Kaste ei ole niitä asioita, jotka voidaan vain sivuuttaa kevyesti. Se ei ole myöskään kovin suosittu aihe nykyään -- evankelisissa piireissä se ei herätä kovinkaan suurta mielenkiintoa. Vuosiin en ole nähnyt uuttaa kastetta koskevaa kirjaa tai yleensäkään kirjaa, jossa korostettaisiin kastetta, en myöskään sellaista opetussarjaa tai saarnaajaa tai opettajaa, joka korostaisi kasteen merkitystä. En kuule siitä radiossa -- en kuule siitä koskaan kristillisiltä radiokanavilta tai kristillisissä televisio-ohjelmissa, en näe koskaan kastetta kristillisissä televisio-ohjelmissa, vaikka paljon muita tilaisuuksia esitetäänkin. Harvoin, jos koskaan näkee kastetilaisuuksia. Kiinnostus kastetta kohtaan on ikäänkuin häipynyt -- ikävää kyllä, monissa tapauksissa.
Seurakunta on mitä suurimmassa määrin kastamaton seurakunta, johon monet teistäkin kuulutte. En tarkoita tätä seurakuntaa, tarkoitan seurakuntaa yleensä. On hämmästyttävää, miten monet niistä, jotka julistavat Kristusta ja tunnustavat Kristusta, eivät ole oikein kastettuja. Itse asiassa luultavasti suurinta osaa itseään kristityiksi kutsuvista ei ole kastettu Uuden Testamentin mukaisella kasteella. Ehkä jopa suurinta osaa itseään kristityiksi kutsuvista ei ole oikein kastettu. Tämä ei johdu siitä, että ei olisi selvyyttä siitä, mistä kasteessa on kysymys ja miten se pitäisi suorittaa -- asia on selvä. Kysymys on siitä, että tähän hyvin, hyvin tärkeään asiaan on suhtauduttu välinpitämättömästi. Tänä aamuna haluaisin, jos pystyn, panna pisteen tuolle välinpitämättömyydelle, jos siitä on kysymys.
Epäilemättä monet teistä ovat tunnustaneet Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ja uskovat sydämessään, että Hän on noussut ylös kuolleista, mutta teitä ei silti ole kastettu. Ehkä täällä on sellaisiakin, jotka eivät ole koskaan nähneet kastetilaisuutta. Uskallan jopa väittää, että tottelemattomuus kasteasiassa, se, ettei oteta kastetta vakavasti, on monien suurten ongelmien pohjalla, joita ihmisillä ja seurakunnalla yleensä ottaen on, koska se sallii kirkon täyttyä ihmisistä, jotka eivät ole uskollisia Herran yksinkertaisimmille käskyille ja Hänen sanalleen -- tämä on vakava asia.
Kun Jeesus sanoi: "Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen..."(Matt. 28:19, Uusi Testamentti, Raamattu kansalle 1999), Hän antoi apostoleille ja seurakunnalle käskyn sanoessaan, että heidän tulee mennä evankelioimaan, tekemään opetuslapsia, kastaa heidät ja opettaa heitä pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt heidän pitää. Siten seurakunta on velvoitettu lähetyskäskyssä kastamaan. Minusta on hämmästyttävää katsoa valtavia evankelioimisristiretkiä, joihin osallistuu suunnattomat määrät ihmisiä ja joissa ihmisten oletetaan tulevan Kristuksen luo, mutta koskaan ei nähdä kastetilaisuuksia. Sellaisissa tapahtumissa ei ole koskaan kastetilaisuuksia. Ja kuitenkin helluntaina kolme tuhatta ihmistä uskoi ja kolme tuhatta ihmistä kastettiin silloin, kun seurakunta sai alkunsa. Kun Pyhä Henki puhui Pietarin suulla: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen" (Ap.t. 2:38), Hän antoi siellä käskyn niille yksilöille, jotka tekivät parannuksen ja uskoivat.
Siten seurakuntaa on käsketty kastamaan -- yksilön on käsketty ottaa kaste. Tämän suhteen ei ole mitään epäselvyyttä. Tästä huolimatta tähän hyvin yksinkertaiseen käskyyn suhtaudutaan suurpiirteisesti. Monessa suhteessa kaste on helpoin tottelevaisuuden teko kristitylle, koska kaikissa muissa asioissa joutuu käsittelemään enimmäkseen omassa mielessä ja sydämessä olevia asioita. Tämä yksinkertainen teko, kun se tapahtuu tottelevaisuudessa kertoo sydämestä, joka haluaa kunnioittaa Herran sanaa. Jos kasteelle ei mennä, se kertoo monesta mahdollisesta syystä.
Henkilö, joka väittää olevansa kristitty, eikä ole mennyt kasteelle, kuuluu johonkin seuraavista ryhmistä. Syynä on:
1. Ensiksikin tietämättömyys -- eli heille ei ole koskaan opetettu kasteesta ja tällaista tapahtuu hyvin monissa paikoissa. Usein kastamme täällä ihmisiä, jotka ovat kääntyneet jo vuosia sitten, mutta heille ei ole koskaan opetettu kasteen merkitystä. Ja joillekin se on opetettu väärin. Heille on opetettu, että jos heidät kastettiin vauvoina, se riittää. Siksi on mahdollista, että jotkut eivät ole ottaneet kastetta tietämättömyyttään, vaikka kuuluvatkin seurakuntaan.
2. Toiseksi, syynä saattaa olla ylpeys. Sellaisten ihmisten, jotka ovat kääntyneet jo kauan aikaa sitten, jotka ovat jo kauan aikaa vedonneet Kristuksen nimeen, jotka ovat mukana seurakunnan toiminnassa, joita pidetään kristittyinä, -- mutta joita ei ole kastettu -- on noloa tunnustaa tuota epäkohtaa ja noin kauan aikaa jatkunutta tottelemattomuutta, ja niin he eivät halua nöyrtyä ja myöntää olleensa tottelemattomia ja mennä kasteelle. Syynä saattaa olla siis tietämättömyys tai ylpeys.
3. Ehkä syynä on piittaamattomuus.On paljon ihmisiä, joita asia ei kiinnosta -- heillä ei ole kalenterissa aikaa sellaiseen, se ei sovi heidän suunnitelmiinsa, se ei ole tarpeeksi tärkeää. He tietävät, että kaste on Raamatun käsky, mutta tottelevaisuus ei ole heille kovin tärkeää -- muut asiat ovat heille tärkeämpiä. Sellainen tilanne on surullinen -- jos on välinpitämätön Raamatun erityisesti käskemän asian suhteen, Herran itsensä selvän käskyn suhteen, joka on Hänen kunnioittamistaan ja antaa siunauksen sille, joka tottelee. Mutta on niitä, jotka ovat kerta kaikkiaan vain piittaamattomia -- he eivät yksinkertaisesti saa sitä tehtyä "Olen suunnitellut meneväni kasteelle. Olen kyllä ajatellut sitä; mutta tällä hetkellä se ei ole ensimmäisenä listalla."
4. Ja neljänneksi, jotkut ovat uhmakkaita. On niitä, jotka eivät ota kastetta, koska he ovat kapinallisia -- he eivät halua totella. Useimmat näistä ihmisistä tekevät syntiä... he ovat tottuneet tekemään syntiä ja heistä tuntuisi ikäänkuin teeskentelyn huipulta, jos heidän pitäisi antaa todistus uskostaan Jeesukseen Kristukseen ja osoittaa julkisesti, miten paljon Hänen ihmeellinen pelastustekonsa heille itselleen merkitsee. Eli uhmakkaat ja kapinalliset ihmiset, jotka eivät halua mennä kasteelle, ovat yleensä tottuneet syntiin.
5. Viides mahdollisuus on, ettet ole uudestisyntynyt -- et ole tosi kristitty, et halua tunnustaa julkisesti uskoasi Jeesukseen Kristukseen, koska et halua samaistua Häneen julkisesti. Saatat tulla mukaan ja "hengailla" seurakunnassa ja sen liepeillä, mutta et halua sitoutua julkisesti Kristukseen. Tässä olivat ainoat syyt, joita voin ajatella. Olet joko tietämätön, liian ylpeä nöyrtymään mennäksesi kasteelle, välinpitämätön ja piittaamaton tottelevaisuuden suhteen, olet uhmakas tai sitten et ole uskova. Näin saimme asetettua syyt omiin osastoihinsa ja samalla sinut, jota ei ole kastettu, ikäänkuin piiritykseen miettiäksesi asiaa. Joissakin tapauksissa syynä saattavat olla useat em. syistä, mutta jossain "osastossa" kuitenkin olet.
Haluan nyt opettaa sinulle kasteesta ja toivon voivani motivoida sinut tottelemaan Herraa Hänen kunniakseen ja omaksi siunaukseksesi. Tarkoitukseni on opettaa kastetta koskevia periaatteita ja totuuksia.
Mistä siis puhumme, kun puhumme kasteesta? Tässä yksinkertainen määritelmä: se on seremonia, jossa henkilö upotetaan veteen. Siitä on kysymys. On siis kysymys seremoniasta, jossa ihminen kastetaan upottamalla hänet veteen. Tässä aivan takanani on lattian alla vesiallas, jossa kastamme ihmisiä joka sunnuntai-ilta.
Teemme niin, koska siihen kehotetaan Uudessa Testamentissa -- Puhuimme jo lähetyskäskystä ja Pietarin saarnasta helluntaina, jossa hän kehotti niitä, jotka kuulivat ja uskoivat, ottamaan kasteen. Tutkikaamme sanaa, jotta pääsemme ymmärrykseen tässä asiassa. Uudessa Testamentissa käytetään kahta kreikankielen verbiä kasteesta puhuttaessa: bapto ja baptizo. Bapto on näistä kahdesta harvemmin käytetty. Se esiintyy ainoastaan neljä kertaa Uudessa testamentissa ja se tarkoittaa "kastaa" johonkin, esimerkiksi kun puhuttiin esineen upottamisesta väriliuokseen värjättäessä. Eli bapto tarkoittaa upottamista.
Baptizo on bapto-sanan vahvennus. Kreikkalaisilla oli tapana lisätä tiettyjä kirjaimia sanaan silloin, kun haluttiin lisätä sen vaikutusta. Sanaa baptizo käytetään Uudessa Testamentissa hyvin, hyvin monta kertaa. Se tarkoittaa "täydellistä upottamista" ja sitä käytetään kreikankielessä myös tarkoittamaan hukkumista. Siitä ymmärrämme miten täydellisestä upottamisesta siinä on kysymys. Latinaksi immersio tai submersio. Substantiivia "kaste" -- baptismas -- käytetään Apostolien teoissa aina tarkoittamaan kristityn upottamista veteen. Eli siitä on kysymys kasteessa: se on seremonia, jossa evankeliumiin uskova henkilö upotetaan veteen. Itse asiassa verbit bapto ja baptizo sekä substantiivi baptismas olisi voitu kääntää sanalla "upottaa" ja "upotus", ja niin olisi ehkä päästy monesta ongelmasta, mutta Raamatussamme ne on käännetty "kastaa" tai "kaste". Tämä johtuu siitä, että näiden sanojen merkitykset ovat niin lähellä toisiaan. Joka tapauksessa nämä sanat tarkoittavat "upottamista".
Itse asiassa kreikkalaisilla on eri sana tarkoittamaan "pirskottamista" tai "vihmomista": rhantisanti tarkoittaa "veden pirskottamista" tai "vedellä vihmomista" -- se on siis aivan eri sana kuin kaste tai kastaminen. Emme siis puhu veden "pirskottamisesta" tai "vihmomisesta", koska Raamatussa ei ole sellaista seremoniaa, jossa valeltaisiin tai vihmottaisiin ihmistä vedellä. Aina kun Raamatussa puhutaan "kasteesta", tarkoitetaan "upottamista" eli ihmisen painamista veden alle. Aina kun Uudessa Testamentissa käytetään kaste-sanaa, edellytetään tai sallitaan upottaminen. Tämä on niin selvää, että jopa John Calvin, joka asettui periaatteessa lasten kastamisen kannalle (pirskottamalla), kirjoittaa: "Sana 'kastaa' tarkoittaa 'upottaa'. Kukaan kielitieteilijä ei voi esittää mitään muuta. On varmaa, että alkuseurakunta käytti upotuskastetta. Tätä vastaan ei voida väittää, tästä asiasta ei tarvitse eds keskustella enempää".
Verbejä bapto ja baptizo ei käytetä koskaan passiivissa. Toisin sanoen, vettä ei tarkoiteta koskaan valeltavan, pirskotettavan tai levitettävän esimerkiksi koskettamalla, niinkuin on tapana hyvin suuressa osassa kirkkoa nykyään. Pirskotetaan, valellaan tai kosketetaan veteen kastetulla sormella otsaan tai muualle päähän. Näitä verbejä ei kuitenkaan käytetä kreikankielessä koskaan passiivisessa merkityksessä, niin että vettä laitettaisiin jonkun päälle. Niitä käytetään aina merkitsemään sitä, että joku laitetaan veteen. Aina kun luet Uudesta Testamentista kasteesta -- varsinaisesta kastetapahtumasta -- sanat tarkoittavat ainoastaan upottamista.
Matteuksen 3. luvussa, jakeessa 6 kerrotaan Johannes Kastajasta "hän kastoi heidät Jordanin virrassa". Heidät kastettiin Jordanin virrassa. He tulivat alas joelle ja heidät kastettin siellä. Jokea ei viety heidän luokseen; he tulivat joelle. Matteus 3:16:ssa sanotaan: "Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä". Jeesus siis astui veteen...ja nousi vedestä. Tämä kertoo selvästi, että Hän meni veteen, jotta Hänet voitaisiin upottaa veteen, sitähän sana kastaa tarkoittaa alkukielellä.
Johanneksen evankeliumin 3. luvussa, jakeessa 23 kerrotaan, että Johannes valitsi kastepaikaksi Jordan-virrasta kohdan, joka oli syvä: "Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä". Toisin sanoen kaikista Jordan-virran kohdista Johannes valitsi nimenomaan sen paikan, jossa oli syvää. Vesi oli siinä kohtaa niin syvää, että ihmiset voitiin siinä upottaa -- siitä tässä raamatunkohdassa on kysymys. Markus kertoo 1. luvun jakeessa 5: "Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heitä Jordanin virrassa". Muistathan Apostolien tekojen kohdan luvussa 8, jossa Filippus kohtasi etiopialaisen eunukin ja miten tämä sanoo jakeessa 36: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" ja jakeessa 38 kerrotaan: "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet."
Tätä siis tarkoittaa kaste. Tätä tarkoittaa baptizo. Kaste on seremonia, jossa ihminen upotetaan veteen. Se on ainoa Uuden Testamentin tuntema kaste -- se ei tunne veden pirskottamista, valelemista tai vedellä koskettamista eikä se tunne varsinkaan mitään sen kaltaista kuin vauvojen kastaminen. Käsittelen tätä asiaa, koska se on hyvin tärkeä asia. Monet teistä ovat varmastikin samaa mieltä kanssani näistä asioista. Aion käsitellä myöhemmin perusteellisemmin lapsikastekysymystä Raamatun pohjalta -- se tulee olemaan hyvin mielenkiintoista.
Uudessa Testamentissa ei siis esiinny sellaista asiaa kuin veden pirskottaminen, valelu tai vedellä koskettaminen tai vauvojen kastaminen. Se oli tapahtuma, jossa aikuinen ihminen upotettiin veteen. Sillä oli suuri hengellinen merkitys, ja kasteen merkitys voidaan välittää ainoastaan upottamalla. Käsittelen myöhemmin tätä aihetta: että kasteen hengellinen merkitys voidaan välittää ainoastaan upottamalla.
Kun nyt Uudessa Testamentissa puhutaan kasteesta, se voi tarkoittaa muitakin kasteita kuin vedellä kastamista -- eli joissakin kohdissa on kysymys "kuivasta" kasteesta, josta käytetään myös sanaa baptizo. Joissakin tapauksissa sanaa baptizo käytettäessä ei puhuta ollenkaan vesikasteesta. Mekin puhumme tulikasteesta, vai mitä? Tarkoitamme silloin, että ihminen on upotettu hyvin vaikeaan tilanteeseen. Johanneksen evankeliumin 3. luvussa Johannes Kastaja puhuu tulikasteesta. Hän puhuu siitä, miten ei-uskovat upotetaan Jumalan vihaan.
1. Kor. 12:ssa puhutaan siitä, miten Kristus kastaa uskovat Pyhällä Hengellä Kristuksen ruumiiseen: "sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi". Kun sinusta tuli kristitty, sinut upotettiin pelastettujen yhteisöön. Sinut asetettiin yhteyteen kaikkien muiden uskovien kanssa, niin että se, joka on liittynyt Herraan, on yhtä henkeä kaikkien muiden uskovien kanssa. On siis olemassa uskovan upottaminen Kristuksen ruumiiseen. On myös olemassa ei-uskovan upottaminen Jumalan tuliseen vihaan.
1. Kor. 10:2:ssa sanotaan: "ja saivat kaikki kasteen Moosekseen". Tässä puhutaan solidaarisuudesta. He liittyivät Moosekseen hänen johtajuutensa alaisina. Mitä hän teki, hekin tekivät. Mitä hän sanoi, sitä he noudattivat. Mooses oli heidän johtajansa ja heidät upotettiin Moosekseen. Minne hän meni, hekin menivät. Solidaarisuus, yhteys, liittyminen -- kaste-sanalla voi siis olla tuollainen kuvaannollinen merkitys, jolla tarkoitetaan upottamista johonkin. Voisit sanoa: "Olin uppoutunut työhöni. Olin uppoutunut ajatuksiini." Näissä lausahduksiisa ei viitata välttämättä veteen, ainoastaan siinä mielessä, että kuvataan johonkin upottamista. Uudessa Testamentissa on siis kohtia, joissa puhutaan kasteesta, mutta ei silti tarkoiteta vesikastetta; on taas toisia kohtia, joissa tarkoitetaan vesikastetta, mistä olemme puhuneet.
Haluamme keskittyä puhumaan kasteesta silloin, kun se tarkoittaa vesikastetta. Tämä upotuskaste, johon kaikkia uskovia kehotetaan, ei ole periaatteessa valinnanvarainen asia. Meillä ei ole tässä vaihtoehtoja. Tämä on käsky; siihen kehotetaan toistuvasti ja sitä noudatetaan Uudessa Testamentissa. Se on sinänsä yksinkertainen tapahtuma, ja jos siinä ei olisikaan kysymys mistään muusta kuin ihmisen upottamisesta veteen ja hänen vetämisestään ylös, se olisi vain pelkkä upotus. Se olisi vain puhdistautumista, virkistäytymistä eikä muuta.
Mutta siihen sisältyy paljon enemmän, koska se on käytännön opetusta. Se on kuvaelma, kuva -- se on symboli -- se on konkreettinen esitys suuresta, syvällisestä hengellisestä totuudesta -- ja siksi on ensiarvoisen tärkeää, että kun ymmärrät kasteen merkityksen, noudatat Uuden Testamentin mallia. Jos muutat upotuskasteen mallia, sotket symbolismin. Jumala on säätänyt, että tämä yksinkertainen määräys opettaa meille mitä ihanimman totuuden -- kaikkein ihanimman totuuden, totuuden henkilökohtaisesta pelastuksesta. Kaikki se sisältyy kastetapahtumaan.
Kaikki Raamatun opiskelijat tietävät tietenkin, että Jumala opettaa symbolien avulla. Vanha Testamentti sisältää kaikenlaisia symboleja ja vertauksia ja esikuvia ja kuvia ja seremonioita, jotka kuvaavat hengellisiä totuuksia jollain konkreettisella tavalla. Uudessa Testamentissa Jeesus toimi samalla tavoin puhuessaan vertauksin. Apostoli Paavali käytti kuvaannollista kieltä. Mekin olemme itse saaneet kokea, miten Jumala opettaa meille totuutta abstraktein ilmauksin, mutta liitettynä konkreettisiin, hyvin käytännöllisiin, käsin kosketeltaviin asioihin, joiden avulla tuota totuutta voidaan kuvailla .. ja kaste on yksi niistä. Se on ulkonainen, konkreettinen, symbolinen tapahtuma, joka välittää meille syvän ja olennaisen tärkeän totuuden. Siirtykäämme seuraavaan aiheeseen. Tiedämme siis, mitä kaste tarkoittaa.
Kristillisellä kasteella on kuitenkin ainakin yksi hyvin tärkeä edeltäjä, ja se on juutalaisuuteen kääntyville tarkoitettu kaste. Ennen Uuden Testamentin aikaa...sanotaanpa vaikka, että joku pakana olisi oppinut tuntemaan tosi Jumalan. Joku pakana oli saattanut kuunnella profeettoja tai hän oli kuullut uskollisen israelilaisen todistuksen tai hän oli muuttanut Israeliin asumaan. Tai sitten hän saattoi asua raja-alueella ja joutui kosketuksiin elävän, oikean Jumalan kanssa, Jumala kosketti hänen sydäntään...hän alkoi uskoa oikeaan, elävään Jumalaan, hän teki parannuksen synneistään, ja hänestä tuli tosi Jumalan seuraaja, ja hän sai kokea henkilökohtaisen pelastuksen -- hänestä tuli pelastettu pakana -- joka halusi samaistua Jumalan kansaan. Häntä kutsuttiin proselyytiksi eli käännynnäiseksi. Hänet oli käännytetty, jos haluat niin sanoa -- hän oli nyt kääntynyt juutalaisuuteen. Hän oli pakana, joka halusi samaistua juutalaisiin ja palvoa heidän Jumalaansa -- niinkuin Kornelius Uudessa Testamentissa. Hänen oli silloin käytävä läpi kolmivaiheinen seremonia. Juutalaiset olivat kehittäneet seremonian, jonka avulla käännynnäinen pääsi osalliseksi liittoyhteisöön.
Ensiksikin, ensimmäistä vaihetta kutsuttiin nimellä mela, joka johti ympärileikkaukseen. Koska ympärileikkaus oli Jumalan määräämä merkki, oli jokainen miespuolinen käännynnäinen ympärileikattava, siis myös aikuiset. Hänen oli siis samaistuttava Jumalan kansaan tämän ainutlaatuisen ympärileikkausseremonian avulla.
Seuraava vaihe oli tebula -- ensimmäinen oli mela, toinen, tebula oli upotuskaste. Hänet upotettiin veteen, veden pinnan alle, kuvaamaan sitä, niin sanottiin, että he olivat kuolleita entiselle elämälle. He olivat kuolleet entisille tavoilleen, perinteilleen ja ennen kaikkea epäjumalanpalvelukselleen ja entiselle pahuudelleen. Se kaikki oli nyt mennyttä; he hautasivat sen. Tuo upottaminen veden alle kuvasi vanhan elämän kuolemaa. Kun he nousivat vedestä, he astuivat uuteen, puhtaaseen elämään Jumalan yhteisössä -- Jumalan perheessä.
Kolmas vaihe pakanan johdattamisessa Jumalan kansan jäseneksi oli nimeltään corban ja se koski uhrieläintä. Heidän oli tuotava eläin teurastettavaksi ja syy eläimen teurastamiseen oli muistuttaa tälle pakanalle, että syntien anteeksisaaminen, jonka Jumala hänelle soi hänen nyt liittyessään Jumalan kansan yhteisöön, kun hän nyt teki parannuksen synneistään ja tunnusti oikean ja elävän Jumalan, oli mahdollinen ainoastaan kuoleman kautta. Uhrieläimen kuolema tapahtui heidän syntiensä sovittamiseksi. Juutalaiset ikäänkuin välittivät näille pakanoille, jotka halusivat liittyä heihin, sovituskuoleman symbolin, joka kuvasi aikanaan tulevaa karitsaa, joka ottaisi todella pois synnin. Siispä ne pakanat, jotka halusivat liittyä juutalaisiin, ympärileikattiin. Heidät kastettiin upotuskasteella ja heidän oli uhrattava veriuhri, jolla he avoimesti tunnustivat sen, että heidän syntinsä vaati sijaisen kuoleman. Tämä tietenkin viittasi tulevaan Messiaaseen, joka oli tuo sijainen.
Tähän juutalaisyhteisöön tulee nyt Johannes Kastaja, joka saarnaa parannusta ja hän myös kastaa. Tämä ei hämmästytä meitä. Se, että Johannes kastoi, ei hämmästytä meitä; juutalaiset olivat siihen tottuneet; he olivat osallistuneet tällaiseen seremoniaan. He olivat nähneet ihmisiä kastettavan, mutta se, mikä nyt järkytti heitä, se mikä oli merkillistä ja uutta oli se, että Johannes Kastaja kehotti juutalaisia ottamaan kasteen. Mitä järkyttävää siinä oli? Sehän oli suorastaan hämmästyttävää. Hän sanoi itse asiassa, että he olivat kuin -- pakanat! Tehän olette liiton ulkopuolella, teillä ei ole toivoa, teillä ei ole Jumalaa, teidät on kastettava upotuskasteella sen symbolina, että te olette kuolleet vanhalle elämälle, teidät on pesty, ja teidät on puhdistettu Jumalan perheeseen liittyäksenne.
Juutalaiselle sen myöntäminen, että hän on samanlainen kuin pakana, oli todella kova juttu. Hehän enimmäkseen vihasivat pakanoita. Pakanat olivat olleet heidän sortajiaan; pakanat eivät olleet osalliset liittoon. Juutalaiset pilkkasivat pakanoita monin tavoin ja kutsuivat heitä ympärileikkaamattomiksi. Kun he palasivat pakanamaasta takaisin Israeliin, he pysähtyivät ennen rajaa ja pudistivat pölyn viitastaan, niin etteivät he tulleet vieneeksi pakanalikaa omaan maahansa. He eivät menneet pakanoiden koteihin, koska ne olivat saastaisia. He eivät syöneet ruokaa pakanan seurassa, koska nämä olivat saastaisia. Heillä oli kaikki nämä sosiaaliset kiellot, jotka he olivat pystyttäneet, jotka eivät itse asiassa olleet Jumalan lain mukaisia, he olivat itse laatineet ne. Muistatte Joonan -- jolloin kokonainen pakanakaupunki, Niinive, teki parannuksen -- joka oikein itki ja sanoi, että hän mieluummin kuolisi kuin näkisi pakanoille suotavan pääsyn todellisen elävän Jumalan perheeseen. Juutalaisilla oli syväänjuurtuneita rotuennakkoluuloja.
Mutta nyt tulee Johannes Kastaja ja sanoo heille: "Teidän on mentävä upotuskasteelle!" ja hän kohtelee heitä ikäänkuin he olisivat samassa tilassa kuin pakanat ja liiton ulkopuolella. Mutta arvaapa mitä? Hän saarnasi parannusta ja hän oli varmaankin voimallinen saarnamies, koska hän sai ihmiset vakuuttuneiksi parannuksen tarpeestaan ja tekemään todella parannuksen, eikö niin? Hän oli siis mahtava saarnamies, joka sai ihmiset tekemään parannusta. Ehkä hän oli kaikkein voimallisin saarnamies...eikö Jeesus itse asiassa sanonutkin niin? Hän sanoi: "kaikista, jotka ovat eläneet, Johannes Kastaja oli suurin". Kristukseen asti hän oli suurin profeetta -- olisinpa saanut kuulla hänen saarnaavan. Hän oli varmaankin kiivas puhuja ja menetti päänsä sen vuoksi, ja niin hänet saatiin vaiennettua.
Mutta koko Israel tuli kuuntelemaan häntä, ja heidät oli nyt siis määritelty itse asiassa ikäänkuin pakanoiksi -- liiton ulkopuolella oleviksi, ilman lupausta, ilman toivoa, pelastusta oleviksi, joiden piti nyt tehdä parannus -- kuolla vanhalle legalistiselle ja omavanhurskaalle elämälle ja kaikille juutalaisille perinnäistavoille ja käsittää todella syntisyytensä ja heittäytyä Jumalan armon varaan, mennä kasteelle sen merkiksi, että he halusivat uuden elämän ja että he halusivat olla valmiita Messiasta varten. Niinpä hän saarnasi parannusta ja vanhurskautta ja kehotti ihmisiä kääntymään vääryydestä pyhyyteen, vanhasta elämästä uuteen. Sen symboliksi hän valitsi kasteen, ja Matteuksen 3. luku näyttää meille kahdeksassa ensimmäisessä jakeessa, miten hän kastaa ihmisiä. "He tunnustivat syntinsä", siinä sanotaan. He tunnustivat, että he olivat ansainneet kuoleman, he olivat ansainneet hautajaiset ja he tarvitsivat uuden elämän. Tätä kaikkea kuvasi heidän upotuskasteensa. Niinpä Johannes Kastajan kaste merkitsi käännettä sellaisen syntisen juutalaisen sydämessä, joka halusi olla valmis Messiaan tullessa, mutta joka tiesi sydämessään ettei kuitenkaan ollut valmis.
Eräänä tiettynä päivänä tapahtui kuitenkin jotain aivan uskomatonta, josta haluan nyt puhua -- Jeesus astui esiin. Hän oli esiintynyt aikaisemminkin ja silloin Johannes Kastaja oli sanonut: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin". Johannes siis tiesi, kuka hän oli ja Johannes piti häntä Messiaana, joka kuolisi syntien sovitukseksi, tosi Karitsana, joka tulisi olemaan lopullinen ja täydellinen uhri.
Mutta Matteus 3:13 kuvaa miten Jeesus astuu esiin toisella kertaa: hän tulee Johanneksen kastettavaksi -- tämä on merkillistä. Tätä ei Johannes pysty sulattamaan. Jakeen 14 mukaan "tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!" Tässä ei ole mitään järkeä! Eihän Sinun tarvitse hyljätä vanhaa elämääsi. Eihän Sinun tarvitse tehdä parannusta mistään -- Sinä olet synnitön, pyhä ja tahraton. Sinun ei tarvitse sanoutua irti menneisyydestäsi ja sitoutua tulevaisuudellesi. Siksi et tarvitse myöskään symbolia vanhan kuolemalle tai uuden ylösnousemuksen dramatisointia -- siinähän ei olisi mitään järkeä. Tämä ei koske Sinua. Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänelle. Miksi hän teki niin? Hänhän sanoo sen itse: "näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Tämä on hyvin tärkeää! Johannes ymmärsi kasteen synnintunnustuksena. Johannes käsitti kasteen parannuksentekona. Johannes käsitti kasteen olevan vanhalle elämälle kuolemista ja uuteen elämään nousemista ja siinä vaeltamista. Mutta eihän Jeesuksen tarvinnut tehdä niin. Hänhän oli synnitön. Mistä siis on kysymys? Kasteen merkityshän oli valmistaa syntiset ottamaan vastaan synnitön Kuningas, ja siksi Johannes yritti estää Häntä, mutta Jeesus sanoi: "Ei, minun tulee tehdä tämä nyt, koska minun on täytettävä kaikki vanhurskaus".
Mitä Hän sillä tarkoittaa? Jotkut sanovat, "No, Hän halusi samaistua niiden ihmisten kanssa, jotka valmistautuivat ottamaan Hänet vastaan". Mahdollisesti. Toiset taas ovat sanoneet, että "Hän halusi näyttää esimerkkiä tuleville uskoville". Se on hyvinkin mahdollista -- nyt ollaan jo lähellä. Mutta salli minun nyt ikäänkuin koota tämä kaikki yhteen. Hän halusi täyttää kaiken vanhurskauden, ja meille vanhurskauteen sisältyy mikä? Kaste. Jos haluat täyttää kaiken vanhurskauden, jota Jumala sinulta pyytää, sinun on mentävä kasteelle. Uskon, että Jeesuksen elämä ympättiin meihin, meidän syntimme ympättiin Häneen, Hänen vanhurskas elämänsä ympättiin meihin... ja Hän täytti kaiken vanhurskauden...kaiken vanhurskauden.
Kaste on siis selvästikin seremonia -- hyvin yksinkertainen -- jossa ihminen upotetaan veteen, ja sillä on hyvin tärkeä hengellinen merkitys. Mikä on kasteen historia? Se on tosiaankin jonkinlainen johdannainen proselyyttikasteesta ja samalla itsensä tunnustamista syntiseksi, joka haluaa tehdä parannuksen, joka tunnusti syntinsä ja halusi uutta elämää...ja halusi liittyä todellisen, elävän Jumalan valtakuntaan ja Hänen poikaansa, Messiaaseen. Jatkakaamme kolmanteen kysymykseen:
Mikä erityinen merkitys on kristillisellä kasteella? Tiedät jo tavallaan vastauksen, mutta tutkikaamme Uuden Testamentin tekstiä syvällisemmin. Kautta koko Uuden Testamentin kristillinen kaste esitetään selvästi meille kuuluvaksi. Se ei todellakaan ole vaikea asia. Itse asiassa se on kristallinkirkas asia. Tutkikaamme Roomalaiskirjettä luvusta 6, sillä haluan näyttää sinulle muutamia jakeita, niin että voit tutkia niitä itseksesi myöhemmin. Esitän nyt vain muutaman ajatuksen, ja niin kaikki selviää sinulle.
Kun tulet Kristuksen luo ei-uskovana ja alat uskoa Jeesukseen Kristukseen, ja sinusta tulee uskova ja teet parannuksen synneistäsi ja saat kokea ihanan pelastuksen, synnyt uudesti, tapahtuu hengellinen ihme. En pysty selittämään kaikkea siihen sisältyvää todellisuutta -- voin vain sanoa sinulle ne sanat, jotka tätä asiaa koskevassa tekstinkohdassa ovat. Kun tulet uskoon, sinut kirjaimellisesti upotuskastetaan Kristukseen. Saat upotuskasteen Kristukseen. Hänen elämästään tulee sinun elämääsi -- ja toiseen suuntaan myös: Hän kuoli kantaen sinun syntisi, sinäkin jossain mielessä kuolit ristillä. Hän nousi ylös sinun vahurskauttamiseksesi, siksi sinäkin nousit Hänen kanssaan ylös. Hän oli sinun sijaisesi. Hän kuoli ja nousi ylös sinun puolestasi, niin että Hän todellisuudessa meni ristille ja kantoi sinun syntisi ja nousi ylös haudasta vieden sinut uuteen elämään.
Tästä Paavali puhuu roomalaiskirjeen 6:3:ssa sanoessaan: "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?" Tässä jakeessa ollaan aivan kuivia. Emme puhu tässä vesikasteesta -- hän ainoastaan toteaa yksinkertaisesti, että kun sinut upotuskastettiin Kristukseen Jeesukseen uskon kautta, sinut upotuskastettiin Hänen kuolemaansa. Kun uskoo Jeeukseen Kristukseen, "yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan" 1. Kor. 6:n mukaan. Galatalaiskirjeen 2:19-20:ssä Paavali sanoo: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa". Olen siis ikäänkuin erottamattomasti Kristuksessa. Kristus siis elää minussa ja minä Kristuksessa. Minä olen Kristuksessa ja Kristus minussa. Minun ruumiini on Jumalan Hengen temppeli -- kenellä ei ole Kristuksen Henkeä, hän ei ole Hänen omansa. Kristus elää minussa. Olen siis tässä erottamattomassa, näkymättömässä yhteydessä Herraan Jeesukseen Kristukseen. Elän jatkuvasti Hänen yhteydessään -- minulla on ikäänkuin Jumalan elämä sisälläni. Olen osallinen jumalalliseen elämään. Kristus elää minussa, Pyhä Henki on asettunut asumaan elämääni.
Minut on kirjaimellisesti upotuskastettu Kristukseen. Siihen sisältyy Roomalaiskirjeen 6. luvun jakeen 3 mukaan se, että minut on kastettu Hänen kuolemaansa. Minulla ei olisi tätä suhdetta Häneen, ellen olisi kuollut siinä mielessä, että kaikki syntini ovat Hänen päällään Hänen kuollessaan -- Hän kantoi minun syntini. Ikäänkuin minä olisin ollut siellä. Jumala laittaa yliluonnollisella tavalla syntisen ja kaikki hänen syntinsä Kristukseen. Meidät pannaan kokonaan Kristukseen, koska jopa meidän vanhurskautemme on kuin likaiset rääsyt, ja ennen kääntymystäsi olit kokonaan syntiä etkä mitään muuta, niin että olit siellä kokonaan "in toto", Kristuksen kuollessa. Niin että jokainen, joka on kastettu Kristukseen, on kastettu Hänen kuolemaansa, ja jakeessa 4 sanotaan: "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Jakeessa 5 tämä kaikki esitetään kiteytetysti:"Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa". Sinun vanha minäsi ristiinnaulittiin Hänen kanssaan ja nyt, jakeen 9 mukaan, sinut on nostettu ylös kuolleista Kristuksen kanssa, niin ettet enää näe kuolemaa eikä kuolema enää hallitse Häntä eikä sinua.
Tässä siis kasteen symbolismi on. Kaste kuvaa kuolemista, hautaamista ja ylösnousemusta. Tuo symbolismi voidaan kuvata ainoastaan vesikasteella. Sitä merkitsee kristillinen kaste. Se on konkreettinen kuvaus -- konkreettinen symboli, konkreettinen seremonia, jonka tarkoitus on kuvata tuota todellisuutta, josta puhuimme. Kun ihminen atuu veteen, se kuvaa vanhan elämän kuolemaa -- ja kun hän astuu vedestä, se symboloi sitä, että hän on uusi luomus.
Tutkikaamme Gal. 3:27:ää. Siinä sanotaan: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet". Tämä on hyvä vertaus. Tässä kuvataan sitä yhteyttä, mikä meillä on Kristuksen kanssa. Paavali sanoo: "Teidät on kirjaimellisesti upotuskastettu Kristukseen." Se voidaan ilmaista myös sanomalla: Teidät on puettu Kristukseen. Toisin sanoen, meidät on kiedottu Kristukseen, Kristus peittää meidät. Olet Hänen peitossaan, ikäänkuin Hänen sisällään. Hän on sinun ympärilläsi. Eikä tässä ole enää juutalaista tai kreikkalaista...menetämme ikäänkuin identiteettimme. Ei ole orjaa eikä vapaata, ei miestä tai naista ... olemme yhtä Kristuksessa Jeesuksessa ja kuulumme Kristukselle, sanoo jae 29. Siitä tässä on kysymys.
Sama asia tuodaan esiin Kolossalaiskirjeen 2. luvun jakeissa 12 ja 13, "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa" sanoo saman asian. Kuolit Hänen kanssaan -- sinut upotuskastettiin Häneen Hänen kuolemassaan. "Teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan". Uskot Jumalaan, uskot, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. (Room. 10:9): "Jos sinä... uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet [Jeesuksen Kristuksen] kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut". Uskoit, että Jumala herätti Hänet kuolleista, ja Jumalaan uskomalla, siihen, että Hän herätti Jeesuksen kuolleista myönnät kaiken, mitä ristillä tapahtui ja sen, että Hän kantoi sinun syntisi. Myönnät siis kaiken tämän, aina ylösnousemukseen saakka, ja siksi sinut on haudattu Hänen kanssaan, sinut upotuskastettiin Häneen, Hänen kuolemaansa ja Hänen ylösnousemukseensa. Sinut asetettiin Kristuksen yhteyteen, niin että osallistut Hänen kuolemaansa ja Hänen ylösnousemukseensa hengellisesti.
Tämä on kaste, joka pelastaa. Pietari puhuu kasteesta, joka pelastaa -- se on pelastava kaste: hengellinen upotuskaste Kristukseen, ei vesikaste. Se on tosi uudestisyntymisen peso, josta Tiitus 3.5 puhuu, ei H2O. Se on todellinen syntien pois peseminen (Ap.t. 22:16). Vesi on ainoastaan symboli. Se on ainoastaan vertaus. Se on ainoastaan analogia. Se on yksinkertaisesti kuvaus. Jeesushan sanoi Matteuksen evankeliumissa (10:33): "Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa". Se kuvaa tapahtunutta ihmettä. Kun lapsi kysyy: "Miksi tehdään niin? Mitä kaske oikein tarkoittaa?", voimme vastata, että se on havainnollinen kuvaus. Kasteen avulla voimme selittää lapselle, mitä pelastuksessa tapahtuu. Kun ei-uskova tulee katsomaan kastetapahtumaa, hän näkee kirjaimellisesti oppitunnin uudestisyntymisen dynamiikasta. Ja näin tulemme neljänteen kysymykseen
Edellä olen kuvannut sitä. Upotuskaste on saadun pelastuksen symboli. Apostolien tekojen 2:38:ssa sanotaan: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi". Jotkut ajattelevat, "Tämä siis tarkoittaa sitä, ettei voi saada syntejään anteeksi ellei ota kastetta". Sitäkö tämä tarkoitttaa? Tämä kohta voitaisiin kääntää myös: "Tehkää parannus ja ottakaa kaste syntien anteeksisaamisen vaikutuksesta". Samaa rakennetta käytetään esimerkiksi Matteuksen 12:41:ssä, joka on käännetty kuten edellä. Mutta myös käytössä olevan käännöksen mukaan käsketään tehdä parannus, pelkkä kaste ei pelasta. Kaste todistaa aidosta parannuksenteosta ja tottelevaisesta sydämestä -- se on yksi tapa osoittaa aitoa parannuksentekoa ja tottelevaisuutta.
Sillä jos olisit ollut kuuntelemassa Pietarin saarnaa helluntaina ja olisit mennyt kasteelle Jeesuksen Kristuksen nimeen, sinut olisi kastettu sellaisen henkilön nimeen, joka oli ehkä juutalaisten johtajien eniten vihaama henkilö. Olisit todennäköisesti menettänyt perheesi, yhteiskunnallisen asemasi, työpaikkasi, oikeutesi mennä synagoogaan ... kaiken. Sinusta olisi tullut saman tien puutteenalainen ja koditon. Hinta oli hyvin korkea. Sinusta olisi tullut paarialuokkaa, yhteiskunnan ulkopuolella oleva. Mutta tosi usko maksaa hinnan ja laskee kustannukset.
Kun Pietari siis sanoo: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen", hän sanoo: "Katsotaanpa, onko kääntymys aito, silloin uskallat tehdä sen julkisesti. Jos kääntymyksesi on aito, haluat totella, olkoon hinta mikä hyvänsä. Kaste oli välitön ja erottamaton pelastuksen mittari. Tosi uskovat tottelivat Jumalaa ja heidät kastettiin. Helluntaipäivänä kolme tuhatta pelastui ja kolme tuhatta kastettiin. Apostolit vaativat sitä. Siksi kehotamme täällä Grace Church -seurakunnassammekin kaikkia niitä ottamaan kasteen, jotka haluavat liittyä seurakuntaamme. Emme me lisää mitään; yritämme vain olla uskollisia Uuden Testamentin opetukselle. Jos joku kääntynyt ei olisi ollut alkuseurakunnan aikana halukas menemään kasteelle, ei hänen kääntymykseensä olisi paljoakaan luotettu. Ei ollut olemassa kastamatonta seurakuntaa. Ei ollut kaiken maailman kastamattomia uskovia. Kaste oli käsky ja tottelevaisuus oli kääntymyksen seuraus.
Siitä tuli silloin selkeä merkki pelastuksesta -- jopa niin, että Paavali pelastuksesta puhuessaan (Ef. 4) käyttää ilmausta "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste". Sillä hän tarkoittaa samaa kuin "yksi pelastus", koska kasteesta ja pelastuksesta oli tullut samaa merkitseviä. Jossakin päin maailmaa ei nykyäänkään kysytä, onko joku pelastunut, vaan onko hänet kastettu, koska nämä kaksi asiaa olivat erottamattomat ja kaste oli välitön osoitus pelastuksesta. Keskiajalla, kirkon kehityksen myötä kastetta alettiin siirtää yhä kauemmas ja kauemmas pelastuksen hetkestä -- mikä on traagista. Nykyäänkin nämä tapahtumat pidetään erillään yhteiskunnassamme. Kuten sanottua, kun katselee evankelioimiskampanjoita ja television hengellisiä ohjelmia eikä niissä ikinä näytetä kastetta, tulee helposti siihen käsitykseen, ettei se kuulukaan pelastukseen.
Jeesus käski kuitenkin menemään kaikkeen maailmaan, tekemään opetuslapsia ja kastamaan sekä opettamaan heitä pitämään kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt. Kasteesta tuli synonyymi evankeliumin vastaanottamiselle, ja jos ihmiset halusivat otta evankeliumin vastaan, uskoa ja tehdä parannuksen, heidät kastettiin välittömästi. Kun Pietari siis sanoo: Tehkää paranus ja ottakoon kukin teistä kasteen syntien anteeksisaamiseksi", hän yksinkertaisesti tarkoittaa sillä: "Tehkää parannus ja uskokaa pelastuaksenne...ja osoittakaa sen aitous, niin, että ensimmäisenä tottelevaisuuden tekona otatte kasteen".
Ei vesi meitä pelasta -- se ei voi sinua pelastaa. "Armosta te olette pelastetut", minkä kautta? "Uskon kautta, ette itsenne kautta, ettei se olisi teoista". Ettei se olisi teoista. Paavali sanookin 1. Kor. 1:14:ssä "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin..." Jos siis kaste olisi ollut pelastava teko, niin kuinka hän voisi sanoa näin? Ei kaste ketään pelasta -- voit kulkea kaiken maailman veden läpi, mutta et silti pelastu. Minun on kuitenkin myönnettävä, että voit olla pelastettu, vaikka sinua ei ole kastettu, mutta silloin olet tottelemattomuuden tilassa. Kaste tuo mukanaan ainoastaan siunauksen, ainoastaan ilon ja tottelevaisuuden palkan, ainoastaan Jumalan vahvistuksen tottelevaiselle lapselleen. Se ei pelasta sinua, se ei tee sinusta yhtään pyhempää kuin joku toinen...se tuo mukanaan ainoastaan tottelevaisuuden siunauksen -- näin tapahtuu.
Kasteasia voidaan kiteyttää seuraavasti: uskovan seistessä vedessä valmiina upotettavaksi hän voisi julistaa seuraavat sanat: "Täten tunnustan haluavani alistua tähän jumalalliseen määräykseen ja tottelen iloiten Herrani ja Vapahtajani käskyä. Tällä symbolisella tavalla osoitan samaistuvani Häneen, joka kantoi minun syntini minun sijastani ja kuoli minun puolestani, haudattiin ja nousi ylös, jotta minut julistettaisiin vanhurskaaksi. Samoin kuin Kristus kärsi hirvittävät tuskat ja kuoleman minun pelastukseni varmistamiseksi, samoin minäkin veteen upottamisen kautta ja sieltä nousemalla julistan julkisesti, että samaistun Herrani kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen omasta puolestani tarkoituksenani vaeltaa tästä eteenpäin uudessa elämässä Hänen yhteydessään". Tämä on kasteen merkitys kiteytettynä.
Näin tulemme toiseen kysymykseen, joka puolestaan johtaa seuraavaan aiheeseen, eli miksi tästä asiasta on niin paljon sekaannusta? Niin, luultavasti saatana haluaa murtaa tottelevaisuuden mallin jo heti alkuunsa, ja siksi on niin paljon hyökkäyksiä kastetta kohtaan. Tiedätte että on kirkkoja, joissa opetetaan, ettei kaste koske meitä -- että se on juutalainen määräys, joka ei kuulu seurakunnalle (kveekarit, Friends(ystävät)-seurakunnat, Pelastusarmeija ja muut armotalouskausiin uskovat ääriryhmät, tiedätte, mitä tarkoitan. Toiset taas opettavat, että vesi pelastaa -- Kristuksen kirkko, Kristillinen kirkko, Kristuksen opetuslapset -- kautta vuosisatojen monet kirkot ovat opettaneet uudestisyntymistä kasteessa -- että et pääse taivaaseen muuten kuin veden avulla. Ja sitten on vielä niitäkin, jotka kuten mormonit, kastavat kuolleitten puolesta -- yli 2,5 miljoonaa mormonia kastetaan vuodessa kuolleiden ihmisten edusmiehinä.
Sitten tullaan roomalaiskatoliseen kirkkoon, joka ei tunne muuta kastetta kuin pirskotuskasteen, vauvoja kastetaan pirskottamalla -- roomalaiskatolinen kirkko siis opettaa, että vauvat uudestisyntyvät kasteessa ja vesi puhdistaa heidät perisynnistä ja johtaa uudestisyntymiseen. Roomalaiskatolisetkin kastoivat muuten vauvat upotuskasteella aina keskiajalle saakka, jolloin alettiin kastaa vettä pirskottamalla. Roomalaiskatolinen kirkko opettaa, että jos vauva kuolee ennenkuin sitä on ehditty ristiä tai kastaa, se joutuu "Viattomien limbukseen". Se ei pääse koskaan taivaaseen eikä se joudu helvettiin -- se joutuu "helvetin esikartanoon, joka on tarkoitettu viattomille". Siellä ihmissielu nauttii luonnollisesta, siunatusta olotilasta, mutta ei koskaan saa nähdä Jumalaa. Niinpä nämä kastamattomat vauvat ovat tällaisessa limbuksessa ts. helvetin esikartanossa, joka on jonkinlaista luonnollista siunattua tilaa ilman Jumalan läsnäoloa. Tällaista opetusta ei muuten Raamatusta löydy. Tällä tavoin ihmiset saatiin kastattamaan lapsensa ja näin osaksi järjestelmää ja sitä kautta roomalaiskatolisen kirkon hallintaan.
Ikävä kyllä eivät luterilaisetkaan ole päässeet tästä kovin kauas -- Luther ei päässyt koskaan todella eroon lapsikasteopista. Hän kirjoitti jopa pienen kirjasen kasteesta vuonna 1526 ja tällainen rukous oli tarkoitus lukea lapsikastetilaisuudessa... Tuot siis lapsesi kastettavaksi ja siinä luetaan tämä rukous:
Oi Herra, Kaikkivaltias,
minä käännyn Sinun puoleesi tämän lapsen puolesta,
joka on sinun palvelijasi ja pyytää kasteen lahjaa
ja pyytää sinun armoasi uudestisyntymisen kautta...
Yhtäkkiä tämä pienokainen on Jumalan palvelija, joka pyytää armoa ja uudestisyntymistä, vaikka on kysymys täysin tietämättömästä vauvasta siinä mielessä, ettei hän tiedä mitään mistään.
Ota hänet vastaan, oi Herra,
ja anna hänen tulla osalliseksi siitä hyvästä,
joka tulee sen osaksi, joka kolkuttaa,
niin että hän saa iankaikkisen siunauksen tästä taivaallisesta kylvystä,
ja saa lahjasi, luvatun valtakunnan
Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, Amen.Ja sitten kysytään vauvalta Lutherin seremoniassa: "Tahdotko sanoutua irti paholaisesta ja kaikista hänen toimistaan ja luonnostaan?" Toinen vanhemmista vastaa: "Kyllä" "Uskotko Isään Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen, Hänen Poikaansa, Pyhään Henkeen ja yhteen kristilliseen seurakuntaan?" Nämä kysymykset tehtiin vauvalle -- toinen vanhemmista vastaa: "Kyllä." Sitten lapsi kastetaan ja sitä seuraa päätösrukous:
Kaikkivaltias Jumala on uudestisynnyttänyt sinut
veden ja Pyhän Hengen kautta
ja on antanut kaikki sinun syntisi anteeksi. Aamen.Niin, tällainen on pelastus. Veden kautta tapahtuva vauvojen pelastus.
Kun aikuinen kääntyy Kristuksen puoleen, hänet kastetaan pirskottamalla, koska hän on nyt liittosuhteessa Jumalaan. Ja kun hän saa lapsia, heidät liitetään automaattisesti armoliittoon ja heidät kastetaan synnyttyään liiton pieniksi jäseniksi. Heidät konfirmoidaan myöhemmin kirkon jäseniksi, kun he ovat vastanneet hyväksyttävästi katekismusta koskeviin kysymyksiin -- sitä kutsutaan yleensä konfirmaatioksi.
Mitään tällaista ei Raamattu opeta. Tähän maailmaan syntyneitä vauvoja ei oteta pelastuksen liittoon syntymänsä perusteella. Raamatussa ei puhuta mitään lasten kastamisesta. Kaikki tällainen hämärtää kasteasiaa, ja niinpä monet ihmiset sanovat: "No jaa, kasteesta on niin monia käsityksiä.. en halua tehdä siitä mitään numeroa.." ja paholainen saa voiton tässäkin asiassa, vai mitä? Tämä ei ole monimutkaista, tämä ei ole aivokirurgiaa -- minäkin pystyn ymmärtämään tämän. Tämä on hyvin suoraviivainen juttu. On mielenkiintoista tutkia sitä, mistä lapsikaste on saanut alkunsa, miten sellaiseen on tultu aikaa myöten -- sillä ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa.
Uskonpuhdistuksen aikana oltiin niin tiukasti lapsikasteen kannalla, että kaikki, jotka menivät uudelleen kasteelle, vaikka heidät oli kastettu lapsina, joutuivat vaikeuksiin. Heitä kutsuttiin anabaptisteiksi, koska heidät kastettiin uudelleen. He olivat tulleet siihen johtopäätökseen, että vauvojen kastaminen oli väärin... kasteelle oli mentävä vasta aikuisina uskovina...heidät kastettiin uudelleen, ja niin tehdessään he ikäänkuin läimäyttivät uskonnollista hierarkiaa -- valtiokirkkoa -- poskelle. Uskonpuhdistus synnytti valtiokirkkoja, jotka eivät monessa suhteessa olleet yhtään sen parempia kuin roomalaiskatolinen kirkko. Syntyi kirjaimellisesti protestanttisia maita, joissa kirkolla oli suuri poliittinen valta ja voima. Uskonpuhdistajat vainosivat ja jopa teloittivat anabaptisteja -- tätä on vaikea kuvitella.
Uskonpuhdistajat siis opettivat, ettei uudelleen kastamista voinut hyväksyä. Sekin on hämmentävää. Ihmiset kysyvät minulta jatkuvasti tästä asiasta: "Pitääkö minun mennä kasteelle, koska minut on jo kastettu lapsena?" Vastaus: ellei sinua ole kastettu raamatullisella tavalla, on parasta, että sinut kastetaan raamatullisesti. Apostolit kysyivät Johannes Kastajan opetuslapsilta Ap.t. 19:ssä: "Millä kasteella te olette kastetut?" ... Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Apostolit eivät sanoneet: "Kyllä se riittää". He kertoivat heille Messiaasta, nämä ottivat sanan vastaan ja niin heidät kastettiin Herran Jeesuksen nimeen.
Kaste on käsky. Se on Jumalan tarkoittama. Se on Kristuksen käsky. Ja jos nyt sanot "ei!", se ei ole enää tietämättömyyttä, olemme eliminoineet sen ryhmän nyt pois, jos olet lukenut tämän artikkelin. Jäljellä olevat syyt ovat: ylpeys, piittaamattomuus, kapina tai sitten et ole kristitty. Jeesus sanoi: "Miksi te sanotte Herra, Herra, mutta ette tee mitä minä käsken teidän tehdä?" "Jos te rakastatte minua, niin..." Mitä? "Te pidätte minun käskyni". Älä saata itseäsi Jumalan kuritettavaksi tottelemattomuuden takia näin yksinkertaisessa tottelevaisuuden teossa, joka tuo sinulle Jumalan suosion ja iloa itsellesi.
En voi nyt tehdä enempää kuin laskea tämän asian sinun omalletunnollesi Herralta itseltään ja luottaa, että teet niinkuin oikein on.
Suomennettu
John MacArthurin
artikkelista
Baptism: A Matter of obedience
©1998 by John MacArthur
All rights reserved.
Used by permission.
Alkuun | Kastekeskustelu | Mitä sinä uskot? | Oikea evankeliumi | Elämä valtakunnassa | Seurakunnan toiminta ja muoto | Johtajuus seurakunnassa | Seurakuntayhteys | Ylösnousemus | Jeesus | Raamatullinen eskatologia | Ilmestyskirja 1-7 | Ilmestyskirja 8-18 | Ilmestyskirja 19-22 | Herran ehtoollinen | Vainottu seurakunta | Onko helvettiä olemassa? | Keskustelufoorumi