Afganistan | Egypti | Eritrea | Intia | Iran | Kiina | Kuuba | Meksiko | Pakistan | Palestiina | Pohjois-Korea | Turkki
Yousef Nadarkhanin teloitusmääräys on allekirjoitettu! Rukoillaan hänen puolestaan. Olisi hyvä lähettää myös vetoomus hänen puolestsaan Iranin suurlähetystöön. Seuraavassa malli, jota voi käyttää:
Your Excellency, the Ambassador of Iran
I'm deeply concerned about the situation of Pastor Youcef Nadarkhani. He is now in Lakan prison, Rast and given a death penalty for apostasy. Iran’s constitution sanctions Christianity as a legitimate minority faith and asserts that Christians are allowed to freely carry out their religious rites. Article 23 asserts that no one may be “reprimanded simply because of having a certain belief”.
Also Islamic Republic of Iran is violating its obligations under the International Covenant on Civil and Political Rights (ICCPR). Article 18 includes a provision for the right to “have or to adopt” a religion, which has been interpreted authoritatively by the UN Human Rights Committee as including the right to change one’s religion.
I hope that the Iranian judiciary will cease to pursue their current course of action against Pastor Nadarkhani and will acquit him of all charges, in accordance with Iranian and international law.
I kindly request that my appeal is passed to the Iranian Government as a matter of urgency.
Yours Sincerely
Suomen Iranin-suurlähetystön spostiosoitteet: ambassador@iran.fi, embassy@iran.fi
Yousef Nadarkhani (35) on kristitty pastori Rashtista, Pohjois-Iranista. Hän on naimisissa Fatemah Pasindedihin kanssa ja heillä on kaksi pientä poikaa, Daniel ja Joel. Yousef tuomittiin kuolemaan hirttämällä luopiorikoksen takia. Yousef on ollut Iranin kotiseurakuntien verkoston pastorina kymmenen vuotta.
Yousef vangittiin syytettynä uskosta luopumisesta ja evankelionnista, mutta hänet vapautettiin kaksi viikkoa myöhemmin.
Yousef pidätettiin sen jälkeen, kun hän oli mennyt poikansa kouluun ja protestoinut hallituksen päätöstä vastaan, jonka mukaan islamia opetetaan kaikille lapsille, myös kristittyjen perheiden lapsille. Tällaisella päätöksellä olisi ollut vaikutusta Yousefin poikiin Danieliin ja Joeliin, jotka olivat silloin iältään kahdeksan ja kuusi vuotiaita. Yousef pidätettiin ja häntä syytettiin protestoinnista ja hän joutui vankilaan Lakaniin, joka on viisi kilmoetriä Rashtista etelään. Syytteet muutettiin myöhemmin uskosta luopumiseksi ja muslimien evankelioinniksi.
Viranomaiset painostivat vankilassa Yousefia mm. lääkkeillä ja painostamalla hänen vaimoaan Fatemah Pasindehia, jotta Yousef sanoutuisi irti kristillisestä uskostaan ja ryhtyisi muslimiksi..
Fatemah pidätettiin ja vangittiin ja viranomaiset uhkasivat, että Yousefin ja Fatemahin pojat (jotka olivat erään sukulaisen hoidossa), otettaisiin heiltä pois ja annettaisiin muslimiperheelle. Fatemahia vastaan pidettiin oikeudenkäynti ilman asianajajaa ja hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. He saivat myöhemmin palkattua asianajajan ja tuomiosta valitettiin. Tuomio kumottiin ja Fatemah vapautettiin.
Yousef joutui oikeuden eteen Gilanin maakunnan oikeusistuimessa Rashtissa. Hänen todettiin syyllistyneen uskosta luopumiseen ja hänet tuomittiin suullisesti kuolemaan. Yousefin tuomio on laiton, koska Iranin rikoslaki ei määrää kuolemantuomiota uskosta luopumisesta: tuomio perustui ajatollahien määräämiin uskonnollisiin säädöksiin (fatwoihin).
Kirjallinen vahvistus syytteistä ja kuolemantuomiosta lähetettiin Yousefin asianajajalle, joka valitti tuomiosta joulukuussa 2010. Yousefin asianajaja on Mohammad Ali Dadkah, joka on tunnettu iranilainen ihmisoikeuslakimies, joka on itsekin ollut syytettynä "toiminnasta ja propagandasta islamilaista hallintoa vastaan", koska hän on toiminut ihmisoikeuksien noudattamisen puolesta. Hän on muslimi ja hän on toiminut rohkeasti ottaessaan Yousefin tapauksen ajaakseen.
Qomin Korkein oikeus piti Yousefin kuolemantuomion uskosta luopumisesta, mutta pyysi Rashtin alempaa tuomioistuinta selventämään, oliko Yousef todellakin ollut islaminuskoa harjoittava siitä lähtien, kun hän on tullut vastuulliseen ikään (15) ja aina kunnes hänestä tuli kristitty 19-vuotiaana. (Alemman oikeusasteen, joka alunperin tuomitsi Yousefin kuolemaan marraskuussa 2010, kirjallisen todistuksen mukaan Yousef sanoi, että vaikka hän olikin syntynyt muslimiperheeseen, hän ei ollut koskaan uskonut islaminuskoon tai harjoittanut sitä.)
Korkein oikeus määräsi myös, että kuolemanrangaistus voitaisiin kumota, jos Yousef sanoutuisi irti kristinuskosta. Jos alempi oikeusistuin toteaisi, että Yousef oli ollut tosi muslimi ja hän kieltäytyisi sanoutumasta irti kristinuskosta, kuolemantuomio pysyisi, mutta jos todettaisiin, että hän ei ollut ollut tosi muslimi, häntä ei voitaisi pitää luopiona eikä kuolematuomio olisi siinä tapauksessa oikea tuomio.
Todistajiksi oli kutsuttu neljä henkilä, jotka todistivat, että Yousef ei ollut harjoittanus islamin uskoa ikävuosien 14 ja 19 välillä. Tuomarit päättivät, ettei Yousef ollut ollut islaminuskoa harjoittava muslimi ennenkuin hänestä tuli kristitty, vaan he julistivat, että hän oli siitä huolimatta islaminuskosta luopunut, koska oli syntynyt muslimiperheeseen. He antoivat hänelle kolme päivää aikaa sanoutua irti kristinuskosta, koska hadithien (islamilainen perinne, jonka mukaan lakia tulkitaan) mukaan on luopiolle annettava kolme päivää aikaa sanoutua irti uudesta uskostaan ennenkuin hänet tapetaan.
Yousef tuotiin oikeuteen, jotta häntä voitaisiin kehottaa sanoutumaan irti kristinuskosta. Hän kieltäytyi joka kerta. Oikeus totesi, että tuomio pantaisiin täytäntöön viikon sisällä, mutta aikaa pidennettiin myöhemmin.
21.12.2011
Pakistanilainen viiden lapsen äiti, joka tuomittiin kuolemaan väitetyn jumalanpilkan perusteella antoi haastattelun Sheikpuran naisvankilassa Punjabissa 11. joulukuuta 2011.
Naisten oikeudellista suojelua ajavan NGO:n International Masihi Foundationin delegaatio vieraili Asian luona välittääkseen hänelle joulutervehdyksiä. Kaksi vanginvartijaa kuljetti Asian kokoushuoneeseen, jossa hän sai tavata delegaation jäsenet. He kertoivat hänen näyttäneen väsyneeltä ja hyvin heikolta (pysyi tuskin pystyssä) ja vanhemmalta kuin hänen 46 ikävuottaan edellyttäisivät. Asia vaikutti sekavalta kaksi tuntia ja 20 minuuttia kestäneen tapaamisen aikana. Hänen tunteensa ailahtelivat kyyneleistä nauruun. Hän oli pitkiä aikoja aivan hiljaa ja hänen äänensä kuulosti heikolta. Ensimmäisten kymmenen minuutin aikana Asia ei kyennyt päättelemään olivatko vierailijat "ystäviä vai vihollisia". Hän lopetti puhumisen, kun eräs vanginvartija astui huoneeseen ja kun häneltä kysyttiin, miten vankilan virkailijat olivat kohdelleet häntä, hän katsoi poispäin ikäänkuin hän ei olisi kuullut kysymystä. Seuraavassa ote haastattelusta.
Mitkä ovat toiveesi ja odotuksesi jouluaattona?
Vastaan rehellisesti, en tiedä. Mitä luulette tapahtuvan? Jatkan rukoilemista ja paastoa perheeni puolesta. Toivoisin koko olemuksellani olevani perheeni kanssa. Haluaisin halata tyttäriäni. Ja elätän yhä toivoa, että minut jonain päivänä vapautettaisiin.
Minkä sanoman haluaisit antaa niille pakistanilaisille kristityille ja eri puolilla maailmaa oleville, jotka rukoilevat puolestasi?
Olkaa niin hyviä ja rukoilkaa, että pääsisin perheeni luo. Ja olen äärettömän kiitollinen rukouksistanne.
Onko sinulla erityistä päivää, joka katkaisisi vankilan jokapäiväisen yksitoikkoisuuden?
Olen menettänyt kaiken juhlapäivien vieton ajattelemisen. Ainoa päivä, jonka tiedän, vihaan ja—ikävä kyllä— muistan selvästi on 9. päivä kesäkuuta [2009], joka on synkin ja tuskallisin päivä elämässäni, kun minut pidätettiin. En toivoisi edes pahimpien vihollisteni joutuvan kärsimään sitä, mitä minun itseni on ollu pakko kestää, mitä minä ja perheeni olemme kokeneet tuon hirvittävän kesäkuun 9. päivän jälkeen. Meille se oli kuin painajaisunta ja sen jälkeen olen menettänyt ajan tajuni. Vankilassa katoaa ajan, päivien ja kuukausien taju. Olen lukutaidoton eikä minulla ole vankilassa mitään erityisiä vapauksia, ainoa, mitä voin tehdä on osallistua [aikuisten] pyhäkouluoppitunteihin.
Oletko antanut anteeksi niille, joiden takia sinut pidätettiin?
Ensin en kerta kaikkiaan voinut antaa anteeksi. Ja miten olisin voinutkaan antaa anteeksi? Vaikka olenkin lukutaidoton, olen silti syvällisesti kristitty ja uskontoni on opettanut minulle anteeksiantamuksen arvon. Kun minut oli heitetty vankilaan, olin aluksi vihainen ja mietin jopa kostoa, koska minulta oli riistetty perheeni. Sitten aloin rukoilla ja paastota ja saattaa tuntua oudolta, mutta olen huomannut antaneeni anteeksi niille, jotka syyttivät minua jumalanpilkasta. Tämä on sellainen luku elämässäni, jonka haluaisin sydämestäni jättää taakseni ja unohtaa.
Mitä ajattelet kristittyjen tilanteesta Pakistanissa?
Kuinka monia muita veljiä ja sisaria syytetäänkään epäoikeudenmukaisesti...joita kohdellaan huonosti, pahoinpidellään, jotka joutuvat puolustautumaan valeoikeudenkäynneissä niinkuin minäkin.
Kun Asia käsitti, että tapaamisemme oli päättymässä, hän näytti kauhistuneelta huomatessaan, että delegaation jäsenet olivat lähtemässä pois. Hän kysyi: "Milloin te tulette takaisin tapaamaan minua?" Sitten hän kysyi: "Mitä te teette nyt?" ja sitten hän korotti hiukan ääntään ikäänkuin huutaen apua: "Koska pääsen vapaaksi?"
Asia ei ole tottunut näin suuriin ihmisryhmiin, sillä hänen luonaan käy säännöllisesti viikottain ainoastaan hänen miehensä Ashiq Masih ja hänen asianajajansa. Asian perheenjäsenet elävät edelleen piilossa peläten henkensä puolesta.
Asia ja hänen perheensä saivat tavata toisensa 13. joulukuuta. Eräs kristitty pariskunta, jonka koulua Asian tyttäret käyvät, oli järjestänyt huolellisesti tuon tunteellisen tapaamisen. Kun Asia näki lapsensa, hän halusi tietenkin halata ja suudella heitä, mutta sitä ei hänelle aluksi sallittu. Koulun johtaja vetosi vankilan viranomaisiin ja sai luvan, niin että perhe sai kokoontua erilliseen huoneeseen.
Hän sanoi: "Asia halasi ja suuteli lapsiaan valtavasti; se oli hetki, jolloin perheen äiti sai osoittaa ylitsevuotavaa rakkauttaan lapsiaan kohtaan. Se oli Herran Jeesuksen Kristuksen valmistama ihmeellinen hetki Asia Bibin perheelle."
Koulun johtaja kertoi, että ilo muuttui suruksi, kun oli aika jättää hyvästit, lisäten: "Asia alkoi itkeä ja rukoilla Jumalaa, että Hän armahtaisi ja vapauttaisi hänet, niin että hän voisi olla perheensä kanssa rauhassa ja rakkaudessa."
Yli tuhat ihmistä osallistui Lahoressa 16.joulukuuta rukoilemaan Asian vapauttamisen puolesta. Hänen 12-vuotias tyttärensä Isham lauloi tilaisuudessa. "Monet järjestöt haluaisivat yhä hänen kuolevan; myös meidän henkilökuntamme tarvitsee esirukouksia, sillä meitäkin uhkaillaan", sanoi Sharing Life Ministry -järjestön pääkoordinaattori Sohail Johnson joukkokokouksessa, joka pidettiin St John's -roomalaiskatolisessa kirkossa. Järjestö tukee kristittyjä vankeja taloudellisesti ja lainopillisesti. (AsiaNews, Barnabas Fund, UCA News)
Loputkin korealaiset panttivangit vapautettu
Taliban vapautti eilen viimeisenkin eteläkorealaisten panttivankien ryhmän kansainvälisen punaisen ristin huostaan. Heidän ilmoitettiin voivan hyvin.
Heidän vapauttamisensa on aikaisemmin tällä viikolla Talibanin ja Etelä-Korean hallituksen solmiman sopimuksen mukainen. Siinä Etelä-Korean hallitus suostuu vetämään joukkonsa Afganistanista vuoden loppuun mennessä ja kieltää korealaisia kristittyjä tekemästä lähetystyötä Afganistanissa ja Pakistanissa.
Viimeinen panttivankiryhmä sai kokoontua yhteen eilen illalla niiden kahdentoista panttivangin kanssa, jotka oli vapautettu aikaisemmin tällä viikolla. "He itkivät. He halasivat. He olivat kauhuissaan kuullessaan uutiset niistä kahdesta miehestä, jotka oli tapettu. He eivät tienneet siitä" kertoi eräs diplomaatti, joka oli läsnä panttivankien jälleennäkemisessä. Panttivankeja oli pidetty pienissä ryhmissä Ghaznin maakunnan pikku kylissä nämä kuusi viikkoa.
Panttivangeille suoritetaan lääkärintarkastukset ennenkuin he voivat lentää kotiin vielä tänään tai huomenna, missä heidän perheensä odottavat innokkaina heidän tuloaan.
Etelä-Koreassa keskustellaan nyt monista asioista, kun kriisi on päättynyt. Etelä-Korean hallitusta arvostellaan siitä, että se on käynyt neuvotteluja terroristiryhmän kanssa. Se kiistää sitkeästi kaikki huhut, joiden mukaan panttivankien vapauttamisesta olisi maksettu lunnaat. Hallitus on myös ilmoittanut, että se aikoo hakea panttivankien seurakunnilta korvausta kriisin selvittämisen aiheuttamista kuluista.
Vastauksena tähän on Sammuel-seurakunnan pastori sanonut, että seurakunta maksaa kaikki kustannukset, jotka ovat aiheutuneet hallitukselle lentomaksuista, kun kuolleiden panttivankien ruumiit ja elossa olevat panttivangit on kuljetettu kotimaahan. Seurakuntaa arvostellaan siitä, ettei se ole noudattanut hallituksen aikaisemmin tänä vuonna antamia ohjeita, joissa todetaan, että militanttien islamilaisten tiedetään suunnittelevan korealaisten sieppaamisia saadakseen vapautettua talibanvankeja.
Tämä 23 kristityn ryhmä kidnapattiin 19. heinäkuuta, kun he olivat lyhyellä avustusmatkalla Afganistanissa. Ryhmän johtaja, 42-vuotias pastori Bae Hyung Kyu ammuttiin kuoliaaksi kuuden päivän kuluttua sieppauksesta ja toinen miespuolinen panttivanki Shim Sung-min (29) tapettiin 31. heinäkuuta. Taliban vapautti kaksi naispuolista panttivankia, Kim Ji Nan (32) ja Kim Kyong Jan (37) kaksi viikkoa sitten.(AFP/Chosun llbo/Korea Times)
Rakkaat ystävät,
Tässä olivat viimeiset uutiset niistä Afganistanin korealaisista panttivangeista, joiden puolesta monet teistä ovat rukoilleet näiden kuuden viikon aikana.
Iloitessamme iloitsevien (vapautettujen panttivankien ja heidän perheidensä) kanssa, muistakaamme myös niitä, jotka joutuvat suremaan (niiden kahden panttivangin perheet, jotka surmattiin) ja rukoilkaamme kaikkien niiden puolesta, jotka tekevät lähetystyötä Jeesuksen rakkaudella niiden parissa, jotka elävät sellaisissa maissa, jotka ovat vihamielisiä evankeliumia kohtaan.
Veljenne David
Kahdenkymmenenkahden Afganistanissa panttivankeina pidetyn eteläkorealaisen koettelemus jatkuu tänäänkin, kun heidän Taliban-sieppaajiensa määräämä seitsemäs deadline meni tänä aamuna umpeen. On kerrottu, että vielä uusi määräaika on asetettu keskiviikoksi kello 12.30.
Taliban on ilmottanut, että panttivangit (kahdeksantoista naista ja neljä miestä) on jaettu pieniin ryhmiin, jotka on sijoitettu kolmeen eri maakuntaan, jotta mahdolliset pelastusoperaatiot estettäisiin.
Afganistanilaisten ja Talibanin edustajien välisissä uusissa neuvotteluissa ovat Talibanin edustajat vaatineet jälleen Taliban-vankien vapauttamista ja ilmoittaneet sen olevan ainoa keino panttivankien vapauttamiseksi.
Näiden kahdenkymmenenkolmen kristityn ryhmä siepattiin yksitoista päivää sitten eräästä Kabulista Kandahariin matkalla olleesta bussista. Ryhmän johataja, 42-vuotias pastori Bae Hyung Kyu ammuttiin kuoliaaksi viime keskiviikkona ja hänen ruumiinsa on palautettu Souliin, Etelä-Koreaan.
Nämä kristityt panttivangit, jotka kuuluvat kaikki Bundangin presbyteeriseen Sammul-kirkkoon Etelä-Koreassa, olivat lyhytkestoisella avustusmatkalla Afganistaniin. Ryhmä oli suunnitellut viettävänsä useita päiviä vapaaehtoistyössä eräässä kandaharilaisessa sairaalassa ja sairaanhoitokoulussa, jossa heidän kirkostaan toimi vakituisesti eräs korealainen naisopettaja ja lääkäripariskunta. "Kaupungin asukkaat rakastavat heitä", sanoi eräs Sammul-kirkon jäsen, joka vahvisti, että sieppausvälikohtauksessa eivät olleet olleet kohteena nämä kolme Kandaharin korealaista. "He hoitavat Kandaharissa päivittäin jopa 150 potilasta."
Korean media ja muutamat Kabulin kansainvälisen yhteisön jäsenet ovat arvostelleet ryhmää naiviudesta, kun he ovat lähteneet sinne valmistautumattomina. Mutta eräs heidän kirkkonsa jäsen kommentoi tätä sanoen: "He olivat valmistautuneet matkalle hyvin. Jokainen lähtee maasta sota-aikana, kun tilanne kovenee. Jos me lähdemme maasta, kuka jää auttamaan ihmisiä? "Tästä välikohtauksesta huolimatta emme toivo mitään pahaa sen paremmin Afganistanille kuin muslimimaillekaan...Meidän on välitettävä Jeesuksen Kristuksen rakkautta heille, koska he eivät tiedä Jeesuksesta Kristuksesta."
(Compass Direct/AFP/RTE)
RUKOILKAA...että panttivangit vapautettaisiin pian turvallisesti ja rukoilkaa myös, että Jumala lohduttaisi pastori Bae Hyung Kyun vaimoa ja 9-vuotiasta tytärtä.
Yksi koptikristitty kuoli ja ainakin 11 muuta loukkaantui Ylä-Egyptissä pidettyyn loppiaisaaton jumalanpalvelukseen tehdyissä rajuissa hyökkäyksissä. Hyökkäykset tapahtuivat keskiviikkona, 18.tammikuuta Udaysaatin kylässä, lähellä Luxorin kaupunkia. Suuri joukko pienillä miekoilla, veitsillä ja kirveillä aseistautuneita muslimikyläläisiä hyökkäsi koptien kimppuun ja sytytti sitten tuleen rakennuksen, jossa koptit kokoontuivat. Koptikristitty Kamaal Shaker kuoli hyökkäyksissä saamiinsa vammoihin -- hänen kallonsa murtui kirveen iskusta ja sen jälkeen hän tukehtui, koska hänet teljettiin sisälle palavaan rakennukseen.
Hyökkäyksen aiheena oli ärsyyntyminen siitä, että kristityt pitivät jumalanpalvelusta rakennuksessa ilman vaadittavaa lupaa. Tässä tulivat jälleen korostuneesti esille ne vaikeudet, joita niillä seurakunnilla on Egyptissä, joille ei anneta lupaa rakentaa jumalanpalvelukseen tarkoitettuja rakennuksia. Udaysaatin seurakunnalta on evätty lupa pitää jumalanpalveluksia rakennuksessa jo vuodesta 1971. Viime kuussa presidentti Mubarak on ryhtynyt toimiin helpottaakseen näitä säännöksiä, mutta koptit ovat edelleen epäileväisiä hänen päätöstensä vaikutuksista. (Compass, US Copts.Assoc.)
CCFC (Christian Concern for Freedom of Conscience) on puhunut Egyptin suurlähetystön virkailijoille Dublinissa esittäen valittelunsa tämän hyökkäyksen johdosta ja niistä ongelmista, joita kristityt joutuvat kokemaan kirkkojen rakentamisessa Egyptiin.
CCFC Ireland
Eräs 28-vuotias eritrealainen nainen, Senait Oqbazgi Habta kuoli 23.4. Sawan sotilaskoulutuskeskuksessa sen jälkeen, kun häntä oli pahoinpidelty ja hyväksikäytetty ja hänelle oli kieltäydytty antamasta lääketieteellistä hoitoa malariaan ja vakavaan anemiaan.
Senait pidätettiin vuonna 2008 15 muun yliopisto-opiskelijan kanssa, koska he olivat osallistuneet raamattupiiriin. Heitä pidettiin vangittuina metallisissa konteissa, joissa he joutuivat kärsimään päivisin tukahduttavaa kuumuutta ja lähes pakkasasteita öisin eikä heille annettu raikasta ilmaa, sairaanhoitoa eikä lääkkeitä. Sawan virkailijat ovat todistetusti tarjonneet Senaitille vapautta ja lääketieteellistä hoitoa, jos hän hylkäisi kristillisen uskonsa, mutta hän on kieltäytynyt tekemästä sitä. Lopulta he suostuivat siirtämään Senaitin vankilan sairasosastolle, jossa hän kuoli pian sen jälkeen. (Open Doors)
Vähintään kymmenen kristittyä on kuollut Eritrean vankiloissa viimeisten neljän vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan 2,200 kristityn uskotaan olevan tällä hetkellä vangittuina Eritreassa.
RUKOILKAAMME, että Herra lohduttaa Senaitin perhettä ja ystäviä ja rukoilkaamme, että kaikki ne, jotka ovat Eritrean vankiloissa, saavat kokea Hänen läsnäoloaan ja rohkaisuaan noissa hirvittävissä olosuhteissa.
Eritrea on pelon vallassa oleva maa, jossa ihmisoikeudet ovat hävinneet radikaalisti vuosisadan vaihteen jälkeen. Presidentti Isaias Afewerki johtaa hallitusta, joka on ryhtynyt käyttämään yhä kovenevaa sortoa poliittista oppositiota, lehtimiehiä ja kristittyjä kohtaan—joita kaikkia hallitus pitää uhkana itselleen.
Toukokuusta 2002 alkaen ovat ainoat sallitut uskonnot Eritreassa Eritrean ortodoksinen, roomalaiskatolinen ja luterilainen kirkko ja sunni-muhamettilaisuus. Nykyään arvioidaan lähes 3000 kristityn olevan vangittuina epämääräiseksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä.
Seuraavaksi esitetyt rukouskohteet kattavat joitakin tärkeimmistä aiheista Eritreassa.
Rukoile, että Jumala siunaa Eritrean kansaa ja maata. 24. toukokuuta on Eritrean kansallispäivä, jolloin juhlitaan virallisesti kaikkialla Eritreassa maan 18-vuotista itsenäisyyttä Etiopiasta.
Isaias Afewerki (joka johti itsenäisyystaistelua) on ollut presidenttinä aina maan itsenäistymisestä saakka. Rukoile, että hän ja hänen hallituksensa muuttaisivat asennettaan ja alkaisivat hallita maata oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti.
Eräässä viimeaikaisessa Human Right Watchin raportissa Eritreaa kuvattiin "Jättiläismäisenä vankilana" perustuen todisteisiin laajamittaisesta uskonnollisesta vainosta, epämääräisen mittaisesta sotapalveluksesta ja siitä, että Eritrean kansalaisten on hankittava matkustuslupa matkustaakseen eri puolille maata. Rukoile, että Eritrean kansan kärsimykset päättyisivät.
EU:n komissio aikoo jakaa 122 miljoonaa euroa kehitysapua Eritrealle. Tunnetaan syvää huolestumista siitä, että Eritrean hallitus käyttää tämän avun väärin. Rukoile, että EU:n komissio tekee viisaita päätöksiä ja että apu koituisi Eritrean kansan hyväksi.
Irlannin kristityt kokoontuvat yhteiseen vuotuiseen protestijumalanpalvelukseen Eritrean lähetystössä Lontoossa. Rukoile, että he olisivat hyviä Jeesuksen Kristuksen todistajia ja että tapahtuma toisi tehokkaasti esiin kristittyjen jatkuvaa vainoa.
Tällä hetkellä on Eritreassa lähes 3000 kristittyä telkien takana—jotkut vankiloissa, mutta monet poliisiasemilla ja sellaisissa väliaikaisissa vankiloissa kuin rahtikonteissa tai sotilasleireissä ulkosalla. Rukoile, että Jumala vahvistaa kaikkia vankeja ja että he pysyvät uskollisina Jeesukselle kokiesssaan kovaakin kohtelua. Rukoile myös heidän perheidensä puolesta, joista monet eivät ole kuulleet uutisia rakkaistaan kuukausiin tai jopa vuosiin.
Kymmenettuhannet epätoivoiset eritrealaiset ovat lähteneet maastaan kokemansa painostuksen takia ja heistä on tullut pakolaisia. Rukoile, että nämä pakolaiset saisivat turvapaikan ja suojan ja että kärsimys heidän maassaan päättyisi, niin että he voisivat palata takaisin kotiin.
Church in Chains
ERITREA: 12.5.2008
Itsenäisyyspäivänä tulee uskonnollinen vaino jatkuneeksi jo kuusi vuotta
Lauantaina 24. toukokuuta järjestää Eritrean hallitus suuria juhlallisuuksia Etiopiasta itsenäistymisen 17-vuotismerkkipäivän kunniaksi. Tuona päivänä on kuitenkin kulunut myös kuuis vuotta siitä, kun hallitus määräsi kaikki kirkot/seurakunnat suljettaviksi (paitsi ortodoksisia, roomalaiskatolisia ja luterilaisia seurakuntia/kirkkoja). Siitä lähtien on Eritrean poliisi tehnyt ratsioita moniin kristillisiin kokouksiin—kodeissa, kouluissa, yliopistoissa ja jopa häätilaisuuksiin—ja pidättänyt niihin osallistuneita. Yli 2000 kristittyä on edelleen vangittuna ilman oikeudenkäyntiä vankiloissa, poliisiasemilla ja satamakonteissa.
RUKOILLAAN...niiden puolesta, jotka ovat edelleen vangittuina Eritreassa—että he voisivat tuntea Jumalan olevan heidän turvapaikkansa ja voimansa.
ERITREA: 50 lasta vangittu viime ratsiassa
50 lasta on vangittu viime viikkojen aikana Eritrean hallituksen jatkaessa itsenäisiä seurakuntia vastaan suunnattua kampanjaansa. Lasten ikä vaihtelee kahdeksasta kuukaudesta yhdeksään vuoteen ja heidät on vangittu yhdessä vanhempiensa kanssa, jotka kaikki kuuluvat evankelisiin seurakuntiin, jotka Eritrean hallitus on neljän viime vuoden aikana julistanut laittomiksi. Monet itsenäisiin seurakuntiin kuuluvat krisityt kokoontuvat nykyään ainoastaan yksityisissä kodeissa. Nyt poliisin kohteena ovat tällaiset kokoukset.
Eräässä tällaisessa tapauksessa noin 30 ihmistä (joihin kuului lapsiakin) vangittiin eräässä herra Samsonin ja rouva Meheretin kotiin suunnatussa poliisiratsiassa Adisogudon kaupungissa, kun he olivat kokoontuneet viettämään perhejuhlaa. Pariskunnan kolme lasta ja seitsemän muuta ystäväperheiden lasta perheineen vangittiin, kun kaksi kuorma-autollista aseistettuja turvallisuusjoukkojen sotilaita piiritti talon. Kaikki lapset olivat alle yhdeksänvuotiaita.
Syvää huolta on ilmaistu näiden vankilassa olevien lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, varsinkin siitä emotionaalisesta ja fyysisestä kärsimyksestä, jota he joutuvat kokemaan. Eritrean pääkaupungissa Asmarassa asuvat kristityt ovat kehottaneet kansainvälistä yhteisöä tekemään kaikkensa, että näiden lasten kauhistuttava tilanne tuotaisiin julkisuuteen kansainvälisesti. He pyysivät hätävetoomuksessaan "Olkaa hyvät ja kertokaa uutiset näistä lapsista, jokainen odottaa sitä. He ovat iältään kahdeksasta kuukaudesta yhdeksään vuoteen, tehkää se Kristuksen takia".
Arvioiden mukaan yli 2000 evankelista kristittyä on tällä hetkellä vangittuna Eritreassa. Heitä säilytetään erilaisissa tiloissa mm. poliisiasemilla ja sotilasleireillä. Useita heistä pidetään rahtikonteissa ja toisia taas maaanalaisissa selleissä. (Release Eritrea)
RUKOILKAA...että Jumala on lähellä näitä vankilassa olevia lapsia ja että heidät (ja heidän vanhempansa) vapautettaisiin pian.
Intian evankelisen yhteisön uusi raportti osoittaa, että Intian seurakunta on edelleen vakavien vainojen kohteena. Raportissa luetellaan 106 hyökkäystä kristittyjä kohtaan vuoden 2010 tammikuun ja elokuun välillä.
Nämä hyökkäykset ovat usein äärihindujen suorittamia, joissa he häiritsevät kristittyjen kokouksia ja hakkaavat pastoreita ja jumalanpalvelukseen osallistuvia, joskus jopa niin pahasti, että uhrit menettävät tajuntansa ja joissakin tapauksissa kuolevat. Suurin määrä hyökkäyksistä, 37 kpl, tapahtui eteläisessä Karnatakan osavaltiossa. Se on eräs niistä osavaltioista, joita johtaa Bharatiya Janata -puolue (Intian kansanpuolue), joka on konservatiivinen hindunationalistinen puolue. Sen hallitsemissa osavaltioissa näkee väkivallan lisääntymistä kristittyjä kohtaan.
Viimeksi raportoitu välikohtaus Karnatakassa tapahtui 29.8. Äärihinduina pidetyt hyökkääjät häiritsivät Jumalan seurakunnan Ebenezer-seurakunnan kokousta. He pahoinpitelivät pastorin ja erään seurakunnan jäsenen, jotka saivat niin vakavia vammoja päähän ja käteen, että heidät oli vietävä sairaalaan.
Church in Chains lähetti aikaisemmin tänä vuonna 7000 euron lahjoituksen South India Gospel Outreach -järjestölle pastoreille ja evankelistoille tarkoitetun turvatalon ylläpitoa varten Karnatakassa. Viime syyskuussa pidetyn konsertin avulla saatiin kerättyä 4900 euroa.
RUKOILLAAN...Jumalan voimaa, lohdutusta ja johdatusta jokaiselle Intian hyökkäysten uhrille ja rukoillaan, että Karnatakan turvatalo auttaisi monia vainottuja kristittyjä.
27.8.2008
Useita ihmisiä on kuollut laajoissa kristittyjä vastaan suunnatuissa hyökkäyksissä itäisessä Orissan osavaltiossa maanantaista alkaen. Satoja kirkkoja on poltettu ja useita hyökkäyksiä on suunnattu kristillisiä kouluja ja orpokoteja vastaan.
21-vuotias katolinen maallikkolähetyssaarnaaja Rajani Majhi poltettiin elävältä katolisen lähetystyön ylläpitämässä orpokodissa Bargarhissa. Orissassa on kirjattu lähes 100 väkivaltaista hyökkäystä viimeisten kolmen päivän aikana—monet niistä ovat tapahtuneet samalla alueella, jossa kristittyjä vastaan hyökättiin viime jouluna. Monet baptisti- ja itsenäiset kirkot on tuhottu väkivaltaisuuksien yhteydessä.
Väkivaltaisuudet puhkesivat bandhin (protestimielenosoituksen) aikana maanantaina. Vishwa Hindu Parishad (VHP eli World Hindu Council, maailman hindujen neuvosto) oli kehottanut bandhiin vastalauseena VHP-johtaja Swami Lakshmananda Saraswatin murhalle, joka oli tapahtunut lauantaina. Vaikka maolaiset kapinalliset tunnustivatkin olevansa vastuussa hyökkäyksestä ja poliisi uskoo heidän väitteeseensä, äärihindut syyttivät teosta julkisesti "militanttikristittyjä".
"Kovan linjan hindunationalistit sanovat tänään, että he eivät pysty hallitsemaan seuraajiaan, jotka yksinkertaisesti purkavat turhautumistaan...Poliisi sanoo, etteivät he voi asettaa poliisivoimia kaikkiin kyliin kristittyjä suojelemaan. Kaikkien näiden selitysten takana on todellisuus se, että Orissassa on hallinto kokonaan romahtanut", sanoi John Dayal, All-India Christian Councilin, Intian tuhansia kirkkoja edustavan yhteiskristillisen elimen pääsihteeri.
Kaikkien Orissan baptistikirkkojen liiton pääsihteeri Swarupananda Patra on esittänyt rukousvetoomuksen baptistien maailmanliitolle (Baptist World Alliance): "Nyt meillä ei ole muuta pyyntöä esitettävänä kuin rukouspyyntö baptistien taholta, koska me emme tiedä, miten kohdata huominen."
Orissassa on koalitiohallitus, johon kuuluu Bharatiya Janata -puolue, joka tunnetaan siitä, että se tähtää hinduvaltion luomiseen. Päinvastoin kuin monet muut osavaltiot, Orissa ei ole asettanut vähemmistöjä puolustavaa valtion komissiota, jonka tehtävänä olisi tutkia ei-hinduja vastaan suunnattua diskriminaatiota ja väkivaltaa.
24.12.2007 ja 2.1.2008 välisenä aikana tapettiin Orissassa Kandhamalin alueella vähintään neljä kristittyä ja tuhottiin yli 100 kirkkoa ja 730 kristittyä kotia. Suurin osa uhreista oli daliteja, joita aikaisemmin kutsuttiin niiksi, joihin ei voi koskea. (All India Christian Council/Asia News/Baptist World Alliance)
RUKOILKAA...väkivaltaisuuksien päättymistä ja Jumalan suojelusta Orissan kristityille.
Uutiskirjeen julkaisi CHRISTIAN CONCERN FOR FREEDOM OF CONSCIENCE (CCFC)
07.10.2008
23. tammikuuta 2008
Orissan osavaltion hindufanaatikot uhkaavat nyt kristittyjä kehottaen "kääntykää tai kuolkaa". Kristityt ovat viimeaikaisen väkivalta-aallon uhreja, jossa on poltettu jo 95 kirkkoa, mm. ylläolevassa kuvassa oleva kirkko. Äärihindujen esittämä uhkavaatimus on pakottanut jotkut kristityt luopumaan kokonaan uskostaan, raportoi Global Council of Indian Christians (GCIC).
"Minut on pakotettu kääntymään hindulaisuuteen, pidän siitä sitten tai en, enempää en voi sanoa ja olen hengenvaarassa", sanoi 32-vuotias Promond Digal, joka asuu väkivalta-aallon ytimessä Kandhmalin alueella, kertoo GCIC.
Intian kansallisen vähemmistökomission, (National Commission for Minorities, NCM) tutkijaryhmä on syyttänyt hindufundamentalisteja kristittyjä yhteisöjä kohtaan suunnatuista "organisoiduista ja etukäteen suunnitelluista hyökkäyksistä".
GCIC toteaa vielä tammikuun puolessavälissä: "Fundamentalistit tekevät aseistettuja hyökkäyksiä yksityisiin koteihin vaatimalla heitä uhkauksin kääntymään hinduiksi", vaikka antikristillinen väkivalta näyttääkin olevan jossain määrin laantumassa.
Kirkkoihin kohdistuneiden hyökkäysten lisäksi tuhottiin väkivalta-aallossa yli 700 kristittyjen kotia. Niissä tapauksissa, joissa kristityt toimivat hindulta vuokratuissa tiloissa, eivät hyökkääjät vahingoittaneet rakennusta, vaan siirsivät sen sijaan kaiken irtaimiston ulos ja sytyttivät sen jälkeen tuleen. Tätä kirjoitettaessa ei kuolleiden määrää vielä tiedetä, mutta kun otetaan huomioon kaikki tunnetut "tuhopoltot, murhat ja pahoinpitelyt", oli väkivaltaisuus All India Christian Councilin sanoin "suurin kristittyyn yhteisöön kohdistunut hyökkäys demokraattisen Intian historian aikana".
Hyökkääjät, jotka ovat VHP:n (Vishwa Hindu Panishad) jäseniä, olivat aseistautuneet ampuma-asein, puukoin, kolmikärkisin keihäin (trishul), kotitekoisin pommein ja muin asein. He huutelivat iskulauseinaan: "Vain hindut saavat jäädä tänne — eivät kristityt", "kristittyjen on tultava hinduiksi tai kuoltava" ja "tappakaa kristityt".
Ainakin yhdeksän kristittyä on tapettu. Se, ettei tarkkaa luetteloa kuolleista ole saatavilla, johtuu osittain siitä, että VHP on kätkenyt/tuhonnut huolellisesti uhrien ruumiit, jotta uhrien todellista lukumäärää ei saataisi selville. Toinen syy on se, että monet kristityt ovat paenneet metsään tai muihin kyliin, niin että jotkut kadonneet saattavat olla vielä elossa. Ne, jotka ovat tulleet ulos metsistä, ovat kertoneet kaikista kohtaamistaan vaikeuksista ja vaaroista siellä, esimerkiksi kylmyydestä (5°C öisin), ruoan ja varsinkin veden puutteesta sekä vaeltelevista karhuista ja tiikereistä. Suurin osa kristityistä oli daliteja, joilla on hyvin huono yhteiskunnallinen status Intiassa.
Monin paikoin VHP keskittyi tuhoamisen lisäksi häpäisemiseen. Eräässä kirkossa Bamunigaonissa he kokosivat kaikki ehtoollisvälineet ja murskasivat ne jalkojensa alle. Barkhamassa, jossa seitsemän seurakuntaa oli kokoontunut yhteen viettämään yhteistä jouluaattoa ulkosalla kirkon alueella, VHP poltti erään iäkkään hindun (joka oli kuollut luonnollisesti) ruumiin ulkosalle pystytetyn saarnatuolin edessä.
Kutikiassa hyökättiin pieneen seurakuntaan, jonka pastori ja 12 seurakuntalaista vietiin avoimelle kentälle, jossa heidän päänsä ajeltiin, koska he kieltäytyivät kieltämästä Kristusta. Sen jälkeen heidät määrättiin syömään vuohen vereen sekoitettua raakaa riisiä, niin että heistä tulisi hinduja. (Christian Today, Barnabas Fund)
Iranin kristittyjä kohtaan suunnattu uusin isku on kohdistunut Iranin evankeliseen seurakuntaan ja monia sen jäseniä on pidätetty. Erään seurakunnan yksitoista jäsentä mukaanlukien heidän pastorinsa olivat syytettyinä toukokuussa 2011 "toiminnasta islamilaista järjestystä vastaan" ja alkoholin juomisesta. Syytteet liittyivät heidän osallistumiseensa erään kotiseurakunnan toimintaan ja ehtoollisviinin juomiseen. Ryhmä vapautettiin toukokuun puolivälissä, mutta heidän pastorinsa pidätettiin uudelleen 17. elokuuta Rashtissa ja häntä pidetään salaisessa paikassa.
Kuusi Iranin seurakunnan jäsentä Shirazista joutuu vastaamaan jumalanpilkkasyytteistä. Heidät oli jo tuomittu aikaisemmassa oikeudenkäynnissä Shirazin vallankumoustuomioistuimessa kukin vuoden vankeustuomioon "rikoksista islamilaista järjestystä vastaan". Iranin viranomaiset ovat sanoneet, että he tulevat pyytämään perinteisten seurakuntien jäseniä päättelemään, ovatko jumalanpilkkasyytteet oikeutettuja.
Vuoden 2009 vaalien jälkeen ovat ihmisoikeuksien rikkomiset lisääntyneet Iranissa kohteena useat eri uskonnolliset vähemmistöt. Evankelisten kristittyjen vaino on lisääntynyt huomattavasti, koska maan hallinto pitää heitä Irania vastaan suunnatun ulkomaalaisen salaliiton osapuolina. Kesäkuusta 2010 lähtien on lähes 300 kristittyä pidätetty, kuulusteltu ja vangittu ainakin 35 kaupungissa eri puolilla Irania. Useimmat heistä on vapautettu, mutta monet heistä on kutsuttu takaisin oikeuden eteen lisäkuulusteluja varten ja ainakin 41 on joutunut olemaan vankilassa yhdestä kuukaudesta vuoteen joutuen kärsimään eristysselleissä vangittuna olemista, unen riistoa, sairautta, lääketieteellisen hoidon puutetta, epähygieenisiä olosuhteita ja kidutusta kuulustelujen aikana. He saattavat päästä vapaiksi suhteettoman korkeita lunnaita vastaan—monien perheet ovat joutuneet luopumaan omistamistaan kodeista—ja uskonnollisista syistä tuomitut pakotetaan allekirjoittamaan, että he sitoutuvat luopumaan uskostaan eivätkä enää osallistu kristilliseen toimintaan ja suostuvat lisäkuulusteluihin tarvittaessa. Niitä, jota ovat päässeet vapaiksi, seurataan tarkasti.
(CSW, International Christian Concern, Present Truth Ministries, Release International) Church in Chains Uutiskirje 7. lokakuuta 2011
Iran tunnetaan shiialaisen islamin kotimaana, joka vetoaa paljon enemmän tunteisiin kuin sunnilainen islam (maailmanlaajuisesti suurin islamilaisuuden muoto) ja se korostaa voimakkaasti itsensä kieltäymystä ja marttyyriutta. Shiiamuslimit uskovat tulevaan Messias-hahmoon, jota kutsutaan Mahdiksi.
Vuonna 1979 syöstiin shaahi vallasta Ayatollah Khomeinin johtamassa islamilaisessa vallankumouksessa. Siitä lähtien on Iran heilahdellut islamin tiukemman ja vapaamman tulkinnan välillä ja heiluri heilahti jälleen vuonna 2005, kun presidentiksi valittiin Mahmoud Ahmadijenad. Siitä alkaen on "epäislamilaista käytöstä" pyritty rajoittamaan huomattavasti ja poliisi on puuttunut miesten partoihin ja naisten pukeutumiseen ankarasti.
Vaikka uskonnonvapaus taataan perustuslaissa, rajoitetaan vähemmistöuskontoja ankarasti ja niiden jäsenet joutuvat vainon, vangitsemisten ja jopa kidutuksen uhreiksi. Presidentti Ahmadinejad on osoittanut julkisuudessa ystävällisiä eleitä historiallisia kristillisiä kirkkoja kohtaan (joiden jäsenet kuuluvat enimmäkseen armenialaisiin ja assyrialaisiin etnisiin vähemmistöihin) ja hyväksynyt samanaikaisesti evankelisten murskaamisen. Evankelisia on kehotettu olemaan ottamatta kirkkorakennuksiinsa ketään muslimitaustaisia.
Iranin turvallisuuspoliisi valvoo tarkasti kristityiksi tiedettyjä. Kun kotiseurakunta löydetään, niiden johtajat vangitaan usein ja heitä kidutetaan, koska yritetään saada selville kaikki seurakunnan jäsenet. Heidät vapautetaan usein korkeita takuita vastaan ja heitä uhataan, että jos he jatkavat edelleen yhteisiä kokouksiaan, he joutuvat välittömästi syytteeseen. Iranin parlamentin päätös vuonna 2008 hyväksyä laki, jonka mukaan kuolemanrangaistus on ehdoton kaikille niille, jotka kääntyvät islaminuskosta johonkin muuhun uskontoon aiheutti runsaasti kansainvälistä vastustusta.
Church in Chains, jonka artikkeleita sivustomme julkaisee, on tukenut jo pitkään Iranin kristittyjä puhumalla heidän puolestaan. Lukuisien pastoreiden murhat 1990-luvun alussa johtivat julkisen muistotilaisuuden järjestämiseen Iranin suurlähetystön edessä Dublinissa. CCFC on yhteistyössä erään toisen järjestön kanssa vienyt apua vainottujen islamilaisuudesta kääntyneiden kristittyjen perheille sekä kirjallisuutta ja apua Iranin kristityille.
10. heinäkuuta 2008
Pariskunta, joista tuli kristittyjä aikaisemmin tänä vuonna, on pidätetty ja heitä on kidutettu ja uhkailtu Iranin pääkaupungin Teheranin poliisin toimesta. Salainen poliisi vei Tina Radin (28) ja hänen aviomiehensä Makan Aryan (31) kotoaan ja pakotti heidät jättämään heidän neljävuotiaan tyttärensä Odzhanin yksin kotiin. Heidät vietiin tuntemattomaan vankilaan, jossa heitä hakattiin ja uhkailtiin neljän päivän ajan ennenkuin heidät lopulta vapautettiin takuita vastaan.
Tinaa syytettiin "toiminnasta pyhää islamin uskoa vastaan", koska hän on lukenut kotonaan itä-Teheranissa Raamattua yhdessä muslimien kanssa ja Makania taas syytettiin"valtion turvallisuutta vastaan toimimisesta".
Tinaa ja Makania uhkailtiin useasti kuulustelujen aikana. "Seuraavalla kerralla teitä voidaan syyttää myös uskosta luopumisesta, ellette lopeta Jeesuksenne kanssa", sanoi eräs naispuolinen salaisen poliisin virkailija Tinalle. Hän varoitti Tinaa myös siitä, että jos hän ja hänen aviomiehensä edelleen osallistuvat kotiseurakunnan toimintaan ja pitävät raamattupiirejä, heidät voidaan vangita "hyvin pitkäksi aikaa" ja samalla he voivat menettää tyttärensä. Eräs virkailija sanoi lisäksi Tinalle, että virkailijat pystyisivät kehittämään heitä vastaan huumesyytteen "ja teidät tuomittaisiin huumeiden salakuljetuksesta".
Pariskunta pakotettiin allekirjoittamaan lausunto, jossa he lupaavat olla palaamatta takaisin kotiseurakuntaansa ja että he eivät pitäisi mitään yhteyttä muihin kristityihin—ja että jos he tekisivät niin "heitä rangaistaisiin islamilaisen lain mukaisesti".
"Tina on hyvin sairas ja koska hänellä on kipuja oikealla puolella päätä ja koko tilanteen aiheuttaman järkytyksen vuoksi hän ei pysty lähtemään ulos kotoaan eikä olemaan erossa tyttärestään", kertoo eräs hänen ystävistään. "Hän tietää varmasti, että kaikkia heidän yhteyksiään pidetään silmällä". (Compass Direct)
Alimujiang Yimitin perhe on vieraillut hänen luonaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hänet pidätettiin tammikuussa 2008.
Alimujiangin vaimo, Guli Nuer, hänen kaksi pientä poikaansa, äitinsä ja sisarensa matkustivat Xinjiangin maakunnan (Kiinan luoteiosassa sijaitsevan) pääkaupungin Urumchin vankilaan, jossa he saivat puhua lasiesteen takana sijaitsevan puhelimen välityksellä. Hänen perheensä sanoi, että hän oli huomattavasti laihempi, mutta reipas. Alimujiangin äiti oli äärimmäisen liikuttunut vierailun aikana. Hän rohkaisi poikaansa olemaan vahva ja tämä puolestaan lohdutti äitiään. Alimujiang vaikutti hengessä vahvalta ja hän rohkaisi vaimoaan ja lapsiaan, "Olkaa vahvoja ja rohkaistukaa! Minä tiedän, että tämän avulla Jumala kouluttaa minua"
Alimujang on siirretty äskettäin Urumchin vankilaan (1000 kilometrin päässä sijaitsevan) kotikaupunkinsa Kashgarin vankilasta. Hän kärsii 15 vuoden vankeusrangaistusta, koska häntä syytettiin valtion salaisuuksien paljastamisesta ulkomaisille järjestöille. Alimujiangin asianajaja tri Li Baiguang väittää, että Alimujiangin todellinen "rikos" oli se, että hän keskusteli Yhdysvalloista tulleiden kristittyjen vierailijoiden kanssa.
Perheellä on lupa vierailla Alimujiangin luona vankilassa kerran kuussa. (China Aid/Compass Direct)
YLISTÄKÄÄMME JUMALAA siitä, että Alimujiang ja hänen perheensä ovat voineet tavata toisensa ja RUKOILKAAMME Alimujiangin vapauttamisen puolesta edelleen.
Lisää Alimujiang Yimitistä.
Uiguurikristitty Alimujiang Yimitiä edustava lakimies on valittanut siitä 15 vuoden tuomiosta, joka annettiin viime vuoden lopulla—joka on kovin tuomio, mitä Kiinassa on annettu seurakunnan johtajalle kymmeneen vuoteen.
Huomattava beijingiläinen lakimies Li Baiguang on lähettänyt valituksen kansankongressille, joka on korkein oikeusistuin ja syytäjäviranomaiselle sekä kansallisella että Xinjiangin alueellisella tasolla, jossa hän toteaa, että syyte ja tuomio ovat laittomia ja ne olisi peruutettava.
Hän tähdensi, että syytteelle ei ole mitään perusteita: Alimujiang ei ole voinut syyllistyä "välittämään laittomasti valtion salaisuuksia ulkomaiselle järjestölle", koska hän ei ole voinut mitenkään saada tietoa valtion salaisuuksista, koska hän on tavallinen kansalainen, joka työskentelee maatalousyrityksessä. Li Baiguang on korostanut myös sitä, että alkuperäinen syyte Alimujiangia vastaan oli, että hän on harjoittanut laitonta uskonnollista toimintaa, ts. levittänyt kristinuskoa uiguurikansan keskuuteen. Se ei ole valtion salaisuuksien levittämistä.
RUKOILKAAMME, että oikeus voittaa ja että tämä valitus onnistuu. Rukoile myös Alimujiangin puolesta, joka on vankilassa ja hänen vaimonsa Guli Nuerin puolesta, joka hoitaa yksin kahta pientä lasta.
11.2.2009
Vankeudesta vapautetun Shuang Shuyingin aviomies Hua Zaichen kuoli sairaalassa Beijingissä maanantaina 91 vuoden ikäisenä.
Zaichen kuoli seuraavana päivänä sen jälkeen kun Shuying oli vapautettu vankilasta ja tullut kiireesti hänen vuoteensa vierelle. Vaikka Shuying olikin iloinen päästessään nyt vierailemaan aviomiehensä luona, hän oli surullinen siitä, että tämä ei voinut nähdä häntä, sillä hänen tilansa oli huonontunut ja hän oli menettänyt tajuntansa.
79-vuotias Shuang Shuying joutui viettämään kaksi vuotta vankilassa tekaistujen syytteiden perusteella, koska hänen perheensä auttoi köyhiä ja painostettuja ja vainottuja kristittyjä. Kiinan viranomaiset torjuivat useita kertoja humanitäärisiin syihin perustuvat vetoomukset Shuyingin vapauttamisesta ennen määräaikaa ja pysyivät kiinni päätöksessään, että hänen on kärsittävä tuomionsa kokonaisuudessaan.
Shuyingin vapauttamista edeltävinä päivinä sotilaspoliisi vartioi sairaalan sisäänkäyntiä. Poliisi valvoi tiukasti Huan perheen kotia ja Shuang Suyingin poikaa ja hänen vaimoaan varjostettiin kaikkialla, minne he menivät.
LÄHETÄ MYÖTÄTUNNON OSOITUKSEKSI VIESTI
Shuying ja Huiqi ovat ilmaisseet kiitollisuutensa maailman kristittyjen osoittamasta rakkaudesta heitä kohtaan ja heidän rukouksistaan viime viikkojen aikana. Jos haluat kirjoittaa tälle perheelle ja kertoa siitä, että välität heistä, heidän osoitteensa on: Hua Family, Room No. 107, Building No.23, Tai Ping Qiao Xi Li, Fengtai District, Beijing, CHINA 100076
9.2.2009
79-vuotias Shuang Shuying sai suoritettua loppuun kahden vuoden vankilatuomionsa eilen aamulla ja päästyään vapaaksi hän lähti välittömästi Beijingin Dianli-sairaalaan tavatakseen kuolevan 91-vuotiaan aviomiehensä Hua Zaichenin.
Vaikka Shuying olikin iloinen päästessään nyt tapaamaan aviomiestään, hänen mieltään pahoitti kuitenkin se, ettei Hua voinut nähdä vaimoaan, koska hänen tilansa oli huonontunut ja hän oli menettänyt tajuntansa.
Kiinan viranomaiset ovat kerta toisensa jälkeen hylänneet (humanitäärisiin syihin perustuvat) vetoomukset, että Shuying voitaisiin vapauttaa ennen määräaikaa. Dublinin Kiinan lähetystön virkamies vastasi Church in Chains -järjestön vetoomukseen sanomalla: "Mitä tulee mainitsemaanne tapaukseen, minulla ei ole siitä lähempää tietoa. Kiina on maa, jota hallitsee laki. Kansalaisten oikeuksia ja etuja suojaa laki, kun taas jokaiseen lain rikkomiseen on puututtava. Jokaista lakijuttua hoitaa vakavasti asiaankuuluva oikeuden virkamies itsenäisesti ja jokaisella syytetyllä on oikeus vedota puolustukseen."
Hua Zaichen joutui kaksi viikkoa sitten sairaalaan hengitysvaikeuksien takia. Lääkärit saivat elvytettyä hänet senjälkeen, kun hänen sydämensä oli lakannut lyömästä, mutta he kertoivat hänen perheelleen, että heidän oli valmistauduttava hänen kuolemaansa. Poliisi painosti viime viikolla sairaalan henkilökuntaa kirjaamaan Hua Zaichenin ulos sairaalasta, mutta kansainvälisten vastalauseiden aallon takia hänen sallittiin jäädä sairaalaan. Hänelle ei ole sallittu vierailijoita, paitsi vain lähin perhepiiri ja 7-8 sotilaspoliisia vartioi sairaalan sisäänkäyntiä. Kiinan turvallisuusviraston miehet valvovat kiinteästi Huan perheen kotia ja Shuang Shuyingin poikaa, pastori Hua Huiqia ja hänen vaimoaan varjostetaan kaikkialla, minne he menevät.
Shuying totesi avoimessa kirjeessään: "Minä olen 79-vuotias Shuang Shuying. Kaksi vuotta sitten Kiinan poliisi laittoi poikani Hua Huiqin vankilaan. Pakottaakseen poikani tekemään kompromissin uskonsa kanssa ja pettämään uskonveljet ja -sisaret, Kiinan turvallisuusviraston (Public Security Bureau) miehet Beijingissä ottivat minut panttivangikseen ja määräsivät kahdeksi vuodeksi vankilaan. Beijingin PSB:n miehet kuulustelivat minua vankeudessa ollessani ja uhkailivat ja pahoinpitelivät minua usein. He jopa ohjasivat muita vankeja ottamaan minulta kaikki vaatteet ja pakottamaan minut seisomaan yksin ulkopuolella iltaisin antamatta minun nukkua. Seitsemän vankia kerrallaan vahti minua vuorotellen. En saanut liikahtaakaan, vaikka hyttyset pistivät minua, muuten he löivät minua kasvoille ja tökkivät suonia käsissäni. Käsissäni oli edelleen parantumattomia haavoja. PSB:n virkailijat pakottivat minut jopa juomaan omaa virtsaani. He uhkailivat minua, etten saisi kertoa kenellekään siitä kidutuksesta, jota olin joutunut kestämään.
Noissa kauheissa olosuhteissa rukoilin lakkaamatta. Pyysin Jumalaa antamaan minulle voimaa. Joka kerta, kun poikani tuli vierailemaan luonani ja kertoi minulle, miten veljet ja sisaret kaikkialla maailmassa rukoilivat puolestani, sain siitä valtavasti voimia ja se on antanut minulle voimaa jatkaa elämää. Kun minut vapautettiin vankilasta tänä aamuna (8. helmikuuta 2009), menin tapaamaan sairaalassa olevaa vanhaa kumppaniani (aviomiestä), joka ei edes kykene tunnistamaan minua enää, koska hän ei ole enää tajuissaan. Niinpä pyydänkin vakavasti kaikkia veljiä ja sisaria kaikkialla maailmassa rukoilemaan edelleen puolestani ja aviomieheni puolesta. Haluan samalla kiittää kaikkia teitä, jotka jatkuvasti rukoilette puolestamme ja tuette aviomiestäni Hua Zaichenia ja minua ja huolehditte meistä."
Shuying joutui vankilaan helmikuussa 2007, kun hän meni Chongwengin aluehallinnon rakennukseen etsimään pidätetyn poikansa Hua Huiqin olinpaikkaa. Eräs poliisiauto yritti sitten ajaa hänen päälleen ja hän käytti kävelykeppiään suojellakseen itseään, jolloin joukko poliiseja vei hänet väkivalloin vastaanottohuoneeseen. Kamppailun aikana hänen kävelykeppinsä oli osunut poliisiautoon ja kuulustelumonitorin näyttöpäätteeseen. Häntä syytettiin poliisin omaisuuden vahingoittamisesta.
Kiinan viranomaiset ovat yrittäneet useita kertoja estää tätä perhettä huolehtimasta köyhistä ja painostetuista ja sallimasta vainottujen kristittyjen asua heidän kodissaan.
Church in Chains -uutiskirje 29.1.2009 Kiinasta
15.1.2009
79-vuotiaalle Shuang Shuyingille ei ole annettu lupaa poistua vankilasta Beijingissä vieraillakseen 91-vuotiaan aviomiehensä Hua Zaichenin luona, joka tekee kuolemaa perheen kodissa.
Shuyingin on määrä päästä vankilasta vasta 8. helmikuuta, kun hänen kahden vuoden vankilatuomionsa päättyy. Hän on ollut sairaana suurimman osan vankilassa viettämästään ajasta ja hänen painonsa on laskenut huomattavasti.
Shuyingille on kerrottu, että jos hänen aviomiehensä kuolee, hän saa käyttää 10 minuuttia hänen ruumiinsa äärellä kahleissa, käsiraudoissa ja jalkakahleissa puettuna vankivaatteisiin. Poliisit huolehtivat kuljetuksesta ja valvovat häntä.
Shuying vangittiin helmikuussa 2007, kun hän oli etsimässä vangittua poikaansa pastori Hua Huiqia Chongwengin aluehallinnon rakennuksessa. Poliisiauto oli yrittänyt ajaa hänen päälleen ja hän käytti kävelykeppiään suojellakseen itseään, jolloin joukko poliiseja vei hänet väkivalloin vastaanottohuoneeseen. Kamppailun aikana Shuangin kävelykeppi osui poliisiautoon ja kuulustelunäyttöpäätteeseen. Häntä syytettiin poliisin omaisuuden vahingoittamisesta.
Kiinan viranomaiset ovat tehneet lukuisia yrityksiä vuosien mittaan estääkseen tätä perhettä (johon kuuluu poika Hua Huiqi, joka on kotiseurakuntapastori) huolehtimasta köyhistä ja painostetuista ja sallimasta vainottuja kristittyjä asumasta heidän kodissaan.
KIINA: Uigurian kristitty vaarassa saada kuolemantuomion
Alimujiang Yimitin perhe pelkää, että hän on suuressa vaarassa saada kuolemantuomion. Yimit kuuluu Uigurian etniseen vähemmistöön, jonka kotiseutu on Xinjiangin maakunta Kiinan luoteisosassa. Suurin osa uigureista on muslimeja, jotka haluaisivat alueelleen lisää itsenäisyyttä. Kiinan hallitus on ryhtynyt viime vuosina ankariin toimenpiteisiin Uigurian separatisteja vastaan.
Yimiti on taustaltaan muslimi, mutta hänestä tuli kristitty yli kymmenen vuotta sitten ja hän toimii pienessä, mutta kasvavassa Uigurian seurakunnassa. Hän oli myös menestyvä liikemies, jota arvostettiin hänen teknisten taitojensa ja kielitaitojensa takia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana poliisi on kutsunut häntä jatkuvasti kuulusteluihin. Virkamiehet sulkivat Yimitin liikeyrityksen syyskuussa 2007 ja häntä syytetään siitä, että hänen liikeyrityksensä oli vain peiteyritys, jonka suojissa hän voi "saarnata kristinuskoa Uigurian asukkaille". Hänet pidätettiin kuitenkin tammikuussa sitäkin vakavampien syytteiden perusteella: "kumouksellisesta toiminnasta kansallista hallitusta vastaan ja valtion turvallisuuden vaarantamisesta", josta seuraa kuolemantuomio. Hänen pidätyksensä tuli järkytyksenä hänen perheelleen ja ystävilleen, jotka kertovat hänen olevan kiltti mies, jolla on yksinkertainen usko, joka tulee esiin vankkumattomana, mutta hiljaisena. Tässä kuussa on odotettavissa tuomio. (China Aid/Compass Direct)
RUKOILLAAN...että Yimitin viattomuus tunnustetaan ja että hänet vapautetaan ja hän pääsee takaisin perheensä pariin.
Uutiskatsauksen julkaisi
CHRISTIAN CONCERN FOR FREEDOM OF CONSCIENCE (CCFC)
www.ccfc.ie
Viime lauantaina (29.heinäkuuta) tuhannet sotilaspoliisit tuhosivat kotikirkkorakennuksen Zhejiangin maakunnassa (lähellä Shanghaita). 
Tuhotyö tapahtui (kuva oikealla) Xiaoshanin alueella Hangzhou Cityssä. Paikallisen kirkon historia ulottuu aina vuoteen 1867, jolloin kuuluisa englantilainen lähetyssaarnaaja Hudson Taylos saarnasi siellä evankleiumia.
Poliisivoimat saapuivat paikalle sadoissa kuorma-autoissa ja he käyttivät suuria kaivinkoneita rakennuksen hävittämiseksi. Silminnäkijät ovat kertoneet, että poliisit käyttivät sähköiskuja aiheuttavia pamppuja ja mielenosoituksissa käytettäviä suojakilpiä saadakseen hajotettua noin 3000 kristityn muodostaman joukon, jotka olivat kokoontuneet suojelemaan rakennusta. Monta sataa kristittyä hakattiin ja viisikymmentä pidätettiin
Xiaoshanin kristityt ovat syvästi huolissaan näiden vangittujen kristittyjen terveydentilasta. Heillä ei ole mitään tietoa siitä, missä heidän veljiään ja sisariaan säilytetään, ovatko haavoittuneet saaneet asianmukaista lääketieteellistä hoitoa tai ovatko he yhä elossa, sillä julkiset turvallisuusviranomaiset eivät noudattaneet tavanomaisia vangitsemisrutiineja. Nämä kristityt silminnäkijät ovat erityisen huolestuneita siitä, että yleinen turvallisuusvirasto ei ole näytytänyt listaa vangituista eikä anna vangittujen perheenjäsenille tietoa vangituista.
Xiaoshanin aluehallinto oli julistanut kirkkorakennuksen laittomaksi, koska se oli rakennettu ilman hallituksen lupaa ja se pyysi krisittyjä hävittämään sen itse. Tämä kirkkorakennus sijaitsi yksityismaalla, jonka eräs paikallinen kristitty pariskunta oli ostanut. Sekä hallituksen että kirkon lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että paikalliset viranomaiset ovat toistuvasti kieltäneet antamasta kristityille uskoville lupaa rakentaa kirkkoa, vaikka kaikki siihen tarvittavat vaatimukset on täytetty.
"Tämän kiistan pääsyynä on se, että yhä useammat ja useammat manner-Kiinan kristityt haluavat kokoontua rekisteröimättömiin seurakuntiin palvomaan Jumalaa", kertoi Rose Wu, Hong Kongin kristillisen instituutin johtaja Ecumenical New Internationalille. "He haluavat kuulua mieluimmin itsenäisiin [hallituksesta riippumattomiin] seurakuntayhteisöihin." (China Aid Association, Assist News Service, Asia Nes)
CCFC on kirjoittanut Irlannin Kiinan suurlähettiläälle ilmaisten Irlannin kristittyjen syvän huolen tästä tuhotyöstä.
Lisätietoa Kiinan tilanteesta
CCFC Ireland 2.heinäkuuta 2006
Paikalliset hallintoviranomaiset vainoavat kristittyjä ajoittain. Lisäksi on lähes mahdotonta rekisteröidä evankelisia seurakuntia tai saada niille rakennuslupia. Sen takia Kuubassa on tuhansia rekisteröimättömiä kotiseurakuntia, jotka ovat teknisesti laittomia ja ne voitaisiin sulkea, jos hallitus hajoaisi. Raul Castron valtaannousu on herättänyt toivoa suuremmasta vapaudesta.
Actealin viattomat -vankiryhmä Meksikossa (enimmäkseen evankelisia kristittyjä) on pettynyt siihen, ettei korkeimman oikeuden tutkinta etene heidän jutussaan, joka on virallisesti Meksikon oikeushistorian pisimpään jatkunut rikosjuttu. Miesten lakimiehelle kerrottiin helmikuussa, että Meksikon valtio oli päättänyt vetää pois jutusta joitakin vakavimmista syytteistä tuliaseiden hallussapidosta, mutta huhtikuun lopulla ei vielä oltu ryhdytty minkäänlaisiin toimenpiteisiin tuon päätöksen toimeenpanemiseksi, mikä herättää epäilyksiä siitä, että aloite on pysähtynyt paikallisen vastustuksen vuoksi vankeja kohtaan.
Miesten tukijat vertaavat tätä toimettomuutta 150 vangin vapauttamiseen huhtikuussa, joka liittyi Zapatista-sissiliikkeeseen. Vapauttamiset olivat seurausta joidenkin asianomaisten vankien nälkälakosta. Actealin vankeja ovat kuitenkin rohkaisseet ne lukuisat kortit, joita heille ovat lähettäneet irlantilaiset kristityt. Louis Hemmings ja David Turner (CCFC) tapasivat toukokuun alussa
Meksikon Irlannin suurlähettilään, Cecilia Jaberin esittääkseen jatkuvan huolestuneisuutensa Actealin jutusta. Heille kerrottiin, että korkeimman oikeuden tutkinta jatkuu ja että tuliasesyytöksien (aikaisemmin ilmoitettu) poisvetäminen jutusta tulee toteutumaan.
RUKOILLAAN...että nämä viattomat miehet saisivat rohkaisua Jumalalta heidän edelleen odottaessaan oikeuden tapahtuvan.
15. syyskuuta 2006
Monet Actealin viattomien vankien ryhmän jäsenten vaimot ja lapset matkustivat äskettäin tapaamaan näitä miehiä Amaten vankilaan. Matka Cintilapan kaupungissa sijaitsevaan vankilaan on pitkä ja rasittava Eteläisesä Meksikossa sijaitsevan Chiapasin kaukaisilta ylängöiltä, joiden kylistä he ovat kotoisin. Alueella ei ole julkisia liikennevälineitä, niin että C'anolalissa, Chimixissä ja Los Chorrosissa asuvien perheiden jäsenet vuokrasivat minibusseja ja perävaunuja, (kts.kuvaa) voidakseen tehdä matkan.
Actealin viattomat ovat 76 vangin ryhmä, joista suurin osa on evankelisia kristittyjä, jotka ovat olleet perusteettomasti vangittuina Meksikossa jo kahdeksan vuoden ajan, koska heitä on väärin perustein syytetty osallisuudesta joulukuun 1997 "joukkomurhaan" Actealissa.
"Pidimme jumalanpalveluksen evankelisille vangeille, koska heillä on lupa käyttää vankilan kappelia klo 10 ja 12 välisenä aikana. Vanhimmistoveli Manuel Pérez Gutierrez johti tilaisuuden ja pastori Agustin saarnasi. Liikuttava osa jumalanpalvelusta oli kolmen vangin ja Bartolon vaimon kaste. Hän oli rukoillut ja odottanut, että hänen aviomiehensä ottaisi vastaan Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen ennenkuin hän itse menisi kasteelle. Hän toivoi, että heidät molemmat kastettaisiin yhdessä avioparina sen symbolina, että he olivat yhtä Kristuksessa ja kristitty perhe. Niinpä olikin erityisen sopivaa, että sekä hän että hänen tyttärensä saivat kasteen yhtä aikaa perheenisän kanssa, niin että se oli hyvin merkittävä tapahtuma koko perheelle."
"Jumalanpalveluksen jälkeen seuranneessa tiedostushetkessä jaoimme CCFC:n ystävien Irlannista lähettämiä postikortteja ja uskoisin jokaisen läsnäolleen saaneen vähintään yhden kortin. Miehet olivat innoissaan kuultuaan, että heidän irlantilaiset veljensä ja sisarensa ovat rukoilleet heidän puolestaan ja saadessaan nyt jotain konkreettista, joka muistuttaa siitä, että CCFC:n jäsenet rukoilevat heidän vapauttamisensa puolesta."
Tätä monimutkaista juttua on käsitelty viimeksi kolmena eri tapauksena.
Tapaus 224 (24 vankia) - Anomus hylätty marraskuussa 2005: Kärsivät 36 vuoden tuomiota.
Tapaus 223 /18 vankia) - Hallituksen määräys ilmoitettiin kesäkuussa 2006, että yhdeksän vankia vapautetaan lähikuukausina; muiden tähän ryhmään kuuluvien vankien tuomioita lyhennetään. Kaikki 18 vankia siirretään alempaan valvonta-asteeseen kuuluvaan vankilaan San Cristobaliin de las Casasiin, joka on paljon lähempänä heidän perheitään.
Tapaus 46 (34 vankia) - Heidät tuomittiin heinäkuussa 2006 25 vuoden vankeusrangaistuksiin. Heidän aikaisempi 36 vuoden tuomionsa peruutettiin vuonna 2002, mutta he ovat joutuneet jäämään silti vankilaan. Vaikka miehet ovat jo kärsineet kahdeksan vuotta tuomiostaan vankilassa, (Meksikon oikeusjärjestelmän mukaan) sitä ei lasketa osaksi heidän 25 vuoden tuomiotaan.
Vaikka kaikki oikeuskanavat onkin jo käytetty, näiden viattomien miesten puolesta taistelevat eivät ole sulkeneet pois sitä mahdollisuutta, että presidentti Fox myöntäisi heille armahduksen virkakautensa päättyessä vuoden 2006 lopulla.
Maataloustyöntekijä Asia Bibi Punjabin maakunnasta on tuomittu kuolemaan jumalanpilkasta 8.marraskuuta. Hän on ensimmäinen nainen, joka on saanut kuolemantuomion jumalanpilkasta Pakistanissa. Hänen asianajajansa ovat valittaneet tästä järkyttävästä tuomiosta ylempään oikeusistuimeen. Tuomion julistamisen jälkeen eivät viranomaiset ole sallineet Asian aviomiehen Ashiq Masihin tai muiden perheenjäsenten vierailuja. "Me emme vielä tiedä, miten hän voi, mutta me luotamme Herraan", hän sanoi. "Asia kärsii Jeesuksen takia eikä Hän hylkää häntä." Ashiq kertoi, ettei hänellä ole sydäntä kertoa uutisia tuomiosta kahdelle heidän lapsistaan. "En ole kertonut oikeuden päätöksestä kahdelle nuorimmalle tyttärellemme", hän sanoi. "He ovat kysyneet minulta monta kertaa äidistään, mutta minulla ei ole rohkeutta kertoa heille, että tuomari on määrännyt heidän äidilleen kuolemanrangaistuksen rikoksesta, johon hän ei ole koskaan syyllistynyt."
Kristitty nainen tuomittu kuolemaan Pakistanissa jumalanpilkkalakien perusteella
Kun Asia oli töissä kesäkuussa 2009, häntä pyydettiin hakemaan vettä. Jotkut toiset työntekijät, jotka olivat muslimeja, eivät suostuneet juomaan vettä, jonka kristitty oli hakenut, koska se oli heidän mielestään "epäpuhdasta". Tätä seurasi riita uskonnosta ja Asia kieltäytyi luopumasta uskostaan. Muutamaa päivää myöhemmin kyläläisten ja muslimipappien joukko hyökkäsi hänen ja hänen tytärtensä päälle. Poliisi kirjasi jutun Asiaa vastaan ja vangitsi hänet. Häntä on pidetty eristyssellissä siitä alkaen. (Compass Direct, Release International, The Telegraph)
RUKOILLAAN...Asialle Jumalan varjelusta ja rohkaisua hänen vankilassa ollessaan ja rukoillaan, että hänen aviomiehensä sallittaisiin käydä tervehtimässä häntä pian. Rukoillaan myös, että hänen valituksensa hyväksyttäisiin nopeasti.
Church in Chains elokuu 2010 uutiskirje
Kaksitoista naamioitunutta miestä ampui viisi kristittyä kuoliaaksi, kun nämä tulivat kirkkorakennuksestaan Sukkurissa, lounais-Pakistanissa 15.7. Riippumaton hallintolähde vahvisti ampumistapauksen ja lisäsi, että paikallisten islamistien painostut oli estänyt mediaa raportoimasta tapausta.
Pastori Aaron John Täyden evankeliumin seurakunnasta ja neljä seurakunnan jäsentä tapettiin hänen lisäkseen (Rohail Batti, Salman John, Abid Gill ja Shamin Mall), kun he olivat lähtemässä kirkkorakennuksesta kokouksesta, jossa keskusteltiin turvallisuuskysymyksestä, koska he olivat saaneet uhkauksia. "Kun me tulimme ulos kirkosta, kahdentoista aseistetun miehen ryhmä saapui ja avasi tulen meitä kohti", sanoi pastorin poika, Shahid John. "Poliisi saapui paikalle 45 minuutin kuluttua ja me odotimme yli 45 minuuttia ambulanssin saapumista." Shahid John jäi henkiin saatuaan luodin käsivarteensa ja myös viisi muuta seurakunnan jäsentä haavoittui hyökkäyksessä." (Compass Direct)
Ylläoleva uutinen on jäänyt Pakistanin kärsimien valtavien elokuun alussa sattuneiden tulvien varjoon. Vaikka Church in Chains ei olekaan avustusjärjestö, se on vastannut tähän kriisiin lähettämällä 3,000 euron lahjoituksen Barnabas Fundille, joka puolestaan on lähettänyt apua paikallisseurakunnille ja kristillisille järjestöille välttämättömien tarvikkeiden—etupäässä veden, ruoan ja lääkkeiden— hankkimiseksi jaettaviksi kristityille perheille, jotka usein jätetään ilman apua tällaisissa tilanteissa. Lisätietoja saat Barnabas Fundilta ja sinne voit myös lähettää lahjoituksia.
RUKOILLAAN... niiden puolesta, jotka surevat pstori Aaron Johnin, Rohail Bhattin, Salman Johnin, Abid Gillin ja Shamin Mallin kuolemaa. Rukoillaan myös, että Jumala siunaisi niitä, jotka antavat avustuksia Pakistanin tulvien uhreille.
Kahdeksan kristittyä kuoli Pakistanin mellakoissa
Ainakin kahdeksan kristittyä kuoli Pakistanin Punjabin seudun väkivaltaisissa hyökkäyksissä viime viikonloppuna. Ensimmäinen hyökkäys tapahtui Korianin kylässä (kuvassa) perjantaina, 31. heinäkuuta, kun yli 500 muslimin joukkio poltti 60 kristityille kuuluvaa taloa.
Joukkion toiminta oli vastaus moskeijasta esitettyihin kutsuihin, joissa syytettiin paikallisia kristittyjä Koraanin halventamisesta. Paikallisten lähteiden mukaan lähes kaikki kylän kristityt pakenivat. Tulipalot tuhosivat heidän kotinsa ja kaiken omaisuutensa, jota hyökkäävät muslimit eivät olleet jo aikaisemmin ottaneet sotasaaliikseen.
Seuraavana päivänä johtivat samanlaiset syytökset Koraanin halventamisesta (jotka paikalliset kristityt kiistivät) seuraavana päivänä (lauantaina, 1. elokuuta) muslimien massiiviseen protestiin läheisessä Gojran kaupungissa. "Vain neljä poliisia yritti pysäyttää tuhansien ihmisten muodostamaa joukkiota", kertoi eräs silminnäkijöistä. Joukkion koko kasvoi koko ajan ja hyökkäykset voimistuivat ja islamistit onnistuivat tukkimaan päätiet ja rautatiet estäen siten palomiehiä pääsemästä sammuttamaan palavia taloja. Näiden hyökkäysten uhrit paloivat kuoliaaksi, koska he eivät päässeet pakoon kodeistaan.
Presidentti Zardari ja Pakistanin eduskunta ovat tuominneet hyökkäykset ja viettivät yhden minuutin hiljaisen hetken näiden uhrien muistoksi ja tuomitsivat väkivaltaisuudet. (Compass Direct, UCAN, Assist)
RUKOILKAAMME, että Pakistanin hallitus ryhtyy päättäväisiin toimiin suojellakseen kristittyjä Korianissa ja Gojrassa ja saadakseen aikaan lakien noudattamisen.
PAKISTAN: Kristityt vetoavat uuteen hallitukseen, että se poistaisi jumalanpilkkalain
Kaikkia Pakistanin vähemmistöjä edustavan liiton (All Pakistan Minorities Alliance, APMA) puheenjohtaja Shahbaz Bhatti on tavannut Pakistanin uuden pääministerin Syed Yousuf Raza Gilanin. Bhatti kertoi pääministerille diskriminaatiosta, vähemmistöjen vainoista ja vähemmistöjen yhteisöihin kohdistuvista väkivaltaisista hyökkäyksistä ja painostuksesta Pakistanissa. Hän kiinnitti myös huomiota Pakistanin kiisteltyjen jumalanpilkkalakien väärinkäyttämisiin (jotka perustuvat vääriin syytöksiin) ja esitti uudelleen vetoomuksen niiden poistamiseksi.
Bhatti ylisti pääministri Syed Yousuf Raza Gilanin viimeaikaista puhetta parlamentissa, jossa hän esitti vähemmmistöjen oikeuksien turvaamista. Pääministeri kertoi Bhattille, että hallitus tulee takaamaan vähemmistöjen oikeuksien turvaamisen samoin kuin uskonnonvapauden. (Assist News Service)
Louis Hemmingsillä ja David Turnerillä (CCFC) oli hyödyllinen kokous uuden Pakistanin Irlannin suurlähettilään, rva Naghmana Hasmin kanssa. He esittivät hänelle asiakirjoja, joissa tuodaan esiin Pakistanin kristityille tärkeitä asioita, mm. jumalanpilkkalait. Rva Hasmi esitti vastauksessaan, että vaikka jumalanpilkkalakien kumoaminen onkin vaikeaa, niistä käydään kuitenkin keskustelua Pakistanissa.
RUKOILLAAN...että Pakistanin uusi hallitus hallitsee niin, että todellinen oikeudenmukaisuus toteutuu kaikkien kohdalla ja että viattomien kristittyjen kärsimys (joka perustuu jumalanpilkkalakeihin) päättyy.
Church in Chain uutiskatsaus 11.10.2007
Kolme kristittyä murhattiin brutaalisti keskiviikkona kaakkois-Turkissa. Viisi hyökkääjää astui sisään aikaisin iltapäivällä kristilliseen Zirve-kustantamoon Malatayan kaupungissa. He sitoivat kolme siellä ollutta miestä tuoleihin, sitoivat heidän silmänsä ja katkaisivat sitten heidän kaulansa.
Näiden kolmen kristityn nimet ovat (kuvassa vasemmalta oikealle) Ugur Yuksel (32), joka oli kihloissa; Tilmann Geske (46), kansallisuudeltaan saksalainen, jolta jäi vaimo ja kolme 8-13 vuotiasta lasta ja Necati Aydin (35), jolta jäi vaimo ja kaksi pientä lasta. Kaikki kolme miestä kävivät paikallisessa 30-jäsenisessä Kurtulus-nimisessä protestanttisessa kirkossa, jonka pastorina Necati toimi.
Ugur haudattiin torstaina Elazigissa ja Necatin hautajaiset pidetään lauantaina Izmirissä. Tilmann oli ollut töissä neljä viime vuotta Malatayassa eräässä käännösyrityksessä.
Poliisi tuli paikalle, kun hyökkääjät olivat vielä paikalla. Neljä heistä pidätettiin. Viides syritti paeta hyppäämällä neljännestä kerroksesta alas. Hänet vietiin sairaalaan vakavasti loukkaantuneena. Kaikki viisi hyökkääjää olivat nuoria muslimeja ja jokaisella heistä oli mukanaan kirje, jossa todettiin: "Me emme tee tätä oman itsemme vuoksi...me teemme tämän maamme puolesta. Olkoon tämä opetus uskon vihollisille" Viime aikoina oli kustantamolle esitetty uhkauksia. Malataya (paavi Johannes Paavali II:ta 1981 ampuneen Mehmet Ali Agcan kotikaupunki) on tunnettu voimakkaasta kansallismielisyydestään.
Turkissa on tuomittu nämä murhat laajalti ja myös Saksassa ovat huomattavat poliitikot todenneet, että ne asettavat Turkin kyvyn puolustaa pientä kristittyä vähemmistöään (1% väestöstä) kyseenalaiseksi. Monet tarkkailijat uskovat kuitenkin, että Turkin media on pahentanut uskonnollista jännitettä julkaisemalla ja lähettämällä paikkansa pitämättömiä sensaatiotarinoita kristityistä lähetystyöntekijöistä. (CSW, Compass Direct, Middle East Concern)
Turkin kristityt pyytävät rukoilemaan, että:
1. Näiden murhattujen miesten lesket, lapset, sukulaiset ja ystävät saisivat kokea Jeesuksen lohdutusta ja läsnäoloa surussaan
2. Kristityt johtajat voisivat tietää, miten he parhaiten voisivat tukea menetyksen kokeneita perheitä
3. Kristityt kaikkialla Turkissa voisivat elää viisaasti ja rohkeasti uskonsa todeksi kaikilla jokapäiväisen elämän alueilla
Christian Concern for Freedom of Consciencen (CCFC) julkaisema uutinen
