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen. Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden, että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.(Joh. 16:23-27)
Mitä tämä vaikuttaakaan joidenkin uskomukseen, että enkelit ja "pyhimykset" voivat toimia välittäjinä heidän puolestaan? Muiden välittäjien puoleen kääntyminen on epäluottamusta Jumalan sanan lupauksia kohtaan.
Luomakuntaa tarkkailemalla ihminen voi päätellä, että Jumala on olemassa. Mutta ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta tuntea Jumalaa ellei Jumala itse paljasta itseään ihmiselle. Tämän Hän teki ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen persoonan kautta.
Uskonto on ihmisen yritystä tuntea Jumala. Siitä syystä kaikki uskonnot osuvat täysin harhaan. Mikään maailman uskonnoista ei voi johtaa ihmistä Jumalan luo. Kuitenkin kaikissa uskonnoissa on "pyhiä miehiä", jotka yrittävät pietistisin menetelmin puhdistaa itseään niin, että he voisivat ansaita uskontonsa mukaisen pelastuksen. He saattavatkin onnistua elämään askeettisesti ja saattavat ansaita jopa ihmisten ihailua pyrkimyksissään, mutta he eivät voi oppia siten tuntemaan Jumalaa tai ansaita mitään ansioita Hänen silmissään. Ainoa tie Jumalan luo on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen:
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni, tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet." Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme". Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni: ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen. Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.(Joh. 14:5-15)
Ihmiskunnan kadotettu tila heijastuu sen voimattomina yrityksinä puhdistaa ihminen synnistä uskonnollisin harjoituksin. Siksi roomalaiskatolinen kirkko on säätänyt parannuksen "sakramentin" -- jossa tiettyjen tekojen uskotaan helpottavan synneistä seuraavaa rangaistusta. Aneita myydään edelleen ja luvataan, että niiden avulla päästään keksitystä kuolemanjälkeisestä "kiirastulesta" tai vähennetään siellä vietettävää aikaa.
Ei ainoastaan roomalaiskatolinen kirkko ole syypää tällaiseen. Kaikki uskonnot, mukaan lukien tärkeimmät kristilliset suunnat, opettavat jonkinmuotoista liturgista jumalanpalvontaa olettaen, että se vaikuttaisi Jumalaan. Kaikki uskonnot johtavat siten omavanhurskauteen.
Mielenkiintoista kyllä, maailma syyttää todellisia Jeesukseen uskovia omavanhurskaudesta. Me olemme kuitenkin kaikkein vähimmin omavanhurskaita, koska me tunnustamme, että meissä ei ole mitään vanhurskautta; me emme voi pelastaa itseämme tekojemme avulla. Kaikki vanhurskaus, mikä meillä on, on Jumalan meihin ymppäämää. Me ainoastaan luovutimme tahtomme Hänen tahdolleen ja uskomme, että Jeesuksen uhrikuolema ristillä maksoi täyden hinnan synneistämme.
Kuka onkaan omavanhurskaampi kuin se, joka sanoo, ettei hän tarvitse Jeesuksen uhrikuolemaa syntiensä sovittamiseksi -- hän on tarpeeksi hyvä voidakseen seisoa Jumalan edessä omien ansioidensa perusteella?
Monet muutkin Raamatunkohdat kuin Johannes Kastajan ja apostoli Johanneksen todistukset viittaavat Jeesuksen ennaltaoloon. Jeesus itse todisti siitä vastatessaan epäilijöille sanomalla, että Aabraham näki Hänen päivänsä:
Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".(Joh.8:57-58)
Vanhan Testamentin profeetat puhuivat Jeesuksesta Jumalana:
Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.(Miika 5:1) Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.(Jes. 9:5-6)
Kun Nebukadnessar, Babylonian kuningas Danielin kirjassa heitti kolme heprealaista miestä pätsiin heidän kieltäydyttyään kumartamasta hänen kuvaansa, hän todisti nähneensä neljännen henkilön pätsissä heprealaisten kanssa:
Silloin kuningas Nebukadnessa hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja lausui hallitusmiehilleen ja sanoen: "Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?" He vastasivat ja sanoivat kunikaalle: "Totisesti, kuningas!" Hän vastasi ja sanoi: "Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika". (Dan.3:24-25)
Uudessa Testamentissa on lisää viittauksia Jeesuksen ennaltaoloon:
"Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen, joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan". Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki, hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.(Ilm. 1:8-18)
Jeesus on ainoa, joka sopii tähän kuvaukseen. Ja ellei se riitä, heprealaiskirjeen kirjoittaja todistaa Jeesuksen jumaluudesta:
Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"? Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoon häntä kaikki Jumalan enkelit". Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi"; mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi." Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja, ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu". Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?(Hebr. 1:1-14)
Monet todistivat, että Jeesus on Jumalan Poika.
Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen myrskyisellä järvellä kävellen veden pinnalla, tuuli lakkasi Hänen astuessaan heidän veneeseensä.
Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti, sinä olet Jumalan Poika". (Matt. 14:33)
Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan poika".(Matt. 27:54)
Kun saatana vietteli Jeesusta erämaassa (Matt. 4:1-11; Luuk. 4:3-9), hän haastoi Jeesusta ilmoittamaan itsensä Jumalan Poikana. Mutta Jeesus vastasi hänelle Jumalan sanalla ja kieltäytyi antautumasta kiusaukseen.
Miksi saatana olisi katsonut tarpeelliseksi vietellä Jeesusta saadakseen Hänet valtaansa ellei Jeesus olisi ollut Jumalan Poika?
Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa. Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa. Ja kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa." Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin. Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Legio"; sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen.(Luuk. 8:26-30)
Katso myös Matteus 8:28-29; Markus 5:1-8.
sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen koskettaakseen häntä. Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika".(Mark. 3:10-11) Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne heidän tykönsä. Ja hän pani kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät. Myös lähtivät riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristuksen. (Luuk. 4:40-41)
Ilmoittaessaan Marialle, että tämä oli valittu Jeesuksen synnyttäjäksi, hän todisti, että Jeesus olisi Jumalan Poika:
Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. (Luuk. 1:34-35)
Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."(Joh. 3:14-21) Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.(Joh. 5:25-30)
Juutalaiset syyttivät Jeesusta jumalanpilkasta, koska Hän kutsui itseään Jumalan Pojaksi tehden siten itsensä Jumalan vertaiseksi (Joh. 5:18).
Jotkut väittävät, että Jeesus ei ole lihaksi tullut Jumala (esimerkiksi Jehovan todistajat). On totta, ettei Jeesus koskaan lausunut sanoja "Minä olen Jumala". Juutalaiset kuitenkin syyttivät Häntä siitä, että Hän teki itsestään Jumalan:
Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?" Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi". (Joh. 10:32-33)
Jeesus ei kieltänyt heidän sanojaan. Jeesus, joka on totuuden ja hyveellisyyden perikuva, jonka jopa Hänen vastustajansa myöntävät, olisi korjannut juutalaisten syytöksen, ellei se olisi Hänen mielestään pitänyt paikkaansa. Mutta Hän ei tehnyt sitä.
Toisaalta Jeesus on Jumalan Poika; toisaalta Hän on ihmisen poika:
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.(Joh. 5:24-27)
Ihmisen poikana Jeesuksella on valta tuomita kaikki ihmiset. On olemassa syy, miksi Isä on antanut tuomiovallan Jeesukselle. Ihmisenä Jeesus pystyy samaistumaan ihmisen heikkouteen.
Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.(Hebr. 4:14-16)
Eikö Isä voinut tuomita ihmistä ilman Jeesusta? Otaksun asian olevan niin. Joka tapauksessa koska Jumala on antanut tuomiovallan ihmisen käsiin, Jumalaa ei voida syyttää siitä, että Hän tuomitsisi ihmiset samaistumatta ihmisen heikkouksiin. Jumala on niin paljon korkeammalla meitä, että ellei Hän olisi tullut lihaan ja tullut osalliseksi meidän heikkouksistamme, Hänen tuomioitaan voitaisiin syyttää armottomiksi. Miten Hän voisi todella tuntea synnin taakan, ellei Hän olisi koskaan ollut kiusauksissa? Jeesus -- lihaan tullut Jumala -- oli kiusauksissa, mutta Hän vastusti niitä kuitenkin Isää miellyttääkseen. Nyt Hän vaatii, että kaikkien Hänen opetuslastensa on tehtävä samoin.
Alistuttuaan pukeutumaan lihan ruumiiseen Hän totteli Pyhän Hengen ohjausta voidakseen noudattaa Isän tahtoa, jonka tahdolle Hän alistui. Tätä koski Hänen rukouksensa Getsemanessa:
Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".(Luuk. 22:41-42)
Miten paljon ajattelemmekin, ettemme pysty kestämään meitä kohtaavia koettelemuksia, Jeesus on esimerkkimme voitosta. Ja Hänen sanansa vakuuttaa meille, että jos me antaudumme Pyhän Hengen johdatukselle, mekin voimme saada voiton synnistä ja elämän koettelemuksista:
Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.(1.Kor. 10:13) Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos olette Hnegen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.(Gal. 5:16-18)
Laki oli tehty lainrikkojia varten. Ne, jotka tekevät syntiä (vaeltavat lihan mukaan), tuomitsee Jumalan laki. Ainoastaan ne, jotka vaeltavat Hengessä, eivät ole lain alla. Tämä koskee yhtä hyvin uskovia kuin ei-uskovia, muuten Paavali ei olisi kirjoittanut tätä Galatian seurakunnalle. Mutta uskovilla on erityinen lupaus:
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.(1.Joh. 1:9)
Ellei olisi mahdollista vaeltaa Hengessä, Raamattu ei kehottaisi meitä tekemään niin. Kukaan ihminen ei siis voi seistä Jeesuksen edessä puolustautumalla sillä, ettei Jeesus voi samastua hänen kärsimyksiinsä ja heikkouksiinsa.
Kuten sanottua, on yritetty monin tavoin ymmärtää Jeesuksen luontoa ja luonnetta. Kaikki tällaiset yritykset epäonnistuvat, elleivät ne perustu lujasti Raamattuun. Olemme päässeet tähän saakka tutkimallla, mitä Raamattu sanoo Hänen luonnostaan; nyt tutkimme, mitä se sanoo Hänen luonteestaan.
Ei ole tarpeen käydä läpi, mitä ihmiset pitävät Jeesuksen luonteen positiivisina piirteinä. Harva kiistää sen, että Hän oli Raamatun mukaan myötätuntoinen, nöyrä, anteeksiantavainen, viisas ja ystävällinen. Mutta koska monet niin kristityt kuin ei-kristitytkin haluavat muokata Jeesuksesta omasta mielestään "rakastavan", he ovat taipuvaisia sivuuttamaan tai ainakin vähättelemään sellaisia ominaisuuksia Jeesuksessa, joita he pitävät "negatiivisina". Tutkikaamme joitakin noista "negatiivisista" ominaisuuksista samalla ymmärtäen, ettei Jeesuksessa ollut mitään todella negatiivisia ominaisuuksia.
Jeesus ei paljastanut avoimesti Taivaan valtakunnasta kaikkea kaikille. Hän varjeli sitä koskevaa totuutta siinä määrin, että Hän puhui siitä vertauksilla. Monet opettavat, että Hän puhui vertauksilla ikäänkuin "kuvaannollisella kielellä", niin että Hänen kuulijansa olisivat ymmärtäneet ne syvälliset totuudet, joita Hän yritti heille opettaa. Mutta mitä Raamattu sanookaan?
Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?" Hän vastasi ja sanoi: "sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Sentähden minä puhun teille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. (Matt. 13:10-17)
Jeesus selitti vertaukset niille, joiden Hän halusi tietävän, mitä Hän tarkoitti. Mutta Hän piti kaikki muut tietämättöminä sallien heidän olevan ymmällään Hänen sanoistaan. Jumalan sana on liian arvokasta heitettäväksi sinne tänne kevyesti. Meidän on annettava Pyhän Hengen johtaa sitä, miten me Hänen sanaansa käsittelemme. Joskus meidän on vain pysyttävä hiljaa sen sijaan että yrittäisimme voittaa väittelyn.
Jeesus ei rohkaissut haaleaan suhtautumiseen. Hän vaati käskyjensä ehdotonta tottelemista ja piti sitä ehtona valtakuntaansa pääsylle ja jopa Hänen rakkaudessaan pysymiselle:
Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.(Joh. 15:9-10)
Kun rikas mies kysyi Jeesukselta, mitä hänen tulee tehdä saadakseen iankaikkisen elämän, Jeesus kehui häntä siitä, että hän piti käskyt, mutta tunkeutui myös hänen heikkoutensa ytimeen:
Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.(Matt. 19:21-22)
Tälle miehelle rikkaus oli kompastuskivi, mutta Jeesus ei päästänyt häntä siitä; Hän salli miehen mennä pois mieluummin kuin antoi periksi hänen heikkoudelleen. Kaikki meidän heikkoutemme on alistettava halulle seurata Jeesusta, miten tuskallista se sitten onkin. Sen takia Jeesus sanoi, että meidän on kiellettävä itsemme, jotta voimme seurata Häntä:
Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.(Luuk. 9:23-26)
Jeesus ei antanut mahdollisuutta helpolle uskolle, joka vallitsee nykyseurakunnissa.
Miten usein useimpien nykyseurakuntien ekumeeniset johtajat syyttävätkään niitä eripuraa aiheuttaviksi, jotka pitävät kiinni terveestä opista ja Jumalan sanasta. Kuitenkin Jeesus aiheutti eripuraa koskien Hänen seuraamistaan
Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen, ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.(Matt.10:34-40)
Katso myös Luukas 12:49-53. Jeesuksen seuraaminen on Hänen sanansa pitämistä:
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".(Joh.8:31-32)
Miten usein Jeesus haastoikaan ei ainoastaan vihollisiaan, mutta myös opetuslapsiaan rohkeasti? Hän ei osoittanut suvaitsevaisuutta kyseen ollessa totuuden ymmärtämisestä ja sen tottelemisesta. Hän ei ollut myöskään aina ystävällinen puheissaan. Hän kutsui fariseuksia kyykäärmeiden sikiöiksi (Matt. 12:34). Hän kutsui Pietaria "saatanaksi", koska tämä ei osoittanut ymmärtämystä Jeesuksen tehtävää kohtaan (Matt. 16:23; Mark. 8:33; Luuk. 4:8).
On hätkähdyttävää, miten Hän tahallaan karkotti niitä, jotka tulivat Hänen luokseen uskoen Häneen. Johanneksen evankeliumin luvussa 8 on merkillinen kohta, joka alkaa siitä, kun Jeesus puhuu juutalaisille, jotka uskoivat Häneen:
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
Opetettuaan ensin kuka Hän on ja mitä tarvitaan, jotta voi periä iankaikkisen elämän, kuvaus päättyy siihen, että nämä samat uskovat juutalaiset haluavat kivittää Hänet:
Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.(Joh. 8:59)
Tällaisesta Jeesuksestako nykyajan saarnamiehet ja kristillinen media saarnaavat? Tuskinpa vain. Nykyään saarnataan Jeesuksesta, joka hyväksyy jokaisen ehdoitta; ei ole väliä sillä, mitä kukin uskoo tai miten toimii kunhan vain tunnustaa "rakastavansa" Jeesusta. Mutta mitä Jeesusta rakastetaan? Onko kysymys Raamatun Jeesuksesta vai nykyajan kristikunnan Jeesuksesta? Väärän Jeesuksen rakastaminen on todellisen Jeesuksen hylkäämistä:
Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. (2.Kor. 11:3-4)
Jeesuksen luonteessa on monia muitakin piirteitä, jotka romuttavat nykyään vallitsevan "rakastavan Jeesuksen" filosofian. Ne, jotka ovat tällaisen filosofian kannattajia, eivät ymmärrä sitä Jumalan rakkautta, joka kohdistuu niihin, jotka rakastavat todellista Jeesusta:
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. (Room. 5:8-11) Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.(Joh. 15:5-10)Jeesuksen luonne on sidoksissa Jumalan rakkauteen, joka tarjoaa kaikille ihmisille vapaasti mahdollisuuden astua Hänen rakkautensa piiriin. Ne, jotka haluavat astua siihen, valitsevat elämän. Ne, jotka haluavat hylätä Hänen rakkautensa (hylkäämällä Hänen sanansa) valitsevat kuoleman.
Jotta voisimme todella ymmärtää Jeesuksen luonnetta, meidän on palattava aina Johanneksen evankeliumin 1:4-5:een:
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Mistä siis elämä tulee? Se tulee Jumalasta. Nimenomaan ihmiselle se tulee Jumalan sanan kautta. Koska Jeesus on Jumalan sana, hänessä on itsessään elämä, joka annetaan niille, jotka uskovat Häneen.
Kaikki elämä -- niin fyysinen kuin hengellinenkin -- on lähtöisin Jumalasta. Mitään elävää ei ole, joka ei olisi saanut elämäänsä Jumalalta. Jopa eläimet ovat saaneet elämänsä Jumalalta. Ihminen on kuitenkin siinä mielessä ainutlaatuinen, että 1.Moos. 2:7:n mukaan Jumala henkäisi Aatamiin elämän, ja antoi hänelle hengellisen elämän, jota muilla luoduilla olennoilla ei ole. Kun Aatami teki syntiä, hän menetti hengellisen elämänsä, vaikka hänen fyysinen elämänsä jatkuikin.
Kuitenkin Aatamin fyysinen kuolema alkoi hänen syntiinlankeemuksestaan lähtien. Niin kuin Raamattu sanoo:
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.(Room. 6:23)
On siis olemassa kahdenlaista elämää: 1) fyysistä, joka on myös muilla luomakunnan jäsenillä; ja 2) hengellistä, mikä on vain Jumalalla, ja jonka Hän antaa ihmiselle.
Ihminen menetti kuitenkin hengellisen elämänsä silloin kun Aatami lankesi syntiin. Hän syntyy kuolleena Jumalalle, eikä hänellä ole mahdollisuutta hengelliseen elämään erossa Jumalasta. Miten tämä ongelma siis voitaisiin ratkaista, niin että ihmisellä voisi jälleen olla yhteys Jumalaan?
Jeesus sanoi vastauksen Nikodeemukselle:
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. (Joh. 3:3-7)
Uskonnon historia on ihmisen yritysten historiaa hän pyrkiessään saamaan takaisin yhteyden elämän lähteeseen. Mutta ihminen ei pysty solmimaan tuota yhteyttä elämän lähteeseen omin voimin. Siitä syystä kaikkia uskontoja vaivaavat ongelmat. Koskaan ei ole elänyt ketään vanhurskasta ihmistä, joka on elänyt erossa Hänestä, joka antaa elämän. Siksi kukaan ihminen ei voi sanoa olevansa vanhurskas tai pyhä muuten kuin jos hän on saanut vanhurskautensa tai pyhyytensä Jumalalta. (Vaikka monia kutsutaankin "pyhiksi", paavia "pyhäksi isäksi" ja kristittyjä pappeja joskus arvonimillä, jotka tarkoittavat pyhää.)
Tämän takia me tarvitsemme välittäjän itsemme ja Jumalan välillä. Koska emme ole täydellisiä, emme voi olla Jumalan läsnäolossa ellemme ole Hänen vanhurskautensa suojassa. Siksi Jeesus on ainoa valtuutettu välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä
Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa.(1.Tim. 2:5-6) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttaan pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.(Joh.3:16-18)
Jeesus kertoo meille, että Hänen elämänsä kautta me saamme valon tai Jumalan ja Hänen tahtonsa ymmärtämisen:
Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus."(Joh.8:12)
Niillä, jotka seuraavat Jeesusta, on valkeus -- hengellinen valo tai ymmärtämys -- jota maailmalla ei voi olla.
Elintärkeä osa elämää on tietoisuus omasta olemassaolosta. Kivellä ei ole tietoisuutta omasta itsestään. Eläimillä se voi olla rajoitetusti. Ainoastaan ihmisellä voi olla tietoisuus suhteesta toisiin ihmisiin ja jopa itse Jumalaan.
Ne, jotka ovat hengellisesti kuolleita, voivat kyllä lukea Jumalan sanaa, mutta he eivät ymmärrä Jumalan syviä totuuksia. He saattavat saada outoja "ilmestyksiä" ja okkultistisia sanomia, mutta ne ovat joko heidän oman turmeltuneen mielikuvituksensa tuotetta tai demonien viestejä. Tällaisiin perustuvat monet kultit ja jopa maailmanuskonnot.
He opiskelevat jatkuvasti, mutta eivät tule koskaan tuntemaan totuutta (2.Tim. 3:7). He lukevat samoja kirjoituksia, joita Jumalan ihmiset lukevat, mutta he saavat niistä täysin erilaisen käsityksen. Ihmiset tulkitsevat Raamattua omalla tavallaan, koska heillä ei ole Jumalan elämän valoa itsessään.
Ihmisellä on oma luonnollinen tapansa ymmärtää asiat, ja on olemassa Jumalan tapa nähdä asiat. Ei ole mitään "kristillistä" tapaa ymmärtää asioita. Ei ole olemassa mitään todella kristillistä filosofiaa. Jos Jumalan sanassa on mitään, mikä antaa meille ymmärrystä, se ei johdu siitä, että olemme pystyneet kehittämään Jumalan sanan ymmärrystä itsessämme -- se johtuu sen sijaan siitä, että Jumalan Henki on antanut meille ymmärrystä. Sitä ei voida hankkia; se on jotain sellaista, mikä tulee elämän lähteestä.
Tämä pitää erityisesti paikkansa kaikkien elämää ja jumalisuutta, uskoa ja toivoa koskevien oppien suhteen. Ne, joilla on elämän valkeus, eivät yritä saada Raamattua sopimaan omiin käsityksiinsä, vaan he mukauttavat omat käsityksensä Raamatun mukaisiksi.
Jos rakastamme todellista Jeesusta, me rakastamme Hänen käskyjään. Tämä ei tarkoita sitä, että olisimme täydellisiä, vaan se tarkoittaa sitä, että jos me teemme syntiä, se murehduttaa meidän sydämemme. Ja me kärsimme hengessämme niiden seurassa, jotka palvovat väärää Jeesusta.
Mitä sinä uskot? | Oikea evankeliumi | Elämä valtakunnassa | Ylösnousemus | Raamatullinen eskatologia | Ilmestyskirja 1-7 | Ilmestyskirja 8-18 | Ilmestyskirja 19-22 | Seurakunnan toiminta ja muoto | Johtajuus seurakunnassa | Seurakuntayhteys | Kaste | Kastekeskustelu | Herran ehtoollinen | Vainottu seurakunta | Herran ehtoollinen | Uskon ensi askeleet | Onko helvettiä olemassa? | Linkit | Messiaan syntymän ajankohta | Pyhän Hengen kaste